 |
Legendaarisen sarjakuvapiirtäjä Moebiuksen eli Jean Giraudin ja kulttiohjaaja Alejandro Jodorowskyn luoma avaruusooppera Incal on vihdoinkin ilmestynyt suomeksi kokonaisuudessaan!
Incal kertoo yksityisetsivä John Difoolista, joka tempautuu mukaan kosmiseen seikkailuun saatuaan käsiinsä mystisen Incalin. Mikä tämä kaikkien haluama objekti oikein on ja mihin se pystyy?
Panoksena tähtienvälisessä sodassa on koko kaikkeuden kohtalo! Huikea tarina on täynnä huumoria, valloittavia hahmoja, vauhtia ja symboliikkaa.
INCAL
Alkuteokset L’Incal, Tome 1-6 (1981-1989)
Kirjoittanut Alejandro Jodorowsky
Kuvittanut Jean “Moebius” Giraud
Tietokoneväritys Valérie Bertran
Suomennos Kirsi Kinnunen ja Saila Kinnunen
Ladonta Arja Rukakoski-Anttila
Toimitus Jouko Ruokosenmäki
Painettu Kiinassa 2008
Julkaisija Egmont Kustannus Oy Ab, PL 317, 33101 Tampere
Kovakantinen, 320 s., 27 X 20 cm, sid., väri
Hinta 33,95 euroa
ISBN 978-952-469-907-5
© 2008 Les Humanoïdes Associés S.A.S., Paris
 |
Kirjoittaja Alejandro Jodorowsky (s. 1929 Chilessä) on monipuolinen taiteentekijä. Sarjakuvakirjoittajan lisäksi hän on mm. elokuva- ja teatteriohjaaja, kirjailija, näyttelijä, tuottaja, säveltäjä sekä psykoterapeutti. Eipä ihme, että Incalissakin on vaikutteita vaikka mistä. Sarjakuvista hänen debyyttinsä oli Hannibal Viisi, jota ilmestyi yksi albumi suomeksikin. Kaksi albumia ilmestyi taas Alef-Thaun seikkailuja, ja tämä Incalkin jäi aikoinaan vain ensimmäiseen osaan. Nyt saamme koko Incal-kokonaisuuden, ja yksissä kovissa kansissa. Tosin Incalille on tullut jatkoakin alkukielellä, ja jälkikäteen kirjoitettu samoin kuuden albumin esiosa, joka tapahtuu ennen varsinaista Incal-stooria. Myös alkuperäisessä Incalissa tavatut Metaparonit ja Teknopapit ovat saaneet omat albumisarjansa.
Piirtäjä Moebius tunnetaan Suomessa paremmin omalla nimellään Jean Giraud (s. 1938), koska hän on tehnyt Jean-Michel Charlierin kanssa luodusta Blueberrystä yhden suurimmista länneneepoksista. Moebiuksena Giraud onkin sitten laatinut aivan toisenlaista sarjakuvaa. Moebiusta ja Giraudia ei välttämättä osaa edes yhdistää toisiinsa, ellei asiaa tiedä. Ja se oli alunperin tarkoituskin. Moebius-nimellä suomeksi on Incalin lisäksi julkaistu useita albumeja. (Kiitos, Kimmo Lakoma!)
 |
Incal on eurooppalaisen scifisarjakuvan klassikko, jos mikä. Alunperin albumit ovat ilmestyneet vuosina 1981-1989. Henkeäsalpaavien avaruusvisioiden lisäksi sarja pitää sisällään runsaasti toimintaa, absurdia huumoria, jännitystä, satiiria. Siis kaikkea. Sellaisista klassikot tehdäänkin.
Oiva ratkaisu oli julkaista suomennos nk. integraalina, kuten on ranskankielisessä maailmassa ollut jo pitkään muotia. Siis useampi saman sarjan albumi samoissa kansissa. Ja tämänkaltaisen yhtenäisen kokonaisuuden tapauksessa tapa on mitä sopivin. Koko jöötin lukee kakistelematta putkeen. Toisen kerran sitten vaikka pätkissä ihastellen Moebiuksen jälkeä.
