 |
Kukaan edes hitusen asiaa tunteva tuskin nykyään enää viitsii ajatella sarjakuvaa pelkkänä lapsosten hassutteluna. Taidemuoto on hitaasti mutta varmasti saavuttanut ansaitsemansa arvon kaltaistensa tarinankerrontamuotojen joukossa etenkin vaikeisiin aiheisiin tarttuvien teosten ansiosta.
Wolf Kankareen Miska Pähkinän keskiössä on vähemmälle huomiolle jäänyt vaikea aihe johon tekijä tarttuu kuitenkin melkoisella kepeydellä. Tarinassa nuori transgenderopiskelija Miska matkaa Lontooseen ja päättää osittain äitinsä mieliksi elää siellä alkuperäisellä sukupuolellaan.
Albumin kohtauksissa on eletyn elämän makua ja aitoutta. Dialogia on käytetty hyvin säästeliäästi, mikä voi olla hyvinkin viisas valinta – visuaalisen taiteenmuodon kanssa kun tekemisissä ollaan. Se vähä mitä varsinaista dialogia on, on kuitenkin hauskaa ja realistista. Juonen pomppiessa Suomen ja Englannin välillä on kieli myös kaksijakoista. Sivuilta kuitenkin viitseliäästi löytyvät käännökset kummallekin kielelle, joten mitään ongelmaa ei koidu englantia taitamattomillekaan.
 |
|
Miska aiheuttaa hämmennystä
|
Koko teos nähdään pelkästään päähenkilönsä näkökulmasta, mistä nousee sekä tarinan suurin vahvuus että heikkous. Välillä hommasta tulee hiukan vuodatuksellinen olo, jossa vain yhden henkilön sielunelämän pikkutarkemmat puolet nousevat pintaan kaikkine ongelmineen muiden ihmisten vajotessa pelkiksi statisteiksi ja “yleisen mielipiteen” edustajiksi.
Toisaalta, on hienoa kuinka kirjoittaja laskee lukijan näin syvälle päähenkilönsä sielunelämään – jos kyseessä on missään määrin omaelämänkerrallinen tarina, valinta on hyvin rohkea. Mistä muuten tulee hahmon sukunimi, Pähkinä, olettaen että se on hahmon sukunimi eikä viittaus minnekään muualle, ei tarinan aikana ikinä selvinnyt.
 |
|
Lontoo
|
Kuvitus ei ole aivan sieltä mielikuvituksekkaimmasta päästä. Niin kuvakulmat kuin kuvakerrontakin on hyvin konservatiivista. Viiva itsessään on hyvin ohutta, melkein voisi sanoa arkaa, eikä yksityiskohdilla olla todellakaan lähdetty pröystäilemään. Toisaalta taas kuvien tunnelma ja erityisesti negatiivisen alueen käyttö rytmittäjänä ovat kuvittajalla hienosti hallussa. Taustoja kuvissa esiintyy harvoin, joskin suuremmat tuokiokuvat urbaaneista ympäristöistä on nätisti toteutettu.
 |
|
Valintoja
|
On mukava nähdä mustavalkoista kuvitusviivaa näinä neliväriylilyöntien päivinä, mutta tässä tapauksessa värit olisivat ehkä voineet elävöittää kuvitusta hiukan. Toisaalta, ratkaisu on varmasti ollut myös ekonominen, joten se lisättäköön laatikkoon “ehkä sitten joskus”. Kannen vaaleansininen taivas onkin koko teoksen ainut värillinen kohta, mikä kansissa palvelee tarkoitustaan rohkeana valintana ja saa albumin taatusti pomppaamaan silmille.
Miska Pähkinä ei ehkä ole draamana hirvittävän mielenkiintoinen ja tulevaisuudessa voisi toivoa hiukan enemmän suorasukaista sanottavaa, mutta hyvän mielen fiilistelynä ja oman identiteetin arvon korostajana se on oikein mainio. Koko homma on hyvin nopea lukea, joten en keksi juuri mitään syytä, miksei sille kannattaisi ainakin mahdollisuus antaa.
Miska Pähkinä
Tarina ja Taide Wolf Kankare
Ulkoasu Noora Federley
Julkaisija Suuri Kurpitsa, 2013
84 sivua, 148mm x 210mm, mustavalkoinen, liimasidottu
Painopaikka Kopio Niini Finland Oy, Tampere
ISBN 978-952-9887-86-6
10 e.