Modesty Blaise – Merirosvon aarre

Vaarojen valtiatar Modesty Blaise vaipuu kuoleman kaltaiseen tilaan ja taistelee Kali-kulttia vastaan uusissa suomalaisissa albumiseikkailuissa.

Sisältää seuraavat seikkailut:
Idaho George (Idaho George), 1978, 126 strippiä.
Julkaistu aiemmin Agentti X9:ssä 1/79.
Merirosvon aarre (The Scarlet Maiden), 1981, 120 strippiä.
Julkaistu aiemmin Agentti X9:ssä 3/82.
Tuonelan lautturi (The Alternative Man), 1983, 114 strippiä.
Julkaistu aiemmin Agentti X9:ssä 6/84.
Kalin oppilapset (Kali’s Disciples), 1985–86, 120 strippiä.
Julkaistu aiemmin Agentti X9:ssä 7/87.

Modesty Blaise -sarjakuva alkoi ilmestyä Englannissa Evening Standard -sanomalehdessä 13.5.1963 eli 50 vuotta sitten. Kustannus Jalavan uusi albumi juhlistaa sopivasti seikkailijattarien kuningattaren tasavuositaivalta. Kokoelma sisältää neljä seikkailua niin kuin Jalavan viimevuotinenkin Modesty-albumi Mammutin paluu. Kolmen jutun kuvituksesta vastaa jälleen Neville Colvin, mutta tällä kertaa yhden on taiteillut Enrique Romero eikä John M. Burns. Kaikki tarinat on tietenkin kirjoittanut Peter O’Donnell. Kahdessa kertomuksessa ollaan Karibialla, yhdessä Englannissa ja yhdessä Intiassa. Kaikkiaan seikkaillaan varsin paranormaaleissa ja mystisissä merkeissä.

Ensimmäinen tarina, Romeron piirtämä Idaho George, kertoo vekkulista amerikkalaisesta huijarista, joka esiintyy intialaisena guruna ja väittää materialisoivansa kultaa. George sattuu olemaan Modestyn ja tämän sielunkumppanin Willie Garvinin tuttu, mutta häntä ei ole näytetty sarjan aiemmissa seikkailuissa. Hänet kidnapataan Englannissa, ja samalla väärinkäsityksen takia myös Modesty. Kidnappaaja uskoo psyykkisiin voimiin ja myös kullan materialisoimiseen.

Tämä seikkailu muistetaan erityisesti Modestyn suorittamasta hurjasta kuolemankoomatempusta. Sen opettajaksi Modesty kertoo intialaisen jooga- ja meditaatio-opettajansa Sivajin ja sen myötä hän pääsee toteamaan Georgelle, että on olemassa oikeitakin guruja. Romero piirtää huolellisesti, ja tämä klassikko on mielestäni hänen parhaita töitään, mutta hänelle tyypillisesti ihmiset valitettavasti vaikuttavat hieman elottomilta.

Albumissa seuraavana tuleva Merirosvon aarre omaa niin paljon huumoria, että tarina on oikeastaan komedia. Seikkailu tapahtuu Modestyn ja Willien sukellellessa Karibianmerellä St. Cyprian -nimisellä turistisaarella. Aarteenetsijät luulevat Modestyn ja Willien saapuneen reviirilleen ja vangitsevat heidät kovanaamaisuudellaan – tai niin he itse uskovat tehneensä. Sankaripari leikkii hauskasti “vangitsijoidensa” kanssa. Jutussa on lukuisia raikkaita hetkiä, mutta juonen eteneminen on hivenen laahaavaa.

Tuonelan lautturi on koosteen psykologisin, jännittävin ja yllätyksellisin tarina. Se tapahtuu asumattomalla pikkusaarella Karibialla lähellä Turks- ja Caicossaaria. Outoa kyllä, tämänkin saaren nimeksi kerrotaan St. Cyprian. Modestyn heilana vain tämän seikkailun aikana toimiva freelance-lentäjä Matt Lincoln aiheuttaa hänelle yllättäviä ongelmia. Itseäni häiritsee Modestyn seurustelu miehen kanssa, jota hän ei tunne hyvin; se ei tunnu uskottavalta, mutta toisaalta se kuitenkin osoittaa sitä, että Modesty ei ole erehtymätön ja että hän kaipaa miesseuraa. Sankarittaremme säihkyy bikineissä näteimmillään. Harvinaisesti Englannin ja Amerikan salainen palvelu huijaavat Willie’ä.

Modestyn joogiopettajasta kerrotaan Kalin oppilapset -tarinassa.

Kokoelman paras kertomus Kalin oppilapset tulee viimeisenä. Modesty palaa Sivajin luo Tharin autiomaahan Intiassa ja tekee hänelle tärkeän palveluksen. Saamme tietää Modestyn ja joogin kiinnostavasta menneisyydestä ensimmäisen kerran toden teolla. Monipuolisessa seikkailussa on yllättävän vakava pohjavire: Sivaji toteaa Modestyn ja Willien olevan nuoria sieluja, jotka eivät vielä ole valmiit vapautumaan kiintymyksistä. Heidän kykyjään voidaan kuitenkin käyttää hyvän puolesta, tässä tapauksessa uudelleen heränneen Kali-jumalattaren ryöstömurhakultin aikeiden estämiseksi.

O’Donnell kyllä erehtyy, kun panee hindugurun puhumaan nirvanasta, joka on buddhalainen käsite; hindulainen termi vapautumiselle olisi moksha. Sivaji on erinäköinen kuin vilahduksessaan Idaho George -tarinan takautumassa.

Albumin ainekset ovat kunnossa: sankarikaksikko on valloittava, kertomukset vetävät ja dialogi sisältää juuri olennaisen. Tuttuun tapaan paljasta pintaa ja tylyä väkivaltaa on enemmän kuin amerikkalaisissa sanomalehtisarjoissa. Nämä hienot seikkailut edustavat aliarvostetun Neville Colvinin parasta taidetta, mutta Merirosvon aarteessa ja Tuonelan lautturissa on painoasultaan joitakin liian tummia strippejä. Vika lienee saadussa aineistossa.

Modesty-tuntija Asko Alasen virheetön ja muheva suomennos siivittää mainiosti vauhdikkaaseen tunnelmaan. Pidin myös siitä kun tekstin alkuperäiset lihavoinnit on säilytetty painottamaan sanoja. Albumin ulkoasu fontteineen ja elementteineen on mukavasti yhtenäinen Jalavan edellisen Modesty-albumin kanssa. Kansikuvassa Modestyn kasvot ovat suurennos Colvinin stripistä, mutta nenästä on pyyhitty Colvinille ominaiset viivat pois. Mielestäni kannen tekijän pitäisi valita, käyttääkö hän taiteilijoiden taidetta sellaisenaan vai piirtääkö omaa, mutta ainakaan näin ei pitäisi muokata toisten työtä.

Pulpin prinsessan näitä seikkailuja ei ole aiemmin julkaistu suomeksi albumeissa.

Keskustele Modesty Blaisesta Kvaakissa.

Käsikirjoitus: Peter O’Donnell
Piirrokset: Enrique Badía Romero ja Neville Colvin
Suomennos, ladonta ja taitto: Asko Alanen
Kansi: Bengt Helenius (muokattu albumin stripeistä)
Julkaisija: Kustannus Jalava, 2013
Paino: Hakapaino Oy, Helsinki
Koko: A4, 128 sivua
Formaatti: Nidottu, mustavalkoinen
ISBN: 978-951-887-478-5
Kustantajan ovh: 24,80 €