Hopeanuoli -lehti

[Jarkko Sikiö]

Tämä ketju on pitkään ollut Kvaakin viihdyttävintä sisältöä.

Sekä Tebeosferan että espanjalaisen Wikipedia-sivun mukaan saksalaisharrastajat ovat tunnistaneet tuhatkunta Joaquín Chacopino Fabrén kansikuvaa, ja vaikka pikasilmäyksellä en löytänyt mistään tuollaista indeksointia enempää saksaksi kuin enspanjaksi (Wayback Machinella löytyy verkosta poistuneen saksalaisfoorumin sivu, mutta aiheeseen liittyvää höpinää ei ilmeisesti ole taltioitunut), niin mojova määrä Hopeanuolen Saksassa julkaistuista kansista täytyy olla kyseisen miehen taiteilemia.

[echramath]

Bastei-kustantamon Hopeanuolen nimen alkuperä on minulle epäselvä. Ymmärrän, että nuoli viittaa nopeuteen, mutta miksi hahmo on juuri hopeinen nuoli? Sankarin puku on kyllä vaalea (keltainen), mutta ei hopean värinen. En muista nähneeni, että tätä olisi kysytty suomalaisen lehden kerhopalstalla. Pitää tarkistaa, kerrottiinko vastaus tähän pitkässä tekstikertomuksessa, joka valaisi Hopeanuolen ja Pekan nuoruutta.

Saksalaisista kilpa-autoista, sekä Mercedes-Benzin että Audin edeltäjän Auto Unionin, tavattiin käyttää nimitystä "hopeanuoli" jo maailmansotien välissä, todellisuudessa kyseessä tietysti oli alun perin maalaamattoman alumiinin väri kun joku huomasi, että lyijyä sisältänyt valkoinen maalihan painaa oikeastaan aika paljon. Tällä nyt ei ole minkään valtakunnan (edes kolmannen) yhteyttä villiin länteen, mutta voisiko tästä tulla joku saksalainen yleiskäsitys, että hopeanuolet ovat siisti juttu?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jarkko: myös Lambiek-sivusto mainitsee, että saksalaisen Silberpfeilin kansia tehtiin Espanjassa, mutta olen suhtautunut tietoon epäillen. Kiitos linkkisi, uskon sen nyt. Bastei kyllä käytti taiteilijoita Euroopan eri puolilta. Espanjalainen Studio Ortega teki myös jonkin verran itse Hopeanuoli-sarjakuvan jaksoja Basteille, mistä Frank Sels sarjan luojana ei pitänyt.

Echramath: minäkin arvelen, että hopeanuoli-nimi on jokin saksalainen juttu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Timo R toivoi äskettäin skannia intiaanipukujen kuvasta. Hopsujen numeroissa 6–8/76 on kolmiosainen artikkelisarja, joka esittelee suomalaisten harrastajien valmistamia pukuja. Liitän niistä kuvat tähän. Jokainen osa vie lehdessä aukeaman, mutta aukeama ei mahdu skanneriini, joten sivut ovat erillisinä kuvina.

Kvaakin engine hyväksyy näköjään vain neljä kuvaa kerralla yhteen viestiin. Ne ovat tässä. Tuli ehkä hieman pienet kuvat.

Kuvia intiaanipäähineistä ja -asusteista löytyy myös Hopparien kauppa-aseman ilmoituksista ja intiaanileirien kuvauksista. Lisäksi mm. lehdessä 10/77 on raportti Tampereen Lomamessuilta, jonka kuvissa on intiaaniasuja. En skannaa näistä näytteitä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä sitten kolmannen artikkelin kuvat.

Vielä muualtakin löytyi kuvia puvuista. Peter & The Indians -niminen bändi sai Hopeanuolessa mainosta vuonna 1979. Ukkoskarhu teki bändin jäsenille hienot intiaanivaatteet. Yhtyettä haastateltiin numerossa 7/79, ja se pääsi keräilykuvaan numerossa 11/79. Ohessa skannit.

[Timo Ronkainen]

No huh! Monenlaista hommaa ollu. Kiitokset skanneista! En ole moisesta bändistä kuullutkaan. Kyllä oli Hopeanuoli ehdottomasti ilmiö!
Apropoo: mikä lienee preeriaintiaanien metallurgian taso ollut ennen ja jälkeen eurooppalaisten tuloa? Tunsivatko hopean? Osasivatko työstää metalleja? Voiko intiaanin nimi ylipäätään olla HOPEAnuoli? En tiedä. Pitäisi perehtyä.

Timo

[Jarkko Sikiö]

Olipa mukava juttu, että tuli mainittua Fabre. Tebeosferan sivulta löytyy näytteitä, mutta moni Hopeanuolen kansista olivat tuon esimerkin sijaan lastensarjatyylillä tehtyjä (kustantajan vaatimuksesta?).

Osui nimittäin eilen silmäillessä pariin otteeseen, että kustantaja teki ilman Selsin suostumusta muutoksia espanjalaiskuvittajien voimin, mutta syytä ei ole mainittu. Sensuurista ei puhu tekijä itsekään, mutta hymyilyttää kohta, jossa mainitaan kuinka sarjassa oli liikaa eroottista latausta.

Joka tapauksessa myöhemmin sarjaa on Selsin pojan toimesta julkaistu tekijän tarkoittamassa muodossa ts. ilman muokkauksia.

voisiko tästä tulla joku saksalainen yleiskäsitys, että hopeanuolet ovat siisti juttu?

Sieltähän se tulee (linkki suomenkieliseen Wikipediaan).

Hopeanuoli on vähän kuin "lentävä suomalainen", että niitä kulkee raiteilla ja hevosiakin nimetään hopeanuoliksi. Tuosta kun menee saksankielisen Wikipedian puolelle, niin löytyy tarkempia esimerkkejä.

[Timo Ronkainen]

Nuo saksalaiset kannet, ainakin ne joita olen nähnyt, ovat olleet lähes järjestään maalattuja ja aika hyvin tehtyjä. Nyt sitten suomalaisissa Hoppareissa on melkein kaikki ihan vaan piirrettyjä. Ja osa tämmösiä kamalan kehnosti piirrettyjä. Miksi ja kuka mitä häh? Onko nämä norjalaisia?

Timo

[Jarkko Sikiö]

Miksi ja kuka mitä häh?

"Femton kronor? Aldrig inte! Osataan me itsekin."

[Oiyahe]

Nuo saksalaiset kannet, ainakin ne joita olen nähnyt, ovat olleet lähes järjestään maalattuja ja aika hyvin tehtyjä. Nyt sitten suomalaisissa Hoppareissa on melkein kaikki ihan vaan piirrettyjä. Ja osa tämmösiä kamalan kehnosti piirrettyjä. Miksi ja kuka mitä häh? Onko nämä norjalaisia?

Timo

Osa kansista on tosiaan todella kehnon näköisiä. Tuo ei varmaan ole norjalainen kansi, koska mielestäni siellä oli vielä tökerömpi kansi.
Onko norskiversion kannessa nyt niin, että yläosa on maalattu ja alaosa piirretty?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tosiaan osa suomilehden kansista ensimmäisinä vuosina 1976–78 on ala-arvoisia. Ukkoskarhu tai joku muu suomalainen taisi piirtää osan niistä. Pidän myöhemmistä ilmeisesti Norjassa piirretyistä kansista, koska niiden piirrostyyli on harmoninen ja ne kuvaavat tarinoiden olennaisia tapahtumia.

Osui nimittäin eilen silmäillessä pariin otteeseen, että kustantaja teki ilman Selsin suostumusta muutoksia espanjalaiskuvittajien voimin, mutta syytä ei ole mainittu. Sensuurista ei puhu tekijä itsekään, mutta hymyilyttää kohta, jossa mainitaan kuinka sarjassa oli liikaa eroottista latausta.

Joka tapauksessa myöhemmin sarjaa on Selsin pojan toimesta julkaistu tekijän tarkoittamassa muodossa ts. ilman muokkauksia.

Ymmärtääkseni Bastein suorittama ”sensurointi” tarkoitti lähinnä vain ruutujen poistamista mainosten takia. Sitä tehtiin paljon. Ilmeisesti ehkä yksittäisiä oikeita sensurointitapauksia oli kuten että sankareille ja sankarittarelle piirrettiin alusvaatteet. Kuunsäteelle piirrettiin ainakin kerran ihan modernit länsimaiset pikkarit ja rintsikat – katsokaa suomalaista lehteä 15/84.

Tuo "Menestyssarjan kulissien takana" -juttu siis on sarjan erään käsikirjoittajan haastattelu. Joo, Kuunsäde oli seksisymboli. Wick Comics julkaisee muokkaamatonta versiota.

[Sampsa Kuukasjärvi]

No huh! Monenlaista hommaa ollu. Kiitokset skanneista! En ole moisesta bändistä kuullutkaan. Kyllä oli Hopeanuoli ehdottomasti ilmiö!

En minäkään tiennyt tätä bändiä. Näköjään ainakin yksi sinkku julkaistiin siltä.

Hopeanuoli todella oli iso ilmiö. Numerossa 7/77 on kuva toteemikilpailun töistä. Kuvasta näkyy, että pieniä toteemeja tehtiin ja lähetettiin lehden toimitukseen sadoittain! Ohessa kuvat aukeamasta. Myöhemmin lehdessä oli ainakin nukentekokilpailu ja olikohan myös rummuntekokilpailu?

Aiemmista kuvista vielä. Onhan tämä teksti Ukkoskarhulta vähän itsensä nostamista: ”Kolmantena kuvassa on Ukkoskarhu, jota pidetään Suomen intiaanien päällikkönä.” (E: Viittaan siis intiaanipäällikön kuvaan lehdestä 6/1976.)

[Timo Ronkainen]

En minäkään tiennyt tätä bändiä. Näköjään ainakin yksi sinkku julkaistiin siltä.

Intiaanibändi ei tainnut oikein vetää sittenkään. Myöhemmin yhtyeen keulanaama Peter on näemmä tehnyt yhden pitkäsoiton, jonkinsortin iskelmää vissiin.

Mutta nuo toteemit! Jestas sentään! Pitää merkitä muistiin.

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tosiaan saksalainen Hopeanuoli-lehti käytti numerosta 190 alkaen silloin tällöin myös espanjalaisia taiteilijoita barcelonalaisesta Studio Ortegasta. Piirrosten laatu oli vaihtelevaa, koska kiire oli kova. Lehti ilmestyi tuolloin jopa kerran viikossa, joten matskua piti koko ajan saada.

Saksalaisella foorumilla on keskustelu siitä, kuinka kahdesta Silberpfeilista, numeroista 349 ja 340, löytyy Giraudin Blueberry-albumien ruutujen härskin suoraa jäljentämistä. Asialla oli Bastein palkkaama espanjalainen taiteilija. Jäljentämisen lähteenä ovat albumit Angel Face ja Lainsuojaton (saksaksi Vogelfrei). Kuvia tästä näkyy linkkaamani ketjun kolmella ensimmäisellä sivulla. Tuolla sanotaan, että kopiointi huomattiin aikanaan ja että todennäköisesti Bastein piti maksaa korvauksia Dargaudille.

Mainittu numeron 349 tarina ”Der letzte Zug nach Santa Fe” on julkaistu suomeksi Hopeanuolessa 2/1982 nimellä ”Silverstonen pikajuna vaarassa”. Sen sijaan Silberpfeil 340:n tarinaa ”Die Krieger des bösen Geistes” ei ole nähty suomeksi.

[Oiyahe]

Hopeanuolen tai oikeammin kai Ukkoskarhun intiaanileirit olivat kohtuullisen suosittuja. Niitä oli useampana vuonna. Kyllä Hoppari oli ilmiö aikanaan. Löysin vuoden 1984 mainoslehtisen ja skannaan sen lehdet tähän.