 |
Inferno kertoo Dantesta, joka vaeltaa roomalaisen runoilijan, Vergiliuksen, opastamana helvetin läpi päästäkseen suuren rakkautensa, Beatricen, luo taivaaseen. Matkalla hän näkee hämmentäviä tapoja kärsiä ja tapaa vanhoja tuttuja. Matka huipentuu Saatanan ja pahimpien syntisten, eli pettureiden, tapaamiseen.
 |
Danten Inferno
Alkuteos: Dante’s Inferno
Kirjailija: Hunt Emerson; Kevin Jackson
Suomentaja: Juhani Tolvanen
Kannet: Tommi Hänninen
Taitto: Kari Rissanen
Kustantaja: Arktinen Banaani
Painopaikka: Inprint, Latvia 2013
Kovakantinen kirja, 88 s.
ISBN-13: 9789522701138, ISBN-10: 9522701130
19.90 €
 |
Dante Alighieri (1265-1321) kirjoitti Jumalaisen näytelmän 1300-luvulla ollessaan poliittisena pakolaisena kotikaupungistaan Firenzestä. Inferno on tämän kolmiosaisen runoelman ensimmäinen osa ja sitä seuraavat Kiirastuli ja Taivas. Dante kirjoitti eepoksensa italiaksi poljennottomassa runomitassa (tertsiini), jossa jokaisessa säkeistössä on kolme säettä, joista jokaisessa on vuorostaan yksitoista tavua. Lisäksi jokaisen säkeistön ensimmäinen ja kolmas säe on loppusoinnillinen seuraavan säkeistön toisen säkeen kanssa. Runomitta ja kolmiosainen perusrakenne ovat Danten kunnianosoitus pyhälle kolminaisuudelle. Hän ei kuitenkaan lopettanut siihen. Jokainen osa käsittää 33 laulua (paitsi Inferno, jossa on alkulaulu mukaan luettuna 34 laulua), joten niiden summaksi tulee 100 eli 10×10, mikä edustaa täydellisyyttä. Inferno koostuu yhdeksästä piiristä (3×3) sekä laiskojen alueesta (yhteensä siis 10), joten kirjan rakenne on täynnä lukusymboliikkaa. Äärimmäisen harkittua muotoa tärkeämpää on kuitenkin tarinan sisältö eli matka tuonpuoleiseen, joka jaksaa kiehtoa ja puhutella lukijoita vielä seitsemänsataa vuotta ilmestymisensä jälkeen.
 |
Suomalaiset pääsivät tutustumaan Jumalaiseen näytelmään ensimmäistä kertaa omalla kielellään vuosina 1912–1914, jolloin se ilmestyi itsensä Eino Leinon kääntämänä. Seuraavaa versiota saatiin odottaa vuoteen 1963, jolloin Elina Vaaran “selkorunosuominen” käännös ilmestyi. Tänä vuonna siitä on otettu uusintapainos.
Lukuisia versioita
Jostain kumman syystä Danten Inferno tulee tänä vuonna joka paikassa vastaan. Hunt Emersonin version lisäksi ilmestyi Disney-versio Ankalliskirjallisuuden klassikot 3 –teoksessa sekä Dan Brownin uutuus, joka ammentaa samasta lähteestä. Suomennettujen sarjakuvien sivuilla helvetin piireille on kyllä päässyt aiemminkin. Vuonna 2010 julkaistiin Gary Panterin tekemä Jimbon Jumalainen näytelmä, jossa kahlattiin helvetin lisäksi kiirastulen läpi. Mainittuihin sarjakuvaversioihin verrattuna Emersonin kirja on ehdottomasti viihdyttävin ja helppolukuisin. Hattua pitää kuitenkin nostaa Mikin Inferno-versiolle, sillä se on kirjoitettu (ja käännetty!) alkuperäisteoksen runomitassa.
 |
Hunt Emerson on tullut suomalaisille lukijoille tutuksi absurdeista huumorisarjakuvistaan. Hänen piirtämiään Firkin-tarinoita ilmestyi Myrkky-lehdessä sekä muutaman albumin verran. Kirjoittamissaan sarjakuva-albumeissa hän on keskittynyt kirjallisuuden klassikoihin. Suomeksi ovat ilmestyneet sarjakuvasovitukset Lady Chatterleyn rakastajasta, Vanhan merimiehen tarinasta sekä Casanovan viimeisestä kukoistuksesta. Hän on myös tehnyt omaa tulkintaansa Kalevalasta, mutta harmillisesti vain yhdeksän sivun verran. Ehkä juurikin pitkä kokemus klassikoiden sovittamisesta on siivittänyt Emersonin todella onnistuneeseen tulkintaan Infernosta. Hän on uskaltanut hylätä runomitan ja lisäillä mukaan hieman modernimpia hahmoja sekä tavaramerkiksi noussutta huumoriaan. Lopputulos on helvetin hauska, hyvin rullaava ja ajatuksia herättävä. Emerson osoittaa, että hän on mies paikallaan kuvittamaan Danten houreiset visiot helvetin kärsimyksistä. Puhutteleva alkuteos ja loistava sovitus nostavat Emersonin Infernon hänen parhaiden teosten kärkeen.
 |
Kirjan lopusta löytyy kirjallisuustutkija Kevin Jacksonin ansiokas kommenttiraita, jossa hän vertaa Emersonin työtä Danten alkuperäiseen. Se on kiinnostavaa luettavaa, etenkin jos lukijalla ei ole alkuperäisteos tuoreessa muistissa tai se on jäänyt kokonaan lukematta. Jackson myös taustoittaa Danten elämän ja teot lyhyesti, mutta ytimekkäästi, sekä avaa alkuperäisteoksen lukusymboliikkaa.
Reilun kokoinen kirja on komean näköinen kovissa kansissaan. Isoista ruuduista näkee helvetin hilpeät kauhut selvästi ja ne piirtyvät mieleen loppuiäksi. Painojälki on ensiluokkaista, mutta pieni miinus tulee konefontin käytöstä. Siitä huolimatta kirjan hinta-laatusuhteessa on kohdillaan. Erityismaininnan ansaitsee Juhani Tolvasen soljuva suomennos, joka tekee lukemisesta todellista nautintoa. Ammattitaito näkyy kaikissa kirjan osa-alueissa ja Danten Inferno onkin selkeästi tämän vuoden parhaita käännössarjakuvia.
Keskustele Hunt Emersonin tuotannosta Kvaakissa.