 |
Näitä ritareita eivät vaarat uhkaa. Epäonnistuminenkaan ei merkitse heille mitään. Jos jotain voi ostaa, se on heidän saavutettavissaan. Riidat he sopivat puhumalla. Niinpä niin.
Suomen tuotteliaimman sarjakuvantekijän Jyrki Nissisen uutuusteos on paitsi absurdisti toilaileva matkakertomus, myös tarina yhteiskunnan todellisista selviytyjistä – entisen hyvinvointivaltion keskiverroista, jotka hiffaavat että jotain on vialla, vihastuvat ja lannistuvat pienimmänkin vastoinkäymisen edessä. Pitkälle prosessoitu ruoka on tehnyt tehtävänsä ja linnun munimisen tuijottaminen tuntuu yhtä merkittävältä kuin mikä tahansa.
Tylsät ritarit
Tekijä Jyrki Nissinen
Englanninkielinen käännös Jukka Nissinen
 |
Taitto Liina Luoma
Kustantaja Huuda Huuda
Paino AS Ingri
Niitit, mv, pk, 36 s., 160 x 240 mm
Ovh. 8 euroa
ISBN 978-952-5724-33-2
© Jyrki Nissinen / Huuda Huuda 2011
Tylsät ritarit alkaa itse Robin Hoodin uroteolla. Tiesitte varmaan että se olikin Robin Hood joka ampui omenan Wilhelm Tellin pojan pään päältä Sveitsissä? Ai ette? No nyt tiedätte. Jyrki Nissinen sen meille sarjakuvin kertoo eikä Jyrki Nissinen puhu
 |
palturia. Asiaan liittyy vielä Munkki Tuck ja pari pornokuvaa. Ratkaisu on varsin looginen.
Seuraavaksi tapaammekin itse tylsät ritarit, jotka muistelevat tuota puolitoista vuotta aiemmin tapahtunutta urotekoa. Tylsien ritarien oikeita nimiä ei mainita koko tarinassa. Ehkä on olennaista mainita että toinen ritareista on luuranko. Ainakin se, että he elävät “Ikuisen sunnuntain valtakunnassa” on mainittava. Siitä tylsyys. Toinen tuijottaa linnun munimista ja toinen kertoo tiskanneensa ja syöneensä lanttua. Tylsyyteen on pakko keksiä jotain repäisevämpää. Niinpä toinen keksii että
 |
voitaisiinpa lähteä vaikka ristiretkelle. Hän keksii olevansa Batman tutkittuaan pesäpallomailan mieleen tuovaa kulliaan. Kaverinsa saa olla Robin, sankarinsa Robin Hoodin mukaan.
Ristiretkelle lähtemisen vaiheessa on yksi ruutu tullut mukaan kahdesti, ja yksi puuttuu. Ilmeisesti ritarimme pohtivat siinä aarteen ryöstöä, koska ajatuksesta luovutaan heti perään.
Ritarit päättävät että eivät he kauas lähde, vaan menevät vain mittauttamaan verenpaineensa. Sillä aikaa linnun munimisen suhteen tapahtuu kummia, mutta tämä menee ritareiltamme täysin ohi.
Retkellä ritarien ensimmäinen vastustaja on valtava kyklooppi. Sitten meneekin monta sivua kun toinen ritari puhuu sekä kaverinsa että kykloopin ympäri olemaan käyttämättä väkivaltaa. Näiden vaiheiden jälkeen päästään noidan teltalle, muttei siellä mitään noitaa ole, vaan vain pelkkä apulainen Soile. Pettyneinä ritarit jättävät verenpaineen mittaamatta. Lopuksi keskustellaan kuinka siisti ja puhdas ritarien oma provinssi onkaan ja pitäisikö lähteä ryyppäämään. Toinen sitten tyrmää senkin ja toinen on pettynyt. Siinäpä olikin sarjis, kiva kun luit, kertoo Jyrki Nissinen lopuksi, ja suosittelee seuraavaksi lukijalle kuosittelua.
Oikeiden seikkailujen ystävät eivät tietenkään Jyrki Nissisen sarjakuvia lue. Eiväthän
 |
nämä edes uskalla tehdä mitään jännittävää, vaan hannaavat käänteessä kuin käänteessä. Perinteisen huumorisarjakuvien lukijoillekaan tämä tuskin kelpaa. Sen sijaan 70-lukuisten undergroundsarjakuvien fanit varmaan pitävät. Ja Nissisen fanit tietysti, joita tuntuu olevan sarjakuvapiirien ulkopuolellakin, erinäisissä muissa vastakulttuuripiireissä, kuten punkkareissa ja vihreissä.
Tylsät ritarit on nimestään huolimatta hyvinkin hauska absurdin seikkailun näyte, joka itse asiassa kertoo arkisista tapahtumista outoihin kääreisiin verhottuna. Olisi tätä pidempäänkin lukenut. Englanninkielinen dialogi on luettavissa kunkin sivun alareunassa, joten ostakaa tämä ulkomaisille ystävillenne ja kertokaa että tämä teos on suomalaisen sarjakuvan uroteko ja kertoo suomalaisesta mentaliteetista enemmän kuin mikään. Tylsyys on suomalaisen tavoite ja ihanneolotila.
Pamfletti on painettu surkealle paperille ja kannet ovat kaksiväriset. Vaatimaton asu sopii tähän kuin nenä naamaan.
Keskustele Jyrki Nissisen laajasta tuotannosta Kvaakissa