 |
Tositapahtumiin tarinan perustaminen on aina vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tietenkin kaikki mistä kirjoittaa perustuu väkisinkin johonkin jos ei itsensä suoraan kokemaan niin ainakin johonkin joka itseään miellyttää, kiinnostaa ja kummastuttaa – ja näin saa aihetta tutkimaan. Toisaalta taas tosielämän mielenkiintoisistakaan piirteistä ei välttämättä saa helposti koherenttia draamaa, koska todellisuudelta puuttuu lankojen kerralla yhteensolmimisen ja mielekkään hahmokehityksen taju.
Tosipohjaiselle fiktiolle on kuitenkin aina tekijänsä kuin tukijansakin, ja Saniainen Kukkii Juhannuksena on Suuren Kurpitsan uutukainen genren yrittäjä.
Parkanon kirkkoon iski vuonna 1928 salama, joka tappoi neljä ja loukkasi kymmeniä. Tähän ja sitä ympäröiviin tapahtumiin Reetta Niemensivu perehtyy albumissaan.
Tarina albumissa ei suoraan sanoen ole kovin hääppöinen. Mielenkiintoisia hahmoja kertomuksessa kyllä risteilee, mutta kovin ihmeitä ei heille siinä tapahdu. Salamanisku ei kulminaatiopisteenä onnistu sitomaan erillisiä pieniä anekdootteja järjelliseksi narratiiviksi.
 |
|
Juhannustaikoja juonimassa
|
Sen sijaan pieniä ja herkullisia yksityiskohtia on paljon. Tutkimustyötä on ilmiselvästi tehty esimerkiksi juhannustaikojen nykyajassa jo kenties melkeinpä unhoon vaipuneisiin perinteisiin, ja nämä “vanhojen naisten lorut” muodostavatkin kenties albumin mielenkiintoisimmat kohtaukset.
Kuvitus on hyvin yksinkertaista ja jopa naivistista. Mustavalkoisena kuvat voisivat näyttää halvoilta ja tökeröiltä, mutta kauniilla ja kerrankin isoksi osaksi yleistä taidetta muodostuvalla värityksellä on saatu aikaiseksi jopa unenomainen meininki.
 |
|
Kauniita värivalintoja
|
Juuri näin värisarjakuvaa kannattaa tehdä: hyvillä värivalinnoilla kuvista välittyy nimenomaan tekijänsä tavoittelema tunnelma joka jäisi muuten täysin tavoittamattomiin. Kuvia ei ole myöskään sidottu tavanomaisiin, suorakulmion muotoisiin laatikoihin vaan ne tuntuvat utuisesti kelluvan valkoisilla sivuilla, mikä entisestään lisää kyseistä vaikutusta.
 |
|
Sama ipana vai monta identtistä?
|
Dialogi on melko tönkköä ja alleviivaavaa, mistä huolimatta sitä on melko paljon. Tätä ja hiukan mielikuvituksetonta kuvakulmien valintaa kuitenkin rikkovat näyttävät kokosivun kokoiset tuokiokuvat, joita kelpaa jäädä tuijottelemaan hiukan pidemmäksikin aikaa.
Haittapuolena voi sanoa, että joskus taide muuttuu hiukan liiankin yksinkertaiseksi omaksi parhaakseen – hahmoja on toisinaan vähän vaikea erottaa toisistaan. Eritoten tarinan kaksi blondia tyttöä näyttävät hiukan eripituisista ja -mallisista hiuksistaan huolimatta liian samanlaisilta.
Lukukokemuksena Saniainen Kukkii Juhannuksena on melko nopea ja kivuton. Pitääkö albumista vai ei riippuu hyvin pitkälti siitä arvostaako enemmän tarinaa vaiko tunnelmaa. Vaikka arvostelija itse kuuluu ensimmäiseen kategoriaan, pakko myöntää, että pitkälle pääsee jo pelkällä fiilikselläkin.
Saniainen Kukkii Juhannuksena
Teksti ja kuvitus Reetta Niemensivu
Julkaisija Suuri Kurpitsa, 2013
96 sivua, 175mm x 235mm, nelivärinen, liimasidottu
Painopaikka Kopio Niini Finalnd Oy, Tampere
ISBN 978-952-9887-85-9
18,00 e
Keskustele Kvaakissa Reetta Niemensivun sarjakuvista