 |
Jope Pitkänen: Elämätä
LIKE 2006
Painoi Otavan Kirjapaino, Keuruu
ISBN 952-471-860-X
Nid. 64 sivua
13 €, värikannet, sisältö mv
Vuosi sitten julkaistussa Huomiolla-albumissa Jope oli asettunut Messiaan asemaan ja kuvitteli olevansa uudestisyntynyt Jeesus. Tuoreessa Elämätä-albumissa seurataan sarjakuvataiteilija Oscar Roligsonin tavallista työpäivää. Roligson on planeettamme tuotteliain sarjakuvataiteilija, jonka “norsunluunsileät aivot synnyttivät yli 33 lehteen legendaariset 33 333 sarjakuvastrippiä, jotka hätkähdyttivät suomalaista sarjakuvamaailmaa vuosina 1973-2006”. Eli Jopehan sieltä Roligsoninkin pöksyistä löytyy.
 |
Elämätä on riemukkaan riehakasta luettavaa. Roligsonin päivä alkaa (tietysti) vaimon käydessä kurkkuun kiinni, ja jatkuu siitä työhuoneella, jossa vierailee jos jonkinlaista kyläilijää; Jehovan todistajia, kuollut Iita-mummu, pölynimuriin rakastuva mielisairaanhoitaja Vehniäinen ja itse Paholainenkin. Moisessa liikenteessä ei työnteosta tahdo tulla mitään, vaikka Hustlerin sarjakuvan deadline painaa päälle. Masennuksen iskiessä Roligson ehtii jo hirttämään itsensä, mutta mikäs pahan tappaisi, ainakaan lopullisesti.
 |
Hirttämisen jälkeen seuraa ehkä albumin hämmentävin jakso. Roligson putkahtaa taivaaseen jossa Jumalan tilalla valtaa pitää Joulupukki. Se nyt vielä on simppeliä, mutta kun Oscar itse on taivaassa aivan Kati Kovacsin piirtämän tyttösen näköinen! Idea aukeaa kun Paholainen ilmestyy paikalle. Roligson myy hänelle sielunsa ja Paholainen lupaa palauttaa taiteilijan elävien kirjoihin “vetävän näköisenä naissarjakuvapiirtäjänä, johon kustannustoimittajat ovat lääpällään”…
En tiedä kuinka monessa lehdessä Jopen strippejä tänä päivänä julkaistaan. Tuskin läheskään niin monessa kuin 10-20 vuotta sitten. Senkin vuoksi on hienoa, että LIKE julkaisee Jopea albumeina. Huomiolla ja Elämätä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että Pitkänen taitaa strippien lisäksi myös albumiformaatin. Elämätä ei vaikuta aivan niin innoittuneelta kuin Huomiolla, mutta ei sitäkään voi laimeaksi haukkua. Päinvastoin.
 |
On aina piristävää lukea sarjakuvaa, jossa pilkataan kaikkea mahdollista niin maan päällä kuin taivaissa, ja tehdään se itseironisesti, ruoskaa säästelemättä.
Albumin toteutuksessa miinusta tulee kuvien tuhruisuudesta. Ajoittain jopa puhekuplien tekstissä on kummaa söhryä taustalla, mitä sitten ikinä lieneekään. Mutta se on kuitenkin pientä. Elämätä on antoisaa luettavaa Jopen ystäville, ja suositeltava tutustumiskohde myös nuoremmille sarjakuvanharrastajille. Jos nyt ei ihan lapsosille kuitenkaan…