Ikoninen barbaari ja amatsoni kohtaavat

Conan/Ihmenainen

Alkuteos: Wonder Woman/Conan 1–6 (2017–18)

Käsikirjoitus: Gail Simone
Piirrokset: Aaron Lopresti
Tussaus: Matt Ryan
Väritys: Wendy Broome
Suomennos: Janne Suominen
Ladonta: Maria Luisa Delli Paoli
Kansikuva: Darick Robertson ja Tony Aviña
Kustantaja: RW Kustannus
Painopaikka: Italia, 2018

ISBN: 978-88-9351-609-9
Ovh: 29 €

Kahden eri aikakauden ja sarjakuvakustantamon tarumaiset taistelijat, barbaari Conan ja amatsoni Ihmenainen, kohtaavat toisensa ensimmäisen kerran RW Kustannuksen julkaisemassa kokoelmassa Conan/Ihmenainen. Kyseessä on ns. crossover Dark Horse Comicsin ja DC Comicsin hahmojen välillä; sittemmin sarjakuva-Conan on jo palannut Marvel Comicsille. Tarina ilmestyi alun perin Yhdysvalloissa kuusiosaisena minisarjana vuosina 2017–18.

Sarjakuvan käsikirjoittaja Gail Simone on kirjoittanut monia naispuolisia sankareita, mm. Ihmenaista, Lepakkonaista ja Birds of Preytä, mutta suomeksi häneltä on julkaistu aiemmin vain Simpsoneita. Piirtäjä Aaron Loprestilta on nähty suomeksi Ryhmä-X:ää ja Xenaa. Kaksikko on aiemmin tehnyt yhdessä DC:lle juuri Ihmenaisen omaa lehteä.

Conan/Ihmenainen on nätisti piirretty ja tarjoaa monia hienoja hetkiä. Tarina tapahtuu Conanin hyboriaanisessa ajassa, ja ikoniset soturit sopivat hyvin samaan fiktiivisen antiikin ympäristöön, vaikka heidän yhteensaattamisensa toki rakennetaan keinotekoisesti. Ihmenainen on siirretty magialla menneisyyteen, häneltä on riistetty supervoimat ja muisti ja hänet on myös vangittu orjaksi. Kaiken tämän takana ovat Corvidae-nimiset voimakkaat ja verenhimoiset varisnoidat omista erikoisista syistään. Gail Simone on keksinyt ikivanhat Corvidaet juuri tätä tarinaa varten.

Sankarit orjina toisiinsa kahlehdittuina.
Sankarit orjina toisiinsa kahlehdittuina.

Tavattuaan Ihmenaisen akvilonialaisessa kaupungissa myös Conan joutuu pian orjaksi. Päähenkilöiden pitää vapautua orjuudesta, taistella varisnoitia ja jopa toisiaan vastaan sekä pelastaa kaupungin asukkaat. Takautumissa Conan muistelee lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa ensirakkautta Yannaa: voisiko tuo naisten muodostaman heimon arvoituksellinen tyttö olla nykyinen Ihmenainen?

Kokoelman kansikuva hahmojen kummallisine leukoineen ei anna oikeaa kuvaa sisäsivujen taiteen korkeasta tasosta. Loprestin kuvitus on realistista ja kaunista, joskin aavistuksen liian tasapaksua ollakseen mestarillista. Hänen roteva Conaninsa tuo hyvässä merkityksessä mieleen John Busceman jäljen.

Simonen tarina on selkeä ja viihdyttävä. Hahmojen erilaiset maailmankatsomukset ilmenevät heidän dialogissaan: Conan on pragmaatikko ja Ihmenainen idealisti. Kertojan ääni tekstilaatikoissa on samanlainen kuin monissa Conan-sarjakuvissa.

Rempseää menoa tavernassa.
Rempseää menoa tavernassa.

Luonteenpiirteissä kuitenkin Conan on liian hyväuskoinen ja Ihmenainen epäitsenäinen. Edellinen voidaan selittää sillä, että Corvidaet hämmentävät Conanin mieltä, mutta jälkimmäinen ilmenee erityisen häiritsevästi myös ihan sarjakuvan lopussa. Nämä luonneseikat laskevat omassa mielessäni tarinan kokonaisuuden tason kiitettävästä hyvään.

Ladonta on hyvää, ja suomennos elävää ja nokkelaa. “Corvidae”-sana, joka tarkoittaa tieteellisessä luokituksessa varislintujen heimoa, on hankalan näköinen ja vaikea taivuttaa suomeksi, koska se itsessään on monikko latinan ja englannin kielissä. Sanan olisi ehkä voinut suomentaa vaikkapa Wariksiksi kaksoisveellä erotuksena tavallisista variksista. Alkuperäinen sanaleikki kohdassa, jossa Ihmenainen yhtäkkiä Conanin repliikin takia on muistamaisillaan Diana-nimensä, ei kunnolla välity suomeksi.

Sankarien oudoista luonteenpiirteistä ja crossovereille tyypillisestä tarinan keinotekoisuudesta huolimatta Conan/Ihmenainen on huolella punottua viihdettä ja sitä voi suositella kaikille näyttävän seikkailun ystäville. Crom ja Hera!
Kuvat © DC Comics ja RW Kustannus 2019