 |
Kun vauhdikas Nelli päättää iskeä hevibändissä bassoa soittavan Hiskin, hän ei arvaa minkälaiseen liemeen on lusikkaansa laittamassa.
Kenenkäs tyttöjä kertoo lempeän humoristisella otteella
kahden ihmisen suhteesta ja rakastamisen vaikeudesta. Seurustelun eri vaiheet, ensihuuman jälkeinen arki ja mahdollinen yhteinen tulevaisuus ovat tuokiokohtauksiin perustuvien sarjan teemoja.
Kaltsu Kallio (s. 1974) on järvenpääläinen sarjakuvataiteilija, joka
tunnetaan ahkerana pienlehteilijänä ja erityisesti omaelämäkerrallisista
sarjakuvistaan. Kenenkäs tyttöjä on Kaltsun odotettu
ensimmäinen pitkä fiktiivinen tarina.
Kenenkäs tyttöjä
Teksti ja piirrokset Kaltsu
Kannet Bunny Duck Grafiks / Tommi Hänninen
Kannen väritys Jupu Kallio
Taitto Kari Rissanen
Kustantaja Arktinen Banaani
Painopaikka Inprint, Latvia 2013
ISBN 978-952-270-089-6
KL 85.32
152 x 206 mm • Sidottu kovakantinen • 64 sivua • Nelivärinen
© 2013 Kaltsu Kallio
 |
Pitkänä tarinana kustantaja siis mainostaa kauan odotettua Kaltsun albumia Kenenkäs tyttöjä. Sellaisena tämä ei toimi, tuokiokuvien sarjana kyllä. Siis vähän samoin kuin Kaltsun vanha albumi Menisit töihin.
 |
Laajennettuna olisi toiminut paremmin, nyt jää pieni keskeneräisyyden vaikutelma. Signeerausten mukaan tämä on ollut useamman vuoden työn alla. Piirrosjäljestä eri vaiheissa tekoa ei huomaa. Kustantajan tiedotteen mukaan tämä on nelivärinen, vaikka on vain vihreä lisäväri. Joistakin oheisista kuvanäytteistä huolimatta koko albumi on vihreällä lisävärillä painettu.
 |
Kansi on nelivärinen, asetelma on kopioitu pusipusiromaanin kannesta, kuten Kaltsu blogissaan on paljastanut. Värit ovat Kaltsun vaimon käsialaa. Kannen hahmot eivät vaan muistuta sisäsivujen Nelliä ja Hiskiä. Sisäsivuilla he näyttävät paljon nuoremmilta. Melkein lapsilta. Seksisuoritusten vuoksi albumi on silti aikuisia varten. Ei ole pornoa tämä siltikään.
 |
Tarina on se perusjuttu. Poika tapaa tytön. Menevät kuten ne useimmiten nykyään menevät. Pojalle maistuu viina, tyttö nalkuttaa. Molemmat ovat hermona. Ensitreffeillä poika sammuu, bileissä pojan kaverit yrittävät lähennellä. Tyttö toteaa että et sä mua omista, sitten aletaan vakavammiksi, sitten väkivaltaa, lopuksi erotaan ja kun nähdään myöhemmin kadulla ei olla huomaavinaankaan. Vaikka juoni tuli tässä spoilattua, ei albumi perustu niinkään juoneen vaan tuokiokohtausten tunnelmiin. Moni löytää itsensä joistakin kohtauksista, ei välttämättä kaikista. Eli elämänmakuisuudesta on kyse. Enpä sitten tiedä kuinka paljon tässä on omaelämäkerrallisuutta, josta Kaltsu on ennen ollut tunnettu.
 |
Bänditouhuja olisi voinut ehkä olla enemmän ja laajentaa tarinaa siihen miten bändi ja parisuhde vaikuttavat toisiinsa.
Hyvä pieni albumi, ei niin hyvä kuin odotin, mutta tykkäsin. Tämmöisiä kotimaisia pienimuotoisia ihmissuhdekuvauksia tarvitaan aina. Kaltsultakin toivotaan lisää. Sitä mieltä vaan olen että Kaltsu pystyy parempaankin.
Blogissaan Kaltsu on luvannut lähitulevaisuudessa julkaista sensuroituja ruutuja.
Keskustele Kvaakissa Kenenkäs tyttöjä -albumista.