 |
Kaapuveikko on sympaattinen ja omintakeinen sanomalehtisarjakuva joka on ilmestynyt vuodesta 1992. Tämä kirja on järjestyksessä kolmas sanomalehtistrippi-kokoelma. Yhteensä Kaapuveikko kirjoja on ilmestynyt neljä, kokoelmien lisäksi on ilmestynyt jatkuvajuonisen tarinan sisältävä kirja “Kaapuveikko ja Verokarhu” (Sarjamafia, 1999).
Tällä hetkellä sarjakuvaa julkaistaan Pudasjärveläisessä Iijokiseutu-lehdessä kerran viikossa. Kaapuveikko sai Kemin sarjakuvakilpailussa kunniamaininnan aloitusvuonnaan 1992, ja seuraavana vuonna Veikko seikkaili jo Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana.
Kaapuveikko on vanhassa kuivuneessa kaivossa kissan ja pääkallon kanssa asustava metsätonttupandakarhu, kuusimetsän kaivonpohjafilosofi, huru-ukko ja arkipäivän mystikko. Veikko elelee yleensä hissukseen kaivossaan, mutta usein hänen omintakeinen ajatusmaailmansa on törmäyskurssilla ympäröivän elämänmenon ja byrokratian kanssa.
Kirja sisältää sarjakuvia vuosilta 2011-2013.
Kaapuveikko III – Mystinen korpikolmikko
Juha Vuorma
Koko: 13 x 20cm
Sivumäärä: 72 (68 + kannet)
Nidottu, pehmeäkantinen.
Kategoria: Sarjakuvat, pilapiirrokset
Mustavalkoinen sarjakuvakirja.
Svh 12 euroa
Paino Oulun Kopiokeskus Oy 2013
ISBN 978-952-99708-3-4
© Kaapu Press / Juha Vuorma 2013
 |
Kaapuveikko III on nyt käsissämme, ja on kooltaan edeltäjäänsä heppoisempi läpyskä, mutta vain kooltaan. Strippi per sivu tuntuu köyhältä paketilta meille huru-ukkojen ystäville. Edellisessä alpparissa oli sentään kolme strippiä sivua kohden. Mutta onhan vaikka toisella aikamme sankarilla Ornette Birks Makkosella albumeja vaihtelevassa koossa. Joten ei valiteta turhista. Kiiltävämpi ja kalliimpi paperi tähän oli sen sijaan vähän turhaa. Sarja itse on parantunut kaikin puolin, ja onhan edellisestä albumista vasta kaksi vuotta. Siinä olikin viiden vuoden edestä strippejä.
Kaapuveikon takana on Juha Vuorma, sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja taidemaalari. Kaapuveikon lisäksi hän on julkaissut kymmenkunta muutakin sarjakuvajulkaisua ja paljon sarjakuvia eri julkaisuihin, kuten Myrkkyyn, Pahkasikaan, Punaniskaan ja Ilta-Sanomiin. Levykansia indie/metallijulkaisuille Vuorma on tehnyt noin 60.
 |
Kaapuveikko näyttää nyt enemmän ammattilaisen työltä kun ennen, vaikka Juha Vuorma onkin toki ollut ammattitaiteilija jo kauan. Alkuaikojen amatööriomakustanneilmeestä hän halusi pitää kiinni jostain syystä vielä kaksi vuotta sitten. Ei Kaapuveikko silti seikkaile edelleenkään värikkäiden hevimetallilevykansien maailmassa, jollaisista Vuorma parhaiten tunnetaan. Nyt huumoristripit ovat taiteelliselta toteutukseltaan jossain Petri Hiltusen Väinämöisen linjoilla.
 |
Huumorikin tuntuu skarpanneen ja monipuolistuneen. Edelleen seuraamme Kaapuveikon yhteentörmäyksiä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Pilaa tehdään byrokraateista, lipevistä kaupustelijoista, vihapuheesta, nykyajan työelämästä, valelääkäreistä, ilmastonmuutoksesta ja elämän tarkoituksesta. Ajan hermoilla ollaan, sanoo itse Kaapuveikkokin. Kotikaivossa on silti turvallisinta kölliä Killin ja kallon kanssa.
 |
Edellisen Kaapuveikko-albumin arvosteluun kirjoittamani huomautus huumorin itseääntoistavuudesta ei päde enää. Nyt Kaapuveikko ottaa asioihin kantaa raikkaasti ja ajankohtaisesti, eikä keskity pelkkään mörisemiseen, vaikka “töihin siitä hopi-hopi” toistuukin monesti. Myös mainitsemani paikallislehtihenkinen amatöörimäisyys on poissa.
Kaapuveikolla olisi mahiksia nousta Fingerporin ja kumppanien seuraan kotimaisten strippisuosikkien seuraan. Ehkäpä Juha Vuorman leipä tulee muualta, ja Kaapuveikkoa tehdään muiden projektien lomassa. Näin teki kirjailija Mika Waltarikin. Kun historiallinen suurromaani ei edistynyt, Waltari kirjoitti väliin lehtijuttuja, välissä riimitellen Kiekua ja Kaikua. Se auttoi romaaninkin luomistyössä.
Keskustele Kaapuveikosta Kvaakissa
