Eino Leinon Helkavirret
 |
|
|
Nuori Petri Hiltunen kaavaili jo lukiovuosinaan tekevänsä sarjakuvasovituksen yhdestä kirjallisen kenttämme arvostetuimmista töistä, Helkavirsiä runoteoksista.
Idea jäi hautumaan ja kypsymään vuosikymmeniksi kunnes nyt useiden eri tekijöiden muovaama sarjakuvatarinoiden kokoelma on nyt saatavilla vaikuttavan juhla-albumin muodossa.
Armas Einar Leopold Lönnbohm, paremmin nimimerkillä Eino Leino tunnettu, toi runoissaan uuskalevalaisia, mytologisuuden kautta perusinhimillisistä totuuksista ammentavia kertomuksia joita kymmenpäinen sarjakuvataiteilijoiden kaarti on sovittanut ja modernisoinut alkuperäisen henkeä kunnioittaen.
Tämä näkyy jo heti kannesta. Sari Sariolan painostava maalaus ei ole läpipiirräntä Pekka Halosen Helkavirsiä- kannesta, vaan moderni painostava tulkinta samasta teemasta.
Sama linja pysyy; vanhaa kunnioittaen mutta omalla äänellään kertoen.
Idean isä ja primus motor, Petri Hiltunen, avaakin voimallisesti Tumma-tarinalla. Jopa runoutta vierastaville tuttujen riimien väkevä purkaminen kaikessa synkkyydessään ja kaiheassa katartiksessaan olisi monessa kokoomassa jätetty loppuun. Tