Läskimooses on sisällössään painottunut yhä enemmän selittämään universumin syvimpiä salaisuuksia, osin kertaamaan ja laajentamaan jo aiemmin avattuja kosmisia totuuksia. Kertovat tarinaosuudet ovat jääneet vähemmälle. Outoa synkronismia avaruusasioiden äärettömyyksien ohella on tosin silloin tällöin Kvaakin keskustelupalstoilla käytyihin vähän maanläheisimpiin keskusteluihin.
 |
Herra Matti Hagelbergin Läskimooses 8-11
(Kreegah Bundolo, 2014)
24 sivua, 170×29 mm., mv.
ISSN: 2242-3710 (4)
Painopaikka Tallinna Raamatutrükikoda
Hinta: €6.00 (sis. 23 % alv)
Läskimooses on uhmakkaan erilainen olemalla samanlainen kuin sarjakuvalehdet olivat joskus ennen. Kerhopalsta on muistuma siitä, millaista fanittaminen oli kun Mustanaamio- ja Tarzan-kerhot olivat suurimmillaan. Jäseniä oli tuhatmäärin, piirroksia ja omia kuvia lähetettiin lehtiin.
Läskimooseksen Kerhomestari tosin tuntuu olevan aika huonoissa väleissä muun toimituksen kanssa, mutta ilmeisesti riidat alkavat olla ohi kun “nyt on tämä julkinen anteeksipyyntö esitetty ja voidaan toivottavasti siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen.”
Herra Hagelberg on huikean taitava piirtämään, mutta mustia ruutuja saisi kyllä olla vähemmän – lieko sitten taiteilijan luovuutta vai laiskuutta. Hauskinta antia ovat ruutupaitaisen ukon, joka lie Läskimooseksen profeetta tai joku vastaava, leppoisat jutustelut maalaismurteella.
 |
|
Matti Hagelberg ja Hilma af Klint, sielunkumppanit taiteiden maailmassa.
|
Paljon abstraktia geometriaa sisältävästä tyylistä tulee mieleen viime aikoina unohduksesta suureen suosioon noussut Hilma af Klint (1862–1944), jonka maalaustyötä ohjattiin jostain rajan takaa, henkimaailmasta. Pallot, planeetat, pyramidit ja hehkuvat kristallit ovat molemmilla taiteilijoilla yhteistä kuvastoa. Suomessa on siis pitkä mystisen taiteen perinne, jotta taiteen maisteri Hagelberg jatkaa.
Menneitä kaikuja ovat myös runsain määrin esillä olevat kansallisromanttiset, lähes ikoniset kuvat, ja tietenkin sarjakuva-alluusiot, ovat ne sitten Marvelin jackkirbya tai eurooppalaista lastensarjakuvaa. Perinteistä juonta ei tässä sarjakuvassa ole, paitsi se “jutun juoni”. Kompleksisuus kumuloituu numero numerolta, joita on tulossa peräti 42:n lehden verran. Sarjakuvaa taideprojektina!
Sarjakuvaa on vaikea markkinoida. Läskimooses on lehti, jollaista kukaan ei osaa etsiä luettavakseen, mutta kun sen käteensä saa, niin moni siitä helposti innostuu. Läskimooses äänestettiin Kvaakissa parhaaksi sarjakuvalehdeksi.
Läskimooseksesta on saatavilla myös vuosikertasidoksia.
Keskustele Kvaakissa Matti Hagelbergin sarjakuvista.