Juu, leirit eriytyivät jo muutaman vuoden jälkeen. Hopeanuolissa on niistä eri raportteja. Kaivoin Timon liitteessä mainittujen vuosien 1980 ja 1981 lehdet esille.
Lehdessä 18/80 on Ukkoskarhun kirjoittama raportti leiriltä Kolista. Osallistujia siinä oli hieman yli 20. Numerossa 20/80 puolestaan on teksti Kullasvuoren leiriltä. Siellä oli yksi kahden viikon ja kaksi viikon leiriä, joissa osanottajia oli yhteensä noin 120. Tämän tekstin kirjoittajina ovat Martti Putkonen, Marjaana Putkonen ja Juha Hiltunen.
Edelleen esim. numerossa 22/81 on kirjoitus Kullasvuoren leiristä, jossa leiriläisiä oli melkein 200. Ja Hopeanuolessa 24/81 Ukkoskarhu kertoo Kolin leiristä; siellä kävi intiaanimenoa ihmettelemässä monia turisteja. Osanottajien määrää ei suoraan kerrota, mutta eräästä taistelukuvauksesta voi päätellä, että ilmeisesti yli 80.
Leirien kuvauksia on hyvin antoisaa lukea lehdistä. Mutta olivathan ne nykypäivästä katsottuna hullua menoa. Lapset luovutettiin ventovieraiden aikuisten huostaan metsäoloihin viikoksi tai kahdeksi. Oli askartelua, rakentamista, uimista, veneilyä, kalastusta ja taistelua, joissa saattoi helposti loukata itsensä. Aseita käytettiin paljon, ja lapset olivat villissä iässä. Kännyköitä ei tietenkään ollut. Sitä vain luotettiin silloin ihmisiin! Kolin raportissa 1981 kerrotaan, että siellä järjestettiin suunnistuskilpailu, jossa leiriläisten piti löytää metsästä leiripaikkaan. Yksi tyttöryhmä oli metsässä eksyksissä melkein kolme tuntia.
