Viivistä ja Wagnerista tunnettu Jussi “Juba” Tuomola (s.1965) päästää mielikuvituksensa valloilleen, lentämään pahvilaatikolla pitkin maailmaa!
 |
Turkulaisen Juban Minerva on lähinnä lapsille tarkoitettua sarjakuvaa, mutta moni asia on sen verran monimutkainen, ettei sitä ole tehty lapsen tajuttavaksi, vaan pikemminkin aikuisen lukijan suuntaan.
Minerva: Jussi Tuomola. Nelivärinen, kovakantinen
Alustava väritys: Anna Virtanen
Lopulliset värit: Juba
Sivumäärä: 56
Kustannus: Otava
ISBN- 13: 978-951-1-21218-8
ISBN- 10: 951-1-21218-4
Juban tarkoitus tehdä pidempi sarjakuva tuotti Minervan. Aikaisemmin vain strippisarjoja tehnyt turkulaistaiteilija suuntaa uuden sarjakuvansa pääsääntöisesti lapsille. Helsingin Sanomien toimittaja, Harri Römpötti tuumaa, että Minervan tekijä olisi työskennellyt rennosti sarjaa tehdessään. Jokainen sivu tuntuu erikseen improvisoidulta. Täysin en voi tätä väitettä allekirjoittaa. Vaikka juoni tuntuu hajanaiselta, on perussanoma sarjakuvassa selvä: lapsille tarkoitettu tyypillinen sankaritarsarjakuva.
Minerva lentää pahvilaatikolla tuhoamaan maailman valloitusta suunnittelevan Tohtori Kääkän strategiaa. Pulma on selvä, maailmanpelastaja puuttuu. Minerva vangitaan Kääkän linnan tyrmään. Kaikki näyttää olevan mennyttä, kunnes paikalle vankilaan heitetään melusaasteesta tuomittu toppatakkihippi. Tämän taskusta löytyy Minervan suureksi ihmeeksi pienennystabletti, jonka avulla Minerva pääsee vankilan kaltereiden läpi vapauteen. Kaikki ei kuitenkaan ole sillä selvää. Tohtori Kääkän aivomanipulaation avulla valtaan otetut eläimetkin tarvitsevat ruokaa ja huomaavat sattumalta juuri sen koppakuoriaisen, jonka selässä pikkiriikkinen Minerva lentää.
Onneksi Minervaa auttavat Hannu, vähäsanainen pussieläin ja alajuoksun kelluva pullukka, Petra
Kaikki kääntyykin, kuten sankaritarinoissa yleensä hyvän voittoon. Juba antaa
 |
|
Pikku Minervan mielikuvitus lentää välillä korkeallakin kaliiberilla
|
hahmolleen erityisen tavan päästä tavoitteeseen, eli oikeuden voittoon naisellisella viekkaudella ja tyylillä. Pieni humoristinenkin ripaus loppuratkaisusta löytyy. Tohtori Kääkkä tuhoutuu kukkiin, niin mahtava, kuin maailmanvalloituksen suunnitelma sitten olikin. Oliko loppuratkaisussa pientä piikittelyn poikasta naisia ja naissankareita kohtaan?
Piirustus on tutun leppoisaa. Monta tuttua ilmettä löytää sarjan hahmoilta. Vaikka Minervan hiukset ovat erilaiset, kuin Viivillä, löytyy kuitenkin ilmeistä paljon samankaltaisuutta. Viivin ja Wagnerin ystävä tunnistaa tutut ilmeet sarjakuvasta. Minerva on milloin viivimäisen ironinen, milloin sikamaisen röyhkeä. Näiden luonteenpiirteiden läpi paistaa kuitenkin se pohjimmainen, viaton tyttölapsi.
Tarina voisi melkein kertoa Viivin lapsuusvuosista. Tai ei kai kyseessä voi olla Viivin sukulaistytär? Niin paljon samankaltaisuutta hahmoista löytyy
Iltasella mielessä päällimmäisenä olevan erikoisen tunteen, lasten sarjakuvan arvostelemisen sivusi luonteeni huono puoli, ennakkoluuloisuus: “Mitä minä voisin siitä ymmärtää?” “Mitä annettavaa minulla enää sen arvostelemiseksi on?” Minervaa kuitenkin kyselin arvosteltavaksi, koska itselläni ei kauhean kauan ole siitä, kun itse elin lapsen mielikuvitusmaailmassa
Kokonaisuus oli hyvää luettavaa. Jos Juba tätä jatkaa, ja lapset siitä pitävät, en näe mitään estettä sarjan jatkamiselle ja lastenkirjojen tekemistä sarjakuvan muotoon.