Japanin Mikki Hiiri vauhdissa – Atom: Robottitarinoita

Tampereen taidemuseossa avautui syyskuussa kaksi japanilaista sarjakuvaa esittelevää näyttelyä. MangaMania! -näyttely keskittyy laajemmin mangaan ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen Japanissa. Toisessa näyttelyssä puolestaan pureudutaan tarkemmin nykyaikaisen mangan luojan ja sen kaikkein suurimman, Osamu Tezukan, sarjakuvatuotantoon. Näyttelyistä voi lukea tarkemmin esimerkiksi Ylen jutun kautta.

Osamu Tezuka – Mangan jumala -näyttelyn kanssa samanaikaisesti julkaistiin vasta toinen suomennettu “jumalan” työ, Atom – Robottitarinoita.

 

Ensimmäinen Tezukan suomennettu sarjakuva oli hänen uransa varhaistuotantoon kuuluva Viidakon valtias, eli Jungle taitei. Talvella 2012-2013 julkaistu Viidakon valtias oli komea ja Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen mangajulkaisu jo ulkoisesti kovien kansiensakin vuoksi. Nyt julkaistussa robottipoika Atomin seikkailuja esittelevässä pokkarissa tulokulma julkaisun ulkoasuun on tutumpi ja arkisempi. Atom – Robottitarinoita on noin parisataasivuinen, pehmeäkantinen pikkupokkari, kuten kaikki meillä nykyisin julkaistava manga.

 

Ulkoasu ei kuitenkaan ole huono valinta, sillä tällaisena Atom tavoittanee laajemman yleisön, eli normaalit mangan lukijat sekä näyttelyn kautta Tezukasta kiinnostuneet museokävijät. Kovakantinen, ja jo siksikin kalliimpi, julkaisu voisi tiputtaa potentiaalisia ostajia pois.

 

Komean poikkeuksen pokkarin ulkoiseen antiin antaa Tampereen taidemuseon Tezuka-näyttelyn näyttelyluettelo. Siinä erityisesti muuta julkaisua paksummalle ja sileämmälle paperille painettuna otokset Tezukan taiteesta värikuvina ovat silkkaa silmäkarkkia.

 

 

 

 

Luettelossa on kuitenkin yksi pieni virhe – toinen luettelon kirjoittajista sanoo Tezukan tehneen yli 600 ja toinen yli 700 eri sarjakuvanimikettä. Suuresta kuprusta muutoin tyylikkäässä julkaisussa ei ole kysymys. Pieni virhe yksityiskohdissa voikin olla syntynyt jo pelkästään Tezukan tuotannon laajuudesta, sillä eri lähteistä voinee saada töiden määrään eri vastauksen. Kun puhutaan tuotannosta, joka kattaa satoja nimikkeitä ja noin 150 000 sivua sarjakuvaa, ei laskeminenkaan ole enää helppoa. Olipa oikea luku sitten lähempänä kumpaa tahansa, luku on huikea.

 

Atom – Robottitarinoita koostuu viidestä Tezuka Productionsin valitsemasta tarinasta vuosilta 1960 – 1975. Ensimmäinen tarinoista, Atom syntyy, on kertausta Atomin tarinan varhaisvaiheista ja sopiva aloittamaan yksittäisen kokoelmapokkarin. Loput neljä tarinaa esittelevät kukin joitakin sarjalle keskeisiä ja ominaisia piirteitä, kuten tuttuja hahmoja tai teemoja. Samalla tarinat antavat hyvän kuvan Tezukan osaamisesta myös teknisesti, sillä tarinoiden pituudet vaihtelevat kymmensivuisesta tarinasta Valehteleva robotti pidempiinkin kertomuksiin ilman, että tarinoiden vauhti tai niiden sisältämä sanoma kärsisivät.

 

Tuttua Tezukaa, eli sarjakuvataiteilija itse omassa sarjakuvassaan.

 

Hahmona Atom on kuin Mikki Hiiri supervoimilla. Tezuka yhdistää tarinoissaan toiminnan ja huumorin, mutta harvoin jos koskaan nauruja revitään Atomin kustannuksella. Tässä mielessä Atom on siis kuin Disney-sarjakuvien Mikki, mutta yhtäläisyyksiä on muitakin. Molemmat ovat luonteeltaan oikeudenmukaisia ja reiluja sekä tarinan kannalta ratkaisevan tärkeitä. Muut hahmot voivat kyllä auttaa Atomia – tai Mikkiä – pulassa, mutta ilman päähenkilön sinnikästä toimeliaisuutta ei paha saisi palkkaansa.

 

Japanilaisen robottipojan samankaltaisuus amerikkalaisen sankarihiiren kanssa ei ole yllättävä, sillä Osamu Tezukan tiedetään pitäneen Walt Disneyn animaatioista ja häntä on myös kutsuttu Japanin Disneyksi. Atomin seikkailuja julkaisiin Japanissa vuosina 1952 – 1968, eli sarja alkoi juuri samana vuonna kuin amerikkalaisten Japanin miehitys päättyi. Toisen maailmansodan päättänyt Japanin antautuminen johti maan amerikkalaismiehitykseen, mikä toi maahan ulkomaalaisten sotilaiden lisäksi myös amerikkalaista viihdettä esimerkiksi elokuvien ja sarjakuvien muodossa. Tezuka oli siis Atomin hahmoa luodessaan ollut sopivasti alttiina amerikkalaiselle viihteelle, mikä näkyy nyt käsillä olevassa sarjakuvassa selvästi.

Kuitenkaan Tezukan Atom ei ole pelkästään japanilainen vastine Disney-sarjakuvalle. Vaikka Tezuka rakentaa tarinoitaan Atomille samantyyppisen huumorin ja seikkailujen kautta, on hän lisännyt niihin syvän filosofisen ja humaanin pohjavireen. Atomissa tämä vire ei ole samalla tavalla selkeästi esillä kuin joissain muissa Tezukan sarjoissa – esimerkiksi Phoenix tai Buddha – mutta ei sitä ole poiskaan jätetty.

 

Atom – Robottipoika voi näyttää äkkiseltään yksinkertaiselta ja keveältä lastensarjakuvalta, mutta ulkonäkö osin pettää, sillä mukana on myös klassiseksi science fiction -teemaksi noussut koneiden ja ihmisten välinen suhde. Mikä tekee robotista koneen ja mikä erottaa ihmisen koneesta, jos ulkoisesti ja tavoiltamme olemme samanlaisia? Mitä ihminen voi tehdä itsenäisesti toimivalle ja ajattelevalle robotille? Vastaavanlaisiin vaikeisiin kysymyksiin eivät Disney-sarjakuvat taivu.

 

Pokkari on myynnissä Tampereen taidemuseon lisäksi kirjakaupoissa ja erilaisissa verkkokaupoissa, eli ruokakauppojen hyllyiltä ei Atomia löydy. Tämä kertoo samalla Tezukan Atomin ongelmasta. Vaikka sarjakuva sinällään on hyvää ja merkittävää, se ei todennäköisesti vanhahtavan tyylinsä vuoksi ole varma valinta jokaiselle mangan ystävälle. Vuosikymmeniä sitten ilmestyneen sarjakuvan julkaisu kielellä kuin kielellä on riskipeliä, olipa tekijä kuka tahansa.

Atom – Robottitarinoita on epäilemättä yksi kuluvan vuoden tärkeimpiä sarjakuvajulkaisuja maassamme. Osamu Tezukan maineen, merkityksen ja mittavan tuotannon huomioon ottaen hänen sarjakuviaan on julkaistu suomeksi luvattoman vähän. Sarjakuvakustantaminen ei kuitenkaan ole pelkästään halua julkaista kovan meriitin tekijöitä ja sarjoja, mikä selittää Tezukan puutetta Suomessa. Nyt on kuitenkin tarjoutunut hyvä tilaisuus kurkistaa pokkarin verran mangan historiaan suomeksikin – samalla hienoa sarjakuvakerrontaa ihaillen – mikä ansaitsee kiitosta.