Philipkdickiläinen dystopiamaailma, jota Musta Incal esitteli suomalaisille jo vuonna 1991, muuttuu seuraavissa osissa koko ajan kosmisemmaksi menoksi, josta enemmän scifisarjakuvia lukenut (ja elokuvia nähnyt) löytää reippaasti tuttuja elementtejä, mutta vaikutteet ovat tulleet tästä muille. Tämähän valmistui jo 20 vuotta sitten. Luc Bessonin The Fifth Element -elokuvasta käytiin taannoin oikeuttakin. Yhteyksiä on, mutta tuomioistuimen mielestä ei kai sitten riittävästi. Jodorowsky totesi olevansa ylpeä, että hänen työtään matkitaan. Ja ei tämäkään esikuvitta ole liikkeelle lähtenyt. Vaikuttajansa on vaikuttajillakin.
 |
Sarjassa on vahva jatkokertomuksen leima, jonka huomaisi ilman muutaman sivun välein silmille pomppaavia väliotsikoitakin. John Difool joutuu jatkuvasti mitä hurjimpiin tilanteisiin, eikä suvantokohtia oikeastaan ole. Ellei sellaisiksi lasketa seksiä “homeohuoran” (älkää kysykö) kanssa nautinnon vuoksi ja itseään muovaavan protoplasmamöykyn kanssa hedelmöittymistarkoituksessa. Eli kohtaus on kopsattu Valerianin Päiväntasauksen sankareista. Varsinaista eroottista sarjakuvaa tämä ei ole, mutta paikoin parodiaa siitä. Sellaista Jodorowsky tosin teki jo Hannibal Viitosessaan. Väkivalta on sen verran yliampuvaa, ettei siitä kukaan paheksu sen enempää kuin Tomia ja Jerryä.
Päähenkilö John Difool on R-luokan yksityisetsivä. Mukana seikkailee liuta muitakin herkullisia hahmoja, kauniita naisia ja puhuvia eläimiä. Incal on kristalli, jolla on mahtavat voimat ja incalin haltija pystyy melkein mihin vain. Koska John Difool saa aluksi mustan incalin haltuunsa, hän saa peräänsä kaikenlaista väkeä.
 |
|
Sivu 2 vanhoilla väreillä…
|
Uusi tietokoneväritys on herättänyt fanien keskuudessa voimakkaita vastalauseita, vanhanaikaisen karkkivärityksen ystävät ovat olleet tuohduksissaan. Se on totta, että voimakas väritys, kiilto ja varjostus vie tehoa alunperin Moebiuksen jämptin viivan varassa kulkeneelta kuvitukselta, mutta tuo mukaan uusiakin elementtejä, kuten aivan uuden syvyysvaikutelman.
 |
|
ja uusilla
|
Eli tämä olisi värityksen johdosta eräänkin mielipiteen mukaan vähemmän Moebiusta. Vanhan suomennetun Mustan Incalin tämä hakkaa miten päin vain. Alkuperäisiä värejä ei huhujen mukaan ollut edes käytettävissä. Tietokoneen ruudulta ei saa selvää käsitystä värityksen laadusta. Itse kirjasta kannattaa vilkaista ensin, jos ostopäätös on värityksestä kiinni.
Pienennetty koko tässä väritystä enemmän rassaa. Olisiko se nyt nostanut niin paljon hintaa, jos tämä olisi julkaistu alkuperäisessä koossa? Tiedoksi kustantajille, että nykyään menevät kaupaksi klassikot, jotka uudelleenjulkaistaan entistä suuremmassa koossa. Painoasun laadussa itsessään ei ole valittamista. Kiinalainen painatus ei jätä moittimisen varaa, kansien tukevuus ehkä vähän. Kirjanmerkkikään ei ole parasta mahdollista laatua.
Suomennos on toimivaa, verrattaessa Mustan Incalin vanhaan suomennokseen selvästi parempi. Puhekuplien fontiksi oli voinut valita jonkun alkuperäistä lähellä olevan. Mutta hyvä näinkin.
Scififaneille tämä on tietysti must. Blueberryn takia Giraudista kiinnostuneille ei välttämättä ole. Satiirin ja huumorin ystäville tämä on myös omiaan. Pienimmille sarjakuvafaneille tätä ei ole tarkoitettu, mutta en tähän “lapsilta kielletty” -leimaakaan löisi. Joka tapauksessa itse tarina on eepoksena mitä parhain, ja kun kuvittajana on maailman kärkinimi, on tämä aikuiselle sarjakuvaharrastajalle pakollinen hankinta.
Alunperin tämän piti tulla jo puoli vuotta sitten. Julkaisu venyi kuitenkin Kiinan keväisten tapahtumien vuoksi, mutta hyvää kannattaa odottaa.
Keskustele Kvaakissa Incalista