Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua on velmu sarjakuva tutuista satuhahmoista. Vaikka se on sarjakuva niin se on myös satukirja, joka tarjoaa hauskoja oivalluksia ja naurukohtauksia sekä nuorille että vähän vanhemmille lukijoille.
 |
Émile Bravo
Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua
(Boucle d’or et les sept ours nains, WSOY 2010)
Suomennos Mikael Ahlström
ISBN 978-951-0-36330-0
Kirjastoluokka 85.32
38 s., 245 x 181 mm. 18,40 €
Seitsemän kääpiökarhua marssii peräkanaa laulaen taloonsa, jonka on vallannut jättiläinen, jota tappamaan tulee Jaakko Jättiläisentappaja, jonka pitäisikin suudella Lumikkia ja silloin ovelle koputtaa rottia houkutteleva pillipiipari… Mistä ihmeestä tässä on oikein kyse?
Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua tarjoaa oivalluksia ja iloa pienille lukijoille, joille annetaan roppakaupalla huvittavia viittauksia juuri heille tuttuun kirjallisuuteen: satujen maailmaan. Koko tarinan yleinen pöhköys ei voi olla naurattamatta. Hahmojen ilmeet, ja ruuduista silloin tällöin tuijottava pöllö, luovat niin vekkulin tunnelman,
 |
|
Tästä ei hyvää seuraa! Kääpiökarhut ovat kauhuissaan. Vuoteemme!!!
|
että lukukokemus on aivan hervoton. Mikael Ahlströmin suomennos osuu sekin nauruhermoon.
Ääriviivat on piirretty jonkinlaisella liidulla tai kuivalla tussisiveltimellä; ainakin viivassa on liitumaista karheutta. Värityksessä värien annetaan mennä hitusen yli rajojen. Sitä ei välttämättä edes huomaa, mutta varsinkin lapsille se antaa hienovaraisen vaikutelman juuri heille tehdystä kirjasta. Erikoisia perspektiivejä käytetään varovasti mutta taiten; kun talo romahtaa, “kamera” siirtyy katon rajaan. Se lisää hauskuutta.
Ranskalainen sarjakuvantekijä Émile Bravo on taiturimainen tunnelman tekijä, joka osaa luoda onnistuneen miljöön erilaisille tarinoille. Juuri nyt on myynnissä myös Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 1: Nuoren sankarin päiväkirja, joka sijoittuu Brysseliin vuonna 1939 (ks. Pikon 70-vuotissynttärialbumi).
Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua voitti Goscinny-palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta Angoulêmen kansainvälisillä sarjakuvafestivaaleilla vuonna 2002 – ja ihan ansiosta. Se on hassunhauska. Kirjan leveä koko, kovat kannet ja isot selkeät kuvat sopivat hyvin aikuisen ja lapsen yhteiseen lukuhetkeen.
Seitsemän kääpiökarhua on saanut myös jatko-osan (La Belle aux ours nains), joka sekin toivottavasti saadaan suomeksi. Tällainen laadukas lastensarjakuva on sitä parasta sarjakuvakasvatusta.
Keskustele Kvaakissa Émile Bravosta.
Kuvat © Copyright Editions du Sevil, 2004