Kätyrit kertoo kahdesta salaisesta inkvisiittorista, sir Agnuksesta ja Sir Dantesta. Nämä yli-innokkaat ritarit kulkevat pitkin tunnettua maailmaa tappaen demoneita ja muita hirviöitä.
Näin kerrotaan Seitin sivuilla, mutta uusimmassa osassa ryhmä on kasvanut jo viiteen.
Kätyrit 5: Kirottu tie
Tarina ja kuvitus Henri Tervapuro
Kustantaja Seitti
Painopaikka Kopijyvä Oy, Espoo, 2011
A5, pk, mv, nid., 64 sivua
Hinta 4 euroa
ISSN 1797-7827
 |
Kätyrit-albumit ovat itsenäisiä kokonaisuuksiaan, vaikka tiettyä jatkumoa onkin olemassa, kun henkilökaarti kasvaa ja salaisuuksia paljastuu vähitellen. Vanhemmat osat kannattaa siis lukea netistä pohjiksi. Osia 2-4 on vielä saatavana ainakin Turun Sarjakuvakaupasta, ensimmäinen on loppuunmyyty.
Kätyrien ensimmäinen osa oli tyylipuhdas huumorisarjakuva, lyhyitä episodeja hullunkuristen ritarien toilailuista. Läpyskä on myyty loppuun, mutta sen voi lukea täältä, nyt väritettynä. Ensimmäisessä osassa tapaamme jo kolmannen Kätyrin, saksalaisen sir Klausin, joka vakiintuu mukaan toisessa numerossa.
Kakkososa Narrit oli yksi pidempi episodi, sisältäen kauhuaineksia, mutta huumori oli edelleen vallalla. Lue se täältä. Sama kuvaus pätee kolmososaankin, mutta nyt pituutta on jo tuplaten. Kuolonkalke-albumi oli vuonna 2009 Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaanakin. Se löytyy täältä. Nuo kolme ensimmäistä Kätyrien numeroa arvosteltiin Kvaakissa vuonna 2009.
Neljännessä, ja nyt käsillä olevassa viidennessä osassa sivumäärä on vakiintunut noin 60-sivuiseksi per numero, ja uusi tullee jatkossakin joka vuosi niin kauan kuin Tervapurolla ideoita riittää, ja kyllähän näistä ritareista riittää ammennettavaa ja huimia seikkailuja. Neljännen osan uudet hahmot ovat leuhka mutta pelkurimainen sir Moore ja tämän aseenkantaja Sebastian.
 |
Sir Klausin puhuma saksan kieli on jostain syystä virheellistä, mutta kaipa se selitetään jossain tulevassa osassa. Uusimmassa osassa selviää, miksei hän voi ottaa kypärää päästään. Tai ottaahan hän kun on pakko, ja zombiet saavat hämmästyä. Klausin toverit eivät vieläkään tiedä Klausin salaisuutta.
Kirottu tie on jälleen yksi askel vakavampaan seikkailusarjakuvaan, Kätyrit 1:n hupailusta ei ole mitään jäljellä. Toki tämäkin sisältää huumoria, mutta se on aivan toisenlaista. Periaatteessa uusin osa on silti kauhua ja jännitystä, ja mikäpä siinä, Tervapuro osaa asiansa ja Kirottu tie on kuin onkin sarjan paras tähän asti. Edelleen on yhä salaisuuksia selvittämättä ja lukija jää odottamaan seuraavaa osaa tänä vuonna.
Kätyrit on osoitus että suomalainen pystyy ihan samaan kuin arvostetut ulkomaalaisetkin. Jos Henri Tervapuro olisi ranskalainen ja WSOY olisi julkaissut Kätyrit-sarjan suomeksi, niin Sarjakuvafestivaaleilla olisi satapäinen jono nimmaria kinuamassa. Sellaista on suomalaisen sarjakuvan arvostus. Tai sen puute. Vai johtuuko kaikki vain Henri Tervapuron vaatimattomuudesta?
Keskustele Kätyreistä Kvaakissa