Hyvä syy Belgianmatkaan
Eräs ystäväni on muuttanut vajaa vuosi sitten Brysseliin, joten ilmainen kortteeri sarjakuvan pääkaupungissa oli vastustamaton houkutin kesälomamatkaa miettiessäni. Tilasin siis netistä
 |
|
Ruutu Leo Loden -albumista
|
lennon Brysseliin keskiviikko-iltapäiväksi. Otin yhden yön keskustan hotellista. Menisin ystäväni kämpille vasta seuraavana iltana, koska halusin olla heti ensimmäisenä Bryssel-aamunani tapahtumien välittömässä keskipisteessä, en missään esikaupunkialueella.
Lento saapui Brysseliin kuuden jälkeen illalla. Suunnistin heti kohti Hotelli Mozartia, joka on Rue Marché aux Fromagesin varrella. Yö yhden hengen huoneessa keskustassa Grand Placen kupeessa maksoi 80 euroa. Ensimmäisena aamuna, torstaina, suunnistin välittömästi aamupalan jälkeen Rue du Midille, minulle jo ennestään tuttuun taiteilijatarvikekauppaan. Tuosta kaupasta olin ostanut vuosia sitten “sarjakuvapiirtäjien käyttämiä tussiteriä”. Aikojen kuluessa olin onnistunut rikkomaan kaksi noihin teriin sopivaa vartta ja nyt toiveenani oli hankkia täydennystä. Kyseisten varsien maahantuonti Suomeen loppui joitakin vuosia sitten. Olinkin todella tyytyväinen, kun heti ensimmäisestä kaupasta löysin hakemani tussivarren (Conte 1770).
 |
|
Le Dépôt, Rue du Midillä
|
Rue du Midillä on joitakin sarjakuvakauppoja, jotka myyvät sekä uusia että käytettyjä sarjakuvia. Ensimmäiseksi suuntasin Le Dépôt-nimiseen kauppaan. Le Dépôtin ovella vanhempi rouvashenkilö toivotti minut iloisesti tervetulleeksi, olin päivän ensimmäinen asiakas. Tässä liikkessä on kaksi kerrosta. Alemmassa on sarjakuvia ja ylemmässä vinyylilevyjä ja sarjakuva-aiheisia julisteita. Hypistelin kädessäni Moebiuksen uunituoretta Le Chasseur déprime -albumia, mutta koska kaupan ainoassa kappaleessa oli kolhuja, jätin sen hyllyyn. Sen sijaan matkaani tarttui Isabelle-intégraali, tekijöinä Will, Macherot, Delporte, Franquin. Kova tiimi.
Boulevard Anspachilta sarjakuvia ja olutta
Seuraavaksi suunnistin Boulevard Anspachille. Siellä on kaksi isohkoa sarjakuvakauppaa, Brüsel ja Bulle d’or. Brüselistä löysin asiallisessa kunnossa olevan Chasseur déprimen. Ostin myös kolme Yves Chalandin Freddy Lombardin seikkailua sisältävän sarjakuvakirjan. Ylempänä Boulevard
 |
|
Moebius: Chasseur Déprime
|
Anspachin varrella on myös Hotel Métropole, virallinen osoite on Place De Brouckere 31. Sen menneen ajan loistoa henkivässä loisteliaassa kahvilassa tapasin Brysselissä asuvan ystäväni, joka vietti ruokatuntinsa kanssani. Vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja kommentoimme säätä. Brysselissä oli ollut todella huono alkukesä, vasta tulopäivänäni lämpömittari oli hypännyt kahteenkymmeneenseitsemään asteeseen. Siellä se pysyikin koko vierailuni ajan. Hiki virtasi, taukoamatta, viisi päivää.
 |
|
Näkymä Koekelbergin basilikalta Gare du Nordille
|
Erottuani ystävästäni menin Centre Belge de la Bande dessinée -sarjakuvakeskukseen. Se on alunperin kangaskauppa, joka pelastettiin vandaalien ja purku-uhan alta sarjakuvan pyhätöksi. Sen on suunnitellut jugendin isä Victor Horta. Juuri nyt siellä oli Peyon sinisiin, kolmen omenan korkuisiin Strumffeihin keskittynyt näyttely. Minut Strumffinäyttely jätti melko kylmäksi, joten siirryinkin nopeasti kohti Gare Centralia, keskusrautatieasemaa. Aseman kupeessa on La Maison de la Bande dessinée, “Sarjakuvan talo”. “Talo” tarkoittaa tässä tapauksessa pientä kauppaa ja pienehköä näyttelytilaa. Kaupassa on uutuussarjakuvia sekä joitakin arvokkaita keräilyharvinaisuuksia kuten esim. Franquinin nimikirjoituksella varustettu normaalia isokokoisempi versio Kultainen naamio -albumista. Sisäänpääsymaksu La maison de la BD:ssä parhaillaan olevaan Spirou-lehden syntymäpäivänäyttelyyn oli vaivaiset kaksi euroa. Tuo summa ei todellakaan ollut mitään loistavasta näyttelystä! Mieleenpainuvimpina muistiini jäivät Franquinin Spirou-lehden kanteen tekemä Marsupilamin pesä -aiheinen piirros sekä Walthéryn taidokas Natasha-juliste. Arviolta reilun 60 neliömetrin näyttelytilaan oli saatu n. viitisenkymmentä teosta Spirou-lehden keskeisiltä tekijöiltä mm. Roba, Morris, Jijé jne.
 |
|
Tämän kannen originaalipiirros oli esillä La Maison de la BD:ssä
|
Seuraavana päivänä vietin aikaa pääasiassa ystäväni perheen kanssa. Iltapäivällä ehdin kuitenkin piipahtaa hieman Brysselin keskustan ulkopuolella olevassa galleria-sarjakuvakaupassa, Espace BD:ssä, Place Fernand Cocqilla. Keskustasta sinne pääsee bussi n:o 71:llä.
Espace BD:ssä Piko- ja Natasha-originaaleja
Espace BD:ssä oli Frank Le Gallin Piko-albumin “Marais du Tempsin” originaalinäyttely. Yhden Marais du Temps-sarjakuvasivun olisi saanut omakseen 2000 eurolla. Le Gallin lisäksi gallerian seinillä oli esillä myös Loisel/Trippin Kanadan metsäisiin maisemiin sijoittuvan “Magasin General” -sarjakuvan originaaleja, Loiselin luonnoksia ja Trippin lopullisia sarjakuvasivuja. Minusta kuitenkin kaikkein kiinnostavin teos lojui lattialla seinän vieressä. Kymmenkunnan kehystetyn teoksen joukosta löysin Waltheryn tekemän lyijykynäsivun uusimpaan Natasha-seikkailuun, Atoll 66. Tuon lyijykynäluonnoksen päälle asetetulle toiselle paperille Walthéry on tussannut sitten lopullisen paino-originaalin. Mielenkiintoista tässä lyijykynäluonnoksessa oli se, että siinä oli puhekuplien tekstit jo valmiiksi tussattuina. Aprikoinkin, että skannataanko tästä luonnoksesta puhekuplat ja tussatusta sivusta piirrosviivat, jotka sitten yhdistetään Photoshopissa tai taitto-ohjelmassa. Tätä pitää kysyä Walthéryltä itseltään, kun hän saapuu Helsingin sarjakuvafestivaaleille syyskuussa.
Espace BD:n lähellä, Chaussée d’Ixellesin varrella, pohjoiseen päin mentäessä on hyvä sarjakuvakauppa, Le Dépôt. Tämä kauppa ei vaikuttanut myyvän niin paljon vanhoja sarjakuvia kuin keskustassa Rue du Midillä oleva Le Dépôt. Mutta aika paljon näytti olevan tavaraa täälläkin. Ostin mukaani uusimman Dossier de la Bande dessinée -lehden.
Matka Cheratteen
 |
|
Pétillon: L’Enquête Corse
|
Lauantaina oli vuorossa matkan etukäteen jännittävin päivä. Tuolloin matkustimme Liègen lähelle Cheratteen “pyhiinvaellusmatkalle” Francois Walthéryn kantakapakkaan, Café Brahamiin. Ystävälläni oli näet auto käytössään ja niinpä olin esittänyt toiveen Cherattenmatkasta jo hyvissä ajoin. Kapakka löytyi helposti autoon sijoitetun navigaattorin avulla. Sisällä kuppilassa oli paikallisia kanta-asiakkaita, joista varsinkin yksi vaaleahapsinen herrasmies oli oikein puhelias. Hän oli jopa käynyt Suomessa, lohia kalastamassa! Oli kuulemma ollut oikein mukavaa ja kalaakin oli tullut kivasti ja isoja. Mies kertoi, että Walthéry piipahtaa Café Brahamissa päivittäin ja että hän ei ollut vielä sinä päivänä käynyt paikalla. Ahdistuin tiedosta aika lailla, en olisi tosiaan keksinyt mitään sanottavaa, jos Walthéry olisi yht’äkkiä tupsahtanut sisään ovesta. Niinpä aloin hoputtaa ystäviäni lähtemään takaisin Liègeen. He keskeyttivätkin ystävällisesti jalkapallopelinsä ja lähdimme pois pikkuruisesta, mutta viehättävän oloisesta Cherattesta. Alunperin olin ajatellut jättäväni vaatimattoman piirroksen Walhérylle baaritiskille, jossa toivottaisin hänet tervetulleeksi syyskuisille Helsingin sarjakuvafestivaaleille, mutta ajatus tuntuikin sitten ihan älyttömältä. Eli en jättänyt baariin mitään, paitsi pisuaariin sen mitä sinne nyt yleensä jätetään.
 |
|
Kirjoittaja ja kanta-asiakas Cherattessa
|
Sunnuntaina kiertelimme Brysselin ei-sarjakuvanähtävyyksiä. Pistäydyin vielä kerran Rue du Midin Le Dépôtissa ja ostin Pétillonin Jack Palmer -albumin, Enquête Corsen, ihan vain siksi, että ystäväni asuntoa lähinnä olevan metroaseman nimi on Pétillon. Enquête Corse -albumi on muistaakseni palkittu Angoulêmessa joitakin vuosia sitten, se olikin sitten se toinen syy ostopäätöksen syntymiseen.. Maanantaina aioin mennä vielä katsomaan La Maison de la Bande Dessinéen Spirou-näyttelyn uudelleen, mutta se onkin maanantaisin suljettu. Sinänsä harmittava päätös onnistuneelle matkalle! Olisi ollut todella hienoa nähdä nuo Spirou-lehden taitureiden teokset vielä kerran.
Möhlintää turvatarkastuksessa
Ihan matkani lopussa sattui vielä mieleenpainuva tapaus. Olin ostanut hiukan hilloa ja juustoa. Tyhmyyksissäni olin pakannut ne käsimatkatavaroihin. Lentokentällä turvatarkastuksessa virkailija ilmoitti minulle, tyhjennettyään puolet reppuni sisällöstä, että hilloa ja pehmeää juustoa ei saa viedä lentokoneen matkustamoon. Jos halusin kyseiset tuotteet mukaani Suomeen, minun pitäisi viedä ne takaisin lähtöselvitykseen, josta ne päätyisivät lentokoneen ruumaan. Brysselin kentällä on todella pitkät etäisyydet, ainakin jos matkustaa Finnairilla. Puolijuoksua porhaltaen ehdin ajoissa lähtöselvitykseen. Sitten kiiruhdin takaisin koneen lähtöportille.
Kotona Suomessa sitten huomasin, että repussa, jossa hillo ja juusto olivat, ei ollutkaan lenkkareitani! Tullimies ei ollutkaan pannut jalkineitani takaisin reppuuni. Ja minäkään en ollut huomannut mitään.
No, rapatessa roiskuu. Hauska matka kuitenkin!