Väsyttääkö näyttää aina hyvää esimerkkiä lapsille?
 |
Hersyvän hauska kokoelma sarjakuvia tilanteista, joista jokainen vanhempi vuorollaan itsensä löytää.
Ovatko hammaskeijuhommat päässeet joskus unohtumaan? Tuliko lapsille kerrottua vähän liian pelottavia tarinoita? Olisiko muutakin tekemistä kuin kököttää altaan reunalla, kun lapsi on uimakoulussa?
Suositellaan vertaistueksi kaikille isille ja äideille!
Guy Delisle (s. 1966) on kanadalaissyntyinen sarjakuvantekijä, joka asuu nykyään Ranskassa, sekä kahden lapsen isä. Häneltä on aiemmin suomennettu neljä sarjakuvamuotoista matkapäiväkirjaa, joista uusin, Merkintöjä Jerusalemista, palkittiin vuoden parhaan sarjakuvan palkinnolla Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla 2012.
Huonon isän opas
Guy Delisle
Ranskankielinen alkuteos Le guide du mauvais père, Volume 1
Kustantaja WSOY
Suomennos Saara Pääkkönen
Painettu EU:ssa
© Éditions Delcourt, 2013
Suomenkielinen laitos © Saara Pääkkönen ja WSOY 2016
ISBN 978-951-0-41899-4
B6, pk kansipapereilla, mv, 192 sivua
Hinta 15 euroa
 |
Huonon isän opas ei ole sitä, mitä on Guy Delisleltä voitu odottaa. Matkapäiväkirjat olivat puutteistaan ja rönsyilevyydestään huolimatta aivan eri luokassa. Tämä uutuuspokkari koostuu lyhyistä arkisista touhuista lasten kanssa. Mieleen tulevat Lassin isä Lassista ja Leevistä ja toisaalta Baby Blues -sarjan isä.
Delislen matkakertomuksissa esiintyvät samat lapset kuin tässäkin, vain isompina. Ja nyt ollaan mitä ilmeisimmin kotona Ranskassa, ja keskitytään lasten kysymyksiin ja erityisesti kotona töitä tekevän isän erikoisiin vastauksiin. Äitiä ei koko kirjassa näykään. Kyllähän vanhemmat tai isovanhemmat puhuvat aina palturia lapsille, ja jäävät kiinni. Överiksihän menee, jos lasta pelotellaan vatsassa kasvavalla puulla, tai lapsia varastavalla apinalla. Moottorisahaepisodi tässä vasta häiritsevä onkin. Jos se olisi tapahtunut Lassissa ja Leevissä, siinä keppostelija olisi ollut Lassi, ei isä.
 |
Arkisemmalta tuntuvat keskustelut hammaskeijusta ja pääsiäiskukosta, joissa isä keksii uutta palturia sitä mukaa kun tulee kysymyksiä. Ja isän hermostuminen, kun tämä koettaa tehdä töitä lasten häiritessä, lienee tuttu ilmiö monelle.
Episodit ovat eripituisia, eikä niitä ole ahdettu tiettyyn muottiin, kuten edellämainituissa amerikkalaisissa sanomalehtisarjakuvissa. Se on tässä virkistävää. Mutta kustantajaa voi olla hankala löytää, kuten isä sanoo ylpeänä omaa piirustustaan esittelevälle pikkutytöllekin. Samalla tavalla tämä ei ole hauska, huumori on erilaista, tummempaa ja kuivakampaa.
 |
Jatkoa on varmaan tulossa, koska alkuteos on “volume 1”, mutta ei sellaista vielä ole alkukielelläkään.
Kompakti pokkari on suositeltava kysyelyiässä olevien lasten vanhemmille. Ja miksei kyseisille lapsillekin. He voivat vain hoksata vanhempien jymäyttävän heitä.
Suomennos ja painoasu ovat oikein hyviä.
Keskustele Kvaakissa Guy Delislen sarjakuvista.