Kaamio, kaunis kauhusarjakuva

Kaamio on kauhu-, scifi- ja seikkailusarjakuvaa sisältävä pienlehti, jonka edellinen numero ilmestyi 10 vuotta sitten. Uusi tuleminen tapahtuu pienkustantamon, Ilmein Entertainmentin, julkaisemana. Puuhamiehenä, tai oikeastaan tekijämiehenä, häärää Hannu Kesola. Lehtimuotoinen antologia ilmestyy vuosittain.

Kauhusarjakuva on oma taiteenlajinsa, tai ainakin sillä on omat konventionsa. Kauas ei Kaamiossakaan harhauduta alan parhaista traditioista, ja hyvä niin. Erityisen mieluisa perinne, jota Kaamiokin tarkkaan noudattaa, on viimeisen sivun yllättävä loppukäänne. Tarinoiden jonkinlaisena läpitunkevana, suorastaan raadollisena (kiäh, kiäh!) teemana, on kuoleman hetki ja siihen liittyvä tunnetila: ällistys, katumus, rakkaus, helpotus, pelko.

Horrorissa on sallittua myös ylidramatisoitu liioittelu, joka muussa yhteydessä saattaisi tuntua lapselliselta ylilyönniltä. Kauhusarjakuvan kontekstissa liioittelu virittää tarvittavan yliluonnollisen atmosfäärin ja aikaan saattaa juuri oikean selkäpiitä karmivan tunnetilan.

Kuolleiden syleily (Lord Violent)

Kaamion jokaisessa tarinassa kauhu hiertyy ja kiertyy kuin hirttonaru kaulan ympärille. Oikeastaan vain yhdessä tarinassa, ja ehkä vähän toisessakin, on jotain helpotuksen tapaista, kaikkien muiden tarinoiden päähahmoja kohdellaan kaikkitietävän ja yliluonnollisen kertojan ankaralla kädellä.

Kukin hahmoista kohtaa kuolemansa tai kuolemaa eri tavoin. Kertomukset eivät silti toista itseään vaan sopivaa varianssia on löydetty. Elävien kuolleiden yökin koetaan George A. Romeron hengessä, tosin sitten lopulta hengettömänä.

Kaamion sivuilla tarjoillaan kalmakertomuksia niin menneessä, nykyajassa kuin tulevassakin ajassa. Kesola osaa tarinoissaan taitavasti pettää lukijan odotukset siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua. El Torresin itsemurhametsään sijoittuvat mentaaliset moraalipainajaiset ovat häiritsevässä monikerroksellisuudessaan maittavan mestarillisia.

Paluu (Fran Galan)

Kaamio-kauhusarjakuva on ammattitaitoista työtä alusta loppuun saakka; amatöörimäisen omakustanteen ajat ovat kaukana takana. Tällaista kauhusarjakuvalehteä lukisi mielellään vaikka joka kuukausi eikä vain kerran vuodessa.

Toivottavasti seuraava antologia vähän tuhdimpi, vaikka 100-sivuinen, jotta kuolemanpelosta saisi nauttia vähän pidempäänkin. Kaksi ensimmäistä tarinaa on väreissä, loput mustavalkoisia. Valinta on ilmeisen tarkoituksellinen taiteellisista syistä. Nidonta on hiukan liian tiukka ja tekstiä jää aukeaman keskelle piiloon. Muutoin taitto, väritys ja tekstitys on hyvällä tasolla. Pari kirjoitusvirhettä on oikoluvulta jäänyt huomaamatta. Kaamion logon ilmiasu viittaa hauskasti vanhoihin Mustanaamio-lehtiin.

KAAMIO, kauhua jokaiseen kotiin. Ja kuten muinaisen Shokki-lehden kannessa luki: EI LAPSILLE EIKÄ HERKKÄHERMOISILLE!

(Ilmein Entertainment, 2019)

Teksti: Hannu Kesola, El Torres
Taide: Emi Utrera, Patrick Wong, Fran Galan, Lord Violent
Taitto: Veli Loponen
60 ss., 4-v., 168 x 257 mm
ISBN: 978-952-68890-3-0
12 €

• Viidakon taikaa
  Tarina: Hannu Kesola
  Taide: Emi Utrera

  Muhkeaviiksinen valkoinen seikkailija kohtaa viidakossa tumman kaunottaren, joka näyttää sankarille viidakon ihmeet.

• Elää ja kuolla
  Tarina: Hannu Kesola
  Taide: Patrick Wong

  Happiviiksinen sininen sairastupalainen kohtaa avaruudessa alien-kaunottaren, joka suo sankarille ihmepelastuksen.

• Tarinoita itsemurhametsästä: Uhraus
  Tarina: El Torres
  Taide: Fran Galan

  Kostanko kaikille vai itselleni?

• Kuolleiden syleily
  Tarina: Hannu Kesola
  Taide: Lord Violent

  Zombiet eivät aina koputa kahdesti.

• Tarinoita itsemurhametsästä: Paluu
  Tarina: El Torres
  Taide: Fran Galan

  Paha tyttö, kiltti tyttö ja kuollut tyttö.

---

Keskustele Kvaakissa Kaamiosta ja Ilmein Entertainment -julkaisuista.

Ks. myös arvostelut Kaamio n:o 1 ja Kaamio n:o 4.

Nousu.net: HAASTATTELU: HANNU KESOLA – SUOMALAISTA GENRESARJAKUVAA