Tšernobylin ydinvoimalan räjähdys 26.4.1986 oli sukupolvikokemus. Johanna Aulénille se oli elämän ensimmäinen pelottava kokemus. Neljä vuotta sitten hän kiinnostui suljetusta onnettomuusalueesta ja siellä elävistä koirista. Aulén kävi tutustumassa paikkaan ja lopputuloksena oli sarjakuvamuotoinen tietoteos.
Tšernobylin koirista on tullut maailmantilanteen vuoksi ajankohtaisempi teos kuin Aulén tehdessään osasi arvatakaan. Venäjän hyökkäysjoukot tunkeutuivat Ukrainan sodan alkuvaiheissa Tšernobylin suljetulle alueelle ja nyttemmin uutiset ovat kertoneet ydinvoimalaitosten muutenkin joutuneen sotatantereiksi.
Aulén aloittaa kertomalla ydinturman syistä ja alueen evakuoimisesta. Räjähdys oli seurausta kokeista, joita jälkikäteen arvioiden ei olisi pitänyt aloittaakaan. Piittaamattomuus ja huolimattomuus eivät sovi yhteen ydinreaktion hallinnan kanssa. Neuvostoliitossa puolueorganisaation ja neuvostoihmisten virheettömyyttä ei sopinut epäillä. Turman jälkeen maan johto tosin alkoi puhua glasnostista, joissakin asioissa tarpeellisesta avoimesta julkisuudesta.
Lemmikkejä ei evakuoida
Kun väestöä muutaman päivän empimisen jälkeen alettiin Tšernobylin lähiympäristöstä ”väliaikaisesti” siirtää muualle, niin lemmikkieläimiä ei saanut ottaa mukaan. Aulén seuraa erään Bobikin vaiheita. Jouduttuaan eroon omistajistaan se päätyy erään evakuoinnista kieltäytyneen vanhan muorin hoivaan. Suuri osa kuitenkin jäi heitteille oman onnensa nojaan.
Noiden koirien jälkeläisistä on syntynyt useita koirapopulaatioita suljetulle alueelle. Susien laumavietti ei ole koirille periytynyt, vaikka eri paikkojen koirat eivät siedä toisiaan. Tutkijoiden mukaan koirien elinikä jää 3-5 vuoden mittaiseksi, joten radioaktiivisen säteilyn aiheuttamat sairaudet eivät ehdi eläimiä vaivata.
35 vuoden aikana ihmisiltä pääosin suljettu alue on muodostunut luontoparatiisiksi, jossa przewalskinhevos-, susi- ja biisonilaumat vaeltavat. Tosin säteilyn vaikutukset näkyvät pienemmissä eliöissä, etenkin mikrobeissa. Puista pudonneiden lehtien maatuminen vie vuosia ja alueen sammakot ovat muuttuneet tummiksi. Entisten lemmikkien jälkeläiset häiritsevät villieläinten rauhaa, mutta onneksi koirapopulaatiot ovat majoittuneet ihmisten tukikohtien läheisyyteen.
Kertova tietoteos
Johanna Aulén lähestyy aihettaan tietokirjailijan otteella. Teoksen lopussa tietolähteet on selvitetty sivun tarkkuudella ja samalla kiinnostuneille on tarjolla lisätietoja käsitellystä aiheesta. Aulén kertoo jopa, etteivät sarjakuvassa tehdyn tutustumismatkan nähtävyyksien väliset etäisyydet toisistaan pidä aina paikkaansa. Paatunut sarjakuvan lukija ei tällaiseen kiinnittänyt huomiota, sillä ruutujen välinen katuoja ei ole täsmällisesti määrittynyt matka tai aika, se voi olla käytännössä mitä tahansa.
Tarina rakentuu tutustumisretken ympärille. Kaikkitietävä kertoja, retkiopas Volomydyr Olijnyk, luotsaa matkalaisia suljetun alueen tapahtumiin ja koirien elämään. Kokonaisuus on pääosin toimiva, vakava aihe ei kevennyksiä kaipaa. Tekijä myös pidättäytyy saarnaamasta. Sarjakuva on dokumentti siitä, millainen Tšernobyl lokakuussa 2020 oli.
Johanna Aulén
Tšernobylin koirat
WSOY 2022
ISBN 978-951-0-46864-7
110 s., kokonaan värillinen, kovakantinen
Johanna Aulén: Postia Tšernobylille – Reportaasi matkasta suljetulle vyöhykkeelle. Kulttuuricocktail 26.4.2019
Kvaakissa voi keskustella Johanna Aulénin sarjakuvista