Bois-Mauryn tornit on elämää suurempi sydänkeskiajalle sijoittuva raaka romanssi, joka kuljettaa ja kieputtaa ihmisiä kuin tikkuja virrassa. Jumalaa palvotaan ja katedraaleja rakennetaan, mutta ajassa on paljon pimeyttä – mutta toki myös valon pilkahduksia.
 |
Bois-Mauryn tornit 2 – Éloïse de Montgri
Bois-Mauryn tornit 3 – Germain
(Sininen Jänis, 2018)
Käsikirjoitus ja kuvitus: Hermann Huppen
Värit: Fraymond
Suomennos: Kirsi Kinnunen
Ladonta ja taitto: Timo Ronkainen
4-v., 48 ss., kovak., nid.
ISBN: 978-952-7265-03-1 & 978-952-7265-05-5
19,90 €
1100-luvulle Eurooppaan sijoittuva Bois-Mauryn tornit (Les Tours de Bois-Maury) on alkujaan vuosina 1984–2012 julkaistu 15-osainen sarjakuva-albumien sarja. Sen on kirjoittanut ja piirtänyt belgialainen Hermann, joka Suomessa tunnetaan parhaiten Bernard Prince- ja Comanche -sarjojen piirtäjänä.
 |
Tämä keskiaikainen historiallinen sarja ei painotu niinkään seikkailulliseen toimintaan vaan keskenään kutoutuvien ihmiskohtaloiden kuvaukseen. Ihmismielen kummallisuuksia yritetään myös avata; ajat muuttuvat mutta ihminen ei. Väkivaltaa, tappeluksia ja kidutusta riittää. Jotkut hahmoista vain käväisevät näyttämöllä tai kuolevat pois, toiset taasen ilmestyvät yhä uudelleen. Elämä on selviytymistaistelua.
Keskeisin hahmo on ritari Aymar de Bois-Maury ja hänen uskollinen aseenkantajansa Olivier. He tekevät matkaa kotiin, Bois-Mauryn linnaan, ja muistelevat sen torneja, joille ei ole kristikunnassa vertaa. Tätä unelmaa kohti kulkiessaan he kohtaavat kaikenlaista väkeä: herroja ja narreja, pahoja ja hyviä ja kaikkia siltä väliltä.
Haaveissa siintävät tornit tuntuvat olevan lopulta enemmänkin vertauskuva aivan kuin se kuuluisa linna Espanjassa, toive jostain paremmasta paikasta. Hermann on ehkä saanut vaikutteita Ingmar Bergmanin elokuvasta Seitsemäs sinetti, jossa ritari aseenkantajansa kanssa vaeltaa kohti kuoleman tanssia, teoksissa on paljon yhteneväisyyksiä.
 |
Éloïse de Montgri alkaa hyökkäyksellä linnaan, ja asialla on kirjaimellisesti susi lammasten vaatteissa. Vaikka sarjassa ei yliluonnollisia elementtejä olekaan, ruudut tihkuvat kauhua ja kuolemaa. Toisen albumin värimaailma on ensimmäistä murretumpi, synkeitä varjoja on paljon. Hermann piirtää pikkutarkasti mutta eloisalla viivalla. Sivusommittelut ovat rakkaudella tehdyt. Tunnelmaa luodaan isoilla, asetelmallisilla ruuduilla. Tuttuun tapaansa taiteilijan piirtämillä ihmishahmoilla on oudon lattanat päät, maneeri ei kuitenkaan haittaa lain, onpahan tunnistettava tyyli. Groteski huumori keventää tarinaa.
Germainissa värimaailma muuttuu taas kirkkaammaksi, siirrytään yöstä enemmän päivänvaloon, vaikka yön siimeksessä hiiviskelyäkin on. Ensimmäisestä albumista tuttu Germain kulkeutuu taas mukaan kuvioihin, kuten myös kiertelevä komeljanttari- ja varasretkue. Aymar ja Olivier ovat saattamassa Santiago de Compostelaan pyhiinvaellusmatkalla olevaa kauppiaspariskuntaa. Jos mahdollista, Hermannin kuvallinen kerrontaa muuttuu vieläkin hienostuneemmaksi. Hän käyttää taitavasti kuvallisia allegorioita ja ennuskuvia, jotka luovat dramaattista jännitettä tarinaan. Toisella lukukerralla tarinan kerroksellisuus avautuu paremmin, lukija ei välttämättä heti kaikkea huomaa.
Bois-Mauryn tornit on kuin keskiaikainen värikäs gobeliini, taidokkaasti punottu ihmiskohtaloiden kuvakudos – ja eurooppalaisen sarjakuvan ykköslaatua. Hermannin sarjakuva on yhtä aikaa suurta spektaakkelia ja intiimiteatteria.
Erityisesti on syytä kiittää myös Kirsi Kinnusen suomennosta, joka on juuri sopivasti vanhahtava. Myös tekstityypin ladonta on tehty niin taiten, että se miellyttää silmää lähes kuin käsintekstaus. Sininen Jänis on selvästi ottanut asiakseen huolehtia julkaisujensa kaikista pienistäkin yksityiskohdista, kuten pitääkin.
* * *
Bois-Mauryn tornit on Hermann Huppenin magnum opus, eikä se ole mikään kisällintyö vaan henkeäsalpaava mestarinnäyte.
Keskustele Kvaakissa Bois-Mauryn torneista.
- Kvaak-arvostelu: Bois-Mauryn tornit: 1. Babette
- Sinisen Jäniksen kotisivut
- Hermann Huppenin kotisivut