Egmont Kustannuksen kaksi Willer- uutuutta asettavat rangernelikon uuden haasteen- intiaaniongelman- eteen.
Maxi-Tex 13
 |
|
Vaarojen saartamana
|
Sisältää tarinat: Apachien kapina, Tehtävä Las Vegasissa ja Vaarojen tiellä Alkuperäisteos: Tex Ristampa Nuova 27-29
Giovanni Luigi Bonelli
Aurelio “Galep” Galleppini Käännös: J.L. Nyman
Toimitus: Asko Alanen
ISBN: 978-952-469-660-9
Egmont Kustannus Oy
288 sivua
Ovh: 7,80
Kolmestatoista huolitellusta, pituutta määrittelemättömästä jaaikatauluttomasta mestariteoksesta Vaarojen saartamana on neljäs”klassikko-maxi”, eli jo kahden edesmenneen tekijän tekemä,liuskalehdistä koottu seikkailu on edessämme. Liuskalehtien aikaan(1950-1961) tarinat olivat lyhyehköjä ja seikkailupitoisia. Niissäseikkaili nuorehko Tex vielä Texas Ranger -järjestön alaisena. Vaikkatarinat olivat lyhyitä, oli Texin seikkailuilla kronologinen järjestys.Jos Tex edellisessä tarinassa ratsasti kauniiksi lopuksiauringonlaskuun, alkoi seuraava tarina tuntia, paria edellisenloppumisen jälkeen. Texin saavuttua rangeripäämajaan odotti seuraava,entistäkin visaisempi tehtävä vuoroaan rangereverstillä. Samanlainentarinajatkumo on tämän Maxi-Texin kolmella tarinalla.
Tämäoli sitä aikaa, kun Galep vielä osasi piirtää. Hänelle ei kuvituksessaollut tärkeintä naturalismi, eikä edes realismi, vaan seikkailun jatoiminnan selkeä kuvaus ja sanoman esilletuonti. Perinteisenlännensarjakuvituksen aatelia oli Galep, ilman muuta Tämän aikakaudenpiirtäjiin ja tilannekuvauksiin eivät elokuvan toimintakohtauksetolleet vielä vaikuttaneet.
Sotaisampia intiaaneja, nostalgisempia lännen ajan rakennuksia ja kauniimpia maisemia saa hakea!
 |
Giovanni Luigi Bonelli puolestaan takasi tarinoiden loogisen jatapahtumarikkaan toiminnan. Yksi lännen legendaarisimmistatekstinikkareista on osannut luoda tunnelmallisen ja seikkailullisenTex-idyllin, josta nuoremmat kollegansa, Nizzi, Boselli, Canzio taikka Segura saavat vain rippeitä siirrettyä tarinoihinsa.
Bonellin Tex oli se, joka koki suurimmat muutokset elämässään.Henkisesti ja siviilisäädyllisesti kehittyneenä ihmisenä Tex kulki tienhenkipatosta, lainvalvojasta ja riehakkaasta seikkailijastaintiaanipäälliköksi, aviomieheksi ja lopulta leski-isäksi. Bonellinmentyä ei Texin asema ole muuttunut merkittävästi.
Apassikapinan keskellä Tex näyttää, mitkä ratkaisut ovat kypsän,asiallisen, oikeudenmukaisen ja tasapainoisen miehen tekemiä. Tässätarinassa on koko kvartetti seikkailemassa. Milloinkas eivät Tex jakumppanit olisi olleet pahassa tilanteessa, mutta kovin paljon lähempäätuskin kuolemaa on nähty omakohtaisesti kuin tässä tarinassa. KaksikonGalep-Bonelli tarinat eivät olleetkaan mitään pehmowesterniä, vaanoikeaa, todellista seikkailuhenkeä.
Nostalgisimmat tarinat ovatkin näitä vanhoja, oikeita Texejä. Seuraavana Maxi-Texinä Ken Parkerin kirjoittajan, Giancarlo Berardin ja Guglielmo Letterin Oklahoma!- tarina korjattuna uusintapainoksena.
Sotaprofeetta Manitary
Nuori Hualpai- intiaani näkee näyn: aurinko sammuu, kylmyys ja pimeyspeittää maan ja ihmiset. Kun aurinko seuraavan kerran näyttäytyy, onvalkoisten rotu hävinnyt mantereelta ja intiaanit saavat taas elää,kuten ennen valkoisia. Vapaana kulkemaan riistan perässä, ratsastaaniin kauas kuin ruohoa riittää.
Claudio Nizzi,Corrado Mastantuono: Sotaprofeetta Manitary
 |
|
Manitary
|
Suomennos: Renne Nikupaavola
Toimitus: Asko Alanen
ISBN: 978-952-469-628-9
Egmont Kustannus Oy
Ws Bookwell, Porvoo 2007
Ovh: 10,90
Suomen 18:nnen suuralbumin (italian 21:s) on aika saapua. Vaikkaintiaanikahakoista on tarinaa syntynyt aiemminkin, varsinkinlähivuosina, jaksaa aihe kiinnostaa. Edellinen suuralbumi, muinoinpienessäkin koossa ilmestynyt Arizona Liekeissä ei pääse lähellekääntämän albumin tasoa, hiukan jälkeen jää kehuttu CochisenKultakanjonikin.
 |
|
Sotaprofeetan näky
|
Claudio Nizzi näyttää taas,että vielä nykyaikana osataan tehdä Tex Willeriä, vaikka se muultanäyttääkin. Suuralbumeihin päätyvät ideoiltaan, juoniltaan jatoimivuudeltaan parhaat ja omaperäisimmät tarinat. Kerronta jatarinankuljetus palaa lähelle aikaa, jolloin Willer eli lähintäkulta-aikaansa, ysärin alkupuolta. Juonessa suunnittelu, toiminta jaloppuratkaisu elävät tasapainossa keskenään.
VanhemmilleWilleristeille tuntuu usein hankalalta päästä sisään ja hyväksyä nämäuudet tarinat, kun nostalgiset ja legendaariset kadonneet pueblot,kauhun laaksot ja aavikon saalistajat käyvät läpi jo ties kuinkamonetta lukukertaansa. Kuitenkin tällä kirjalla päästään tuloksiin,jollaista ei kovin monessakaan suuralbumissa nähdä.
 |
|
Tex esittelee kaverinsa.
|
Corrado Mastantuono(1962)säväyttää maisemataiteellaan ja tunnelmanluomisellaan. Perspektiivienkäyttö ja mustanpuhuvuus luovat osittain fiilistä ja jättävät siinäCochisen Kultakanjonin kuvittajan, Giancarlo Alessandrinin . Vaikka kasvokuvaus ei ole täysin perinteistä Tex-linjaa löydä- liekö sitä yrittänytkään- on lukeminen kokemus.
Manitaryn näkyyn liittyy uskomattomalla tavalla luonnonilmiö,auringonpimennys, saa hän puolelleen laajalti intiaanikansaa mukaansuureen sotaretkeen- valkoisen rodun hävittämiseen. Kun joukon seuraavahaaste on aiheesta poiketen navajorodun hävittäminen, astuu Texkumppaneineen mukaan kovalla määrätietoisuudellaan jakylmäpäisyydellään.