Yli kymmenen vuotta on kulunut Suomessa erittäin suosituksi nousseen Hopeanuolen (japaniksi Ginga Nagareboshi Gin) sankarillisista tapahtumista. Koirien voittaman hirviökarhun Akakabuton piinaamasta alueesta muodostui koirille turvapaikka ja paratiisi, jonka johtoon nousi karhunkaadon keskeisin hahmo Gin.
 |
Nyt Hopeanuolen itsenäinen jatko-osa Weed (Ginga Densetsu Weed) seuraa Ginin pojan Weedin seikkailuja. Nuori Weed saa saattajakseen GB:n, joka lupasi pennun kuolevalle äidille toimittaa Weedin legendaarisen isänsä luo. Weed jatkaa Ginga-universumin tarinoiden kertomista suomeksi. Entistä arvokkaammaksi sarjan kääntämisen fanien kannalta tekee se, että englanninkielinen julkaisu päättyi jo kolmen osan jälkeen.
Weed
Alkuperäinen nimi: Ginga Densetsu Weed
Tekijä: Yoshihiro Takahashi
Kustantaja: Punainen jättiläinen
ISBN: 978-952-16-1429-3
Suomennos: Juha Mylläri
Luettu: 2/60
Hinta: 5.90 €
Weedin ja GB:n saapuessa Ouun vuorille saa kaksikko huomata koirien paratiisina tunnetun alueen muuttuneen täysin. Ihmisten aloittama kaivostoiminta on ajanut koirat ja ihmiset vastakkain. Koirien rivitkin vaikuttavat rakoilevan ja ne näyttäisivät olevan lähes sisällissodan partaalla. Näiden ongelmien lisäksi aluetta vaivaa myös toisenlainen ongelma, josta tarjotaan kahden osan aikana vain vihjauksia.
 |
Ihmisten mukanaolo tuo sarjaan piristystä. Pelkillä koirahahmoilla toteutettuna Weed ei luultavasti toimisi yhtä hyvin. Vaikka Hopeanuolessa esiintyneen Ukko Goheen tasoisia henkilöitä ei ihmisten joukossa olekaan, on ihmisten läsnäolo sarjassa kokonaisuutena Hopeanuolta onnistuneempi. Myös heidän koirille tuottamansa uhka on uskottava. Kiväärien ja haulikoiden edessä koirilla ei juurikaan ole mahdollisuuksia.
 |
Kaksi keskeisintä ihmishahmoa, metsästystä harrastava lääkäri Hideyoshi ja Weedin isän Ginin entinen omistaja Daisuke, ovat myös Hopeanuolesta tuttuja. Näistä kahdesta Hideyoshin mukanaolo on onnistuneempi, mutta Daisukellakin vaikuttaisi olevan tulevaisuudessa merkittävä rooli. Myös tuttuja koirahahmoja on mukana, jokainen heistä arvostettuna Akakabuton tappamiseen osallistuneena iäkkäänä veteraanina.
 |
Hopeanuolen raakuuteen verrattuna Weed on hieman kevyempää luettavaa. Mutta eivät raa’at kohtaukset sarjasta kokonaan puutu. Luetuista kahdesta pokkarista varsinkin toisessa osassa on mukana joitakin kohtauksia, jotka nostattavat kulmia. Aivan nuorimmille sarjaa ei voi siis suositella. Kuolemaa ei piiloteta taka-alalle, se esitetään suoraan ja jopa korostetusti. Tämä erottaa Takahashin sarjat monista suomeksi julkaistavista pitkistä mangasarjoista. Raakuuksien vastapainoksi päähenkilö Weedistä on kuitenkin rakennettu erittäin oikeudenmukainen hahmo ja sarjassa tehdään selvä ero hyvän ja pahan välille. Vaikka hahmoilla itsellään voikin olla persoonassaan hyvät ja huonot puolensa, heidän tekonsa ovat aina jaoteltavissa selkeästi.
***
Vuosina 1999 – 2009 ilmestynyt Weed on koottu yhteensä kuudeksikymmeneksi pokkariksi. Onnistuuko paljon myöhemmin ja huomattavasti pidemmäksi venynyt sarja yltämään samalle tasolle edeltäjänsä kanssa?
Hopeanuolen parasta antia olivat demonisoitujen karhujen kontrasti niitä vastaan kerääntyneisiin koiriin, Ouu-vuoriston ankarien luonnonolojen kuvaus sekä todella hyvin tähän ympäristöön sopinut keskeisin ihmishahmo, metsästäjä Takeda Gohee. Weed aloittaa näiltä osin puhtaalta pöydältä uusin aihein, vaikka joitain tuttuja hahmoja mukana vilahteleekin. Aluksi uusi sarja tuntuukin Hopeanuolta pinnallisemmalta eikä lukija oikein jaksa innostua siitä.
 |
|
Nuoreksi aikuiseksi varttunut Daisuke.
|
Oli Punaiselta jättiläiseltä hyvä veto julkaista pitkän sarjan kaksi ensimmäistä osaa yhtäaikaa. Toisen osan jälkeen ensimmäinen osa näyttäytyy pelkkänä lämmittelynä. Takahashilta näyttää kestäneen jonkin aikaa päästä taas sisään Ouun vuorten koiramaailmaan. Toinen osa esittelee jo kiinnostavasti uuden sarjan keskeisiä teemoja, joista etenkin ihmisten osuus vaikuttaa kiinnostavalta.
 |
Vaikka ensimmäinen osa ei antanutkaan odottaa sarjalta paljoakaan, osoitti jo toinen pokkari Weedissä olevan myös potentiaalia. Sarjan alun aiheet ehtivät kuitenkin muuttua vielä moneen kertaan ennen sarjan päättymistä. Weedin suurin kysymysmerkki koskee siis sarjan pituutta. Riittääkö sarjan tenho kuuteenkymmeneen osaan, kun jo Hopeanuolen kahdeksassatoista osassa oli liiallista pituutta etenkin sarjan loppupuolella?
Myös kustantaja on pohtinut asiaa, sillä foorumitietojen perusteella sarjan oikeudet on hankittu aluksi osaan 30 asti. Toinen puolikas sarjasta julkaistaan, jos Weed menestyy tarpeeksi hyvin. Hopeanuoli oli julkaisuna menestys, mistä osoituksena esimerkiksi Yoshihiro Takahashin vierailu Suomessa ja Tampereen Tracon VI-tapahtumassa. Samoin Meteor Gin-erikoisjulkaisu menestyi, joten näiden tietojen pohjalta Weedin voi odottaa menestyvän. Sarja on kuitenkin kolmellakymmenelläkin osalla huomattavasti Hopeanuolta pidempi, joten nähtäväksi jää kantaako innostus tarpeeksi kauan. Sarjasta kiinnostuneille varmin tapa saada lukea Weed kokonaan suomeksi on hankkia ilmestyvät osat itselleen. Myös muita Ginga-universumin tarinoita saatetaan saada suomeksi jo Weedin rinnalle mikäli sarja menestyy kuten edeltäjänsä. Sarjan faneilla on siis selkeä vaikuttamisen paikka kustantajan tuleviin julkaisuihin nähden.
Keskustele Hopeanuolen pojan seikkailuista Kvaakissa.