Keijjo Ahlqvist (1955-2022) on omien sanojensa mukaan ”karannut”. Suomalaisen sarjakuvan pitkäaikainen vaikuttaja on poissa, työt Kemissä ja Limingassa eivät ole olleet merkityksettömiä. Ahlqvist oli samaan aikaan sekä kulmikas ja suora, että ystävällinen ja lämminhenkinen ihminen.
Ahlqvist on keskeisesti vaikuttanut tekijänä ja opettajana siihen, ettei sarjakuva enää ole pelkästään lasten- ja nuorten lukemistoa. Omilla töillään hän osoitti, että sarjakuva on viestintätapa, joka taipuu kaiken inhimillisen ilmaisemiseen.
Hyötysarjakuvia
1980-luvulla Ahlqvist päätyi Kemiin siviilipalveluun. Hän ideoi, että kaupungin kuivaakin kuivemmat, mutta ihmisille tärkeät asiat saataisiin ymmärrettävämpään muotoon, sarjakuvaksi. Syntyi Kemistit-huumorisarja kaupungin tiedotuslehti Sortteeriin ja paljon muutakin. Usein Ahlqvistista puhuttaessa muistetaan sarjakuvamuotoinen kunnalliskertomus, mutta harvempi tietää, että niitä tehtiin kaikkiaan yhdeksän kappaletta vuosina 1985-1993. Aluksi Ahlqvist ideoi Hannu Sainion (myöhemmin Simeoni Hellman) kanssa ja kuvitti itse, myöhemmin piirroksista vastasi samassa kantapöydässä istunut Ari Kutila.
Ahlqvistin havainnoilla oli vaikutusta myös Kemin kaupunginhallintoon. Kerran Kemin sarjakuvapäivien avajaisissa eräs kaupunginhallituksen jäsen muisteli kunnalliskertomuksen sarjakuvaa. Siinä hänet oli piirretty emännöimään ja tarjoilemaan kahvia muille hallituksen jäsenille. Tämän nähtyään luottamustoimenhaltija ymmärsi, ettei ollut hänen asiansa huolehtia muiden päättäjien tarpeista, vaan osallistua päätöksentekoon.
Hyötysarjakuvia syntyi muillekin julkisille palveluille, muun muassa Lapin palo- ja pelastuslaitokselle, työvoimatoimistolle ja Iisalmen teollisuuskylälle. Kemin Sarjakuvakeskus julkaisi Ari Kutilan kanssa tehdyn Piirrä sarjakuvaa (1988) oppaan.
Eläkkeelle jäätyään Ahlqvist julkaisi nopeassa tahdissa kolme teosta, K ei joo (2019), Kaunakirja (2019) ja Taide (2022). Viimeksi mainittu tiivistää Ahlqvistin taidekäsityksen kohtalaisen helposti omaksuttavaan muotoon.
Sarjakuvaneuvos
Suomen sarjakuvaseura nimesi vuonna 2009 Keijo Ahlqvistin sarjakuvaneuvokseksi. Perusteluissa kerrottiin, että
Ahlqvist tunnetaan tinkimättömästi mielipiteistään kiinni pitävänä keskustelijana, mutta ennen muuta sarjakuvan opettajana, rohkaisijana, umpihankien avaajana ja uusien polkujen tallojana. Persoonallisella tyylillään Ahlqvist on tullut opettaneeksi lukuisia nykyisistä sarjakuvantekijöistämme, ja hänen työnsä vaikutus tulee näkymään kotimaisessa sarjakuvassa vielä pitkään.
Oulun Sarjakuvaseura myönsi Ahlqvistille Skrew You -tunnustuksen vuonna 2012. Palkinto luovutettiin hänelle Oulun ensimmäisen sarjakuvafestivaalin ensimmäisessä tilaisuudessa. Ahlqvist tarkkaili ja tarvittaessa kannusti sarjakuvaseuran toimijoita eteenpäin. 2010-luvun taitteessa hän oli usein mukana seuran tapaamisissa niitä innokkaasti dokumentoiden.
Parhaillaan Oulun kaupunginkirjaston Sarjastossa on pieni Taide-kirjan ympärille koottu näyttely. Ahlqvist ei erityisemmin pitänyt näyttelyistä, hänestä taiteen piti olla siellä missä ihmisetkin. Kirjasto oli tilana hyvä kompromissi. Näyttelyyn voi tutustua elokuun loppuun saakka.
Ahlqvist oli takavuosina aktiivinen keskustelija myös Kvaakissa. Viime vuoden hän suosi Facebookia, vaikka alustassa riitti monenlaista moitittavaa. Ihmisten tavoittaminen oli kuitenkin tärkeämpää.
Kvaak ottaa osaa suruun.
Ahlqvistin itsensä kirjoittama nekrologi on myös Kvaakissa
Ville Hänninen kirjoitti Sarjainfoon Ahlqvistin ja Kutilan hyörysarjakuvista