 |
|
Heilä kuuntelee
|
Finlaysonin tiloihin saneeratussa ravintola- ja kauppakeskuksessa 7.2. järjestettiin Henki ja elämä. Tapahtuma tuntuu edelleen hakevan paikkaansa kotimaisen kirjapromoilun kentässä. Sarjakuva oli mukana kirjan siivellä. Tekijöistä kiireisimmäksi signeeraajaksi osoittautui turkulainen Ilkka Heilä.
Heilä onkin alan kiistaton kotimainen kiintotähti Mansessa. B. Virtanen on ilmestynyt Aamulehdessä kai kymmenisen vuotta, ja lehti on alkanut pikkuhiljaa käyttää tätä surullisen hahmon hahmoa omassa mainonnassaakin. Kahdelta auditorioon kokoontui noin 50 ihmistä (kuvassa) kuulemaan kun Juha Sihto haastatteli Heilää. Syynä tavallista suurempaan panostukseen on kymmenes B. Virtanen juhla-albumi. Jos kovakantinen lahjakirja lasketaan mukaan, kaikkiaan Arktinen Banaani on julkaissut jo 11. Heilän kirjaa.
 |
|
Heilän yleisöä
|
Taiteilija esiintyi vaatimattomaan tapaansa. Tilaisuudessa käytiin läpi sarjan historia ja sen hahmojen kuulumisia. Lisäksi Ilkka kertoi mm. viimeistelevänsä stripit tietokoneella vaikka onkin kuulemma täysi tumpelo koneen kanssa. Itse kuulin, ensimmäistä kertaa, että B.Virtanen ilmestyy USA:ssa amerikan suomalaisten lehdessä. Lopuksi yleisö esitti muutaman kysymyksen. Lisää Heilän haastattelusta voit lukea tapahtuman kotisivulta.
Kohti kotikontuja
Koska tämä on subjektiivinen raportti, rasitan sinua kertomalla että heräsin lauantai aamuna klo 5.30 ja raahauduin bussipysäkille. Yhdeksän jälkeen tepastelinkin sitten jo tutuissa maisemissa, Hämeenkadulla ravintola Tillikan edessä. Bussi jatkoi Vaasaan, ja olin hetkeä aiemmin saanut nähdä sen ikkunasta, miten vanha Kukunorin talo on nyt suurin piirtein metrin korkuinen. Kasan päälle oli parkkeerattu kaivuri.
Koska Akateminen oli jo avannut ovensa, palasin kappaleen matkaa takaisin, törmäten sattumalta Tampereen sarjakuvaseuran puheenjohtajan parempaan puoliskoon. Mannisen Pekkaa en sitten lopulta nähnyt reissullani ollenkaan. Kaupassa sain kuitenkin annettua Hannelelle Hesarista saksimani Kapteeni Kuolio -henkisen uskontoartikkelin.
Akateemista vastapäätä on Tampereella Suomalainen. Siis kirjakauppa. Julkkareiden jäljiltä siellä on tarjolla Ruskaa. Pakkohan se oli tarkastaa, montako lättyä sinne toimitetuista on jäljellä? Sarjakuvapokkarini on kaupassa sijoitettu näköjään Tampere-aiheisten matkakirjojen sekaan, heti virsikirjojen yläpuolelle. Näin meillä sarjakuvia myydään!
Kaikki tuntevat kaikki
 |
|
Sammakon pöytä
|
Kustantajani oli sopinut, että Ruskaa Pakkasella sai esille turkulaisen Sammakko -kustantamon pöytään. Olin siis liikkeellä puolittain muulina, ja paikalla jo hyvissä ajoin ennen kuin yleisö laukkasi paikalle. Ennen kuin tapasin Sammakon Seppo Lahtisen ehdin morjestaa Egmontin pöydän tutumpaa myyjää Jouko Ruokosenmäkeä.
Sammakko julkisti tapahtumassa tamperelaisen Arto Lapin runokirjan. Lappi on kuulemma tavattavissa myyjänä Lukulaarissa, jonka markkinapöytä oli heti Sammakon pöydän vieressä. Lukulaari näyttikin olevan Hengen ja elämän ainoa divari. Kolmantena tässä ryväässä oli Huitula.comin ja Sarjakuva-akatemian pöytä, jota kuvassa 6 näkyvät kaiffarit parhaillaan pystyttivät. Ohjelmassani oli hengailua. Suoritin sitä mm. läheisessä Liken pöydässä ja kävin jopa tapahtuman toisessa ääripäässä, uuden karhean Studio 54:n tiloissa, kosken partaalla.
Kahdeltatoista tapasin Janne Suomisen joka haastatteli minua paikalliseen ylioppilaslehteen Aviisiin. Janne tunsi Arton. Ja minä tunsin Pasi Heikuran joka oli saapunut haastateltavaksi tähän Siperian aukiolle (näkyy kuvassa 3). Vaihdettuani Heikuran kanssa latteuksia lähdin Jannen kanssa pizzalle Tuulensuuhun. Kuinka ollakaan, lehtivalokuvaa tuli ottamaan Sanna (se Kaltsun sarjakuvien tyyppi). Foto session jälkeen palasimme Jannen kanssa Lukulaarin kautta Finlaysonille.
Ohjeman antia
Samson signeerasi ja piirsi kuvia lapsille Egmonti pöydässä. Hän saikin antaa enemmän nimmareita kuin Sarjisfestareilla. Ikäväkseni missasin sen kun lukiolaiset tenttasivat Heilää. Timo Kokkila kertoi että “Ei siinä oikein mitään ihmeellistä ollut”. Menimme sitten yhdessä katsomaan Heilää auditorioon.
 |
|
Matti Remes
|
Tämän jälken jäin sattumalta seuraamaan Matti Remeksen haastattelua. Mieheltä on ilmestynyt jo toinen Ruben Waara -dekkari. Oli kiinnostavaa nähdä mies livenä. Remeshän on aikanaan kuvittanut Pertsa Reposen käsikirjoittamaa strippisarjaa ja piirtänyt golf-aiheisia pilakuvia Penthouseen. Näihin liittyen hän on aiemmissa haastatteluissaan esittänyt hieman… hmm… outoja mielipiteitä.
Kauppakeskuksen käytävät sopivat ilmeisen huonosti näyttävien yleisötilaisuuksien järjestämiseen. Auditoriot ja salit ovat pieniä, ja kulkuväylille sijoitetut lavat tekevät tiloista entistä ruuhkaisemmat. Yleisö haahuilee sisällä takki päällä. Koska ulkona oli 5-10 astetta pakkasta tuli sisällä helposti tukala olo. Pieni pöytä, tai monta pientä pöytää ei todellakaan vastaa kulkukelpoisin käytävin rajattua messuosastoa. Markkinatunnelma ja kirjoihin filosofian tasolla liitetty rauhallisempi elämänmeno eivät Tampereella risteytyneet parhaalla mahdollisella tavalla. Osa haastateltavista veti yleisökseen päiväkävelijöitä, mutta toisaalta isotkin nimet (Esim. Arno Kotro ja Lars Sund) saivat Tampereella esiintyä lähes pelkille seinille.
 |
Jussi Tuomola eli Juba, sen sijaan esiintyi vai puolittain tyhjälle salille. Kuulijoita oli paikalla ehkä 30-40. Jo viikkoa aikaisemmin saatiin tietoa viime vuoden kirjamyynnistä. Viivi ja Wagner nro 6 olisi 34 800 albumin myynnillään yltänyt kaunokirjallisuuden sarjassa viidenneksi. Lasten ja nuorten kirjoissa se oli nyt neljäntenä.
Jubaa haastatteli Valiosarjojen Vesa Anttonen. Keskustelun teemat olivat entuudestaan tuttuja, koska taiteilijalta ei ole hiljakkoin tullut uusia julkaisuja.
Juba kertoi sarjan historiasta ja toisesta näytelmäprojektistaan. Se ensimmäinenhän pyörii kai pian kolmatta vuotta Turun kaupungin teatterissa. Tällä kertaa tuloillaaan on laulunäytelmä.
Juballa on Helsigissä näyttely maalis-huhtikuussa, ja Egmont lienee julkaisemassa kokoomaa hänen Myrkkyyn tekemistään sarjoista. Uudessa gangsta-lookissa esiintynyt, aina asiallinen, Tuomola oli lähdössä loppu-illaksi gaalaan (illalliskortti 150e). Siellä hän lienee vastaanottanut tunnustuspalkinnon hyvin sujuneesta myynnistä.
Ilta Höyry Pubissa
Seitsemän maissa oli aika purkaa loputkin pöydät ja kokoontua Siperian aukion tuntumassa sijaitsevaan baariin. Kirjahenkisyys ei aivan riittänyt tyydyttämään koko baariyleisöä, sen verran tanakasti televisioista ja screeneiltä seurattiin jalkapalloa.
Muutaman tuopposen ääressä saattoi hyvässä seurassa jälleen kerran asettaa Suomen sarjakuvakenttää oikeaan perspektiiviin. Liken sponssaamana baarissa esiintyivät haastatelvina vielä kerran Jussi Sydänmäki, Kotro ja ulkomaanvieras Steward Home. Pitkän päivän päätteeksi, työn sankari Heilä, oli vielä lavalla Anttosen yllätyshaastattelussa.
Mitä me tästä?
 |
|
Huitula (vas.) Vitikainen (oik.)
|
Jos oikein tarkkaan miettii, niin Siperia tuntuisi opettavan ainakin sen, että kaikin puolin onnistuneiden kirjamessujen järjestäminen ole mikään simppeli temppu. Yhdenkään sarjakuvakauppiaan en kuullut kehuvan myyntiään. Parhaimmillaan päästiin omilleen. Ulkopaikkakuntalaisen on kuitenkin tällä konseptilla melko turha moisesta kulujen kattamisesta haaveilla. Henki ja elämä tuntuu palvelevan parhaiten suurimpien kustantamojen markkinointia ja julkisuuskuvaa. Viimeistään suurten kirjakauppojen alennusmyyntisesonki aiheuttaa sen, että Hengessä ja elämässä on vaikea tehdä kauppaa edes henkensä pitimiksi. Sarjakuvan asema tapahtumassa on se vanha tuttu, marginaalinen.
Henkilökohtainen festarimorkkikseni oli tavallista tymäkämpi. Jotta en kuulostaisi aivan maani myyneeltä, totean, että kesäinen Turun Booktori on elävämpi tapahtuma. Se on suurin piirtein saman kokokoinen, mutta hengittää paremmin.