Kahdestoista läjä Sitä Ihteään ja Sen Perhettä

Pahkasikaa lukeneille tuttu Hemmo Paskiainen perheineen seikkailee nykyisin väritetyissä, komean kovakantisissa albumeissa Zum Teufel -kustantamon toimesta. Ja mikäs siinä on seikkaillessa; kyllä Ave Koskelan nuivaa huumoria kelpaa lukea vielä vuonna 2013:kin.

Hemmo Paskiainen, isänsä Armas ja kaverinsa Stegu ja Löka ovat melkein kuin suomen Beavis ja Butthead: aluksi rupuisalta vaikuttava kuvitusjälki kätkee sisälleen simppelin ja toimivan huumorin timantin, joka paljastaa jotakin tarpeellista meistä ihmisistä. Etenkin Koskelan sananvalinnat ovat kerrassaan huutonaurattavia, eikä sarjakuva ilahduttavasti paljoa kuvia kumartele.

Albumissa luetaan jouluevankeljumi niin Hemmo kuin Armas Paskiaisenkin mukaan
Albumissa luetaan jouluevankeljumi niin Hemmo kuin Armas Paskiaisenkin mukaan

Tässä uusimmassa albumissa Paskiaisten auvoisan perheonnen laitamilta löytyy sellaisia tarina-aihimoita kuin naapurisopu, uskonto, television ohjelmatarjonta sekä tietenkin meille suomalaisille tuikitärkeät juhlat kuten joulu, vappu ja uusi vuosi. Tehdäänpä omituinen kunnianosoitus Spedellekin. Eihän näistä asioista naurunaiheiden lypsäminen nyt maailman omaperäisintä puuhaa ole, mutta Paskiaisessa on oma maaninen tyylinsä löytää mielipuolisuutta ties ja vaikka mistä.

Hemmo Paskiaisen – jossa kuitenkin yleensä pääosan vie sarjan isähahmo, Armas – huumorintajua on vaikea kuvailla, jos siihen ei ole tutustunut. Mieleeni tulee, jos Aku Ankkaa haudutettaisiin ensin vuosikymmen pirtussa ja sitten käytettäisiin Suomen Madin mankelin ja poliittisen korrektiuden siilovan seulan läpi voitaisiin olla lähellä. Tutut, jopa kliseiset elementit tukevat yllättävämpiä jaksoja toimien oivana kontrastina.

Paskiaisen ammattivalintoina ovat niin elokuvaohjaaja...
Paskiaisen ammattivalintoina ovat niin elokuvaohjaaja…

Kuvitus voi aluksi vaikuttaa perin kummalta ja amatöörimäiseltäkin, mutta hyvin nopeasti sitä oppii rakastamaan. Ave Koskelan piirtäjänkykyjä ei myöskään tule vähätellä, sillä taide muuttuu tilanteesta ja hahmosta riippuen melkoisesti; aina Paskiaisten “tuherretuista” hahmoista äärimmilleen vietyihin karikatyyri-ihmisiin ja siitä jopa realistisiin, tunnelmallisempiin kuviin.

Kaikki popularikulttuurista tutut hahmot kuten Jeesus, gladiaattorit ja oikean maailman urheiluselostajat ovat paitsi oitis tunnistettavia, juuri oikealla lailla tyyliteltyjä. Huomionarvoisaa on myöskin kaunis rasterien käyttö.

...kuin runonrustaajakin.
…kuin runonrustaajakin.

Minkä tahansa sarjakuvan turhanpäiväinen värittäminen on aina synti ja häpeä, ja vähän sama on tämänkin teoksen kohdalla. Toisaalta, väritystä on pakko kehua, koska harmahtava, resuinen väriskaala ei voisi olla paljoa täydellisempi sarjakuvan tunnelmaan nähden. Eli mitään kirkkaita päävärejä on sentään turha pelätä.

Ave Koskela onnistuu tunkemaan yhdestä neljään sivun huumoripaukkuihin enemmän maanista hulluutta ja hauskuutta kuin viime vuosikymmenen television sketsisarjoissa on ollut yhteensä. Niille jotka muistavat Hemmo Paskiaisen Pahkasiasta, tai aiemmista mustavalkoalbumeista, tai joille koko hahmo on täysin uusi tuttavuus Suomen sarjakuvakentässä, on opus ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Keskustele Hemmo Paskiaisesta ja muista Pahkasian sarjakuvista Kvaakissa.

Hemmo Paskiainen 12

Tekijä Ave Koskela
Julkaisija Zum Teufel, Turku
ISBN 978-952-5754-38-4
116 sivua, B5, kovakantinen
Hinta 20,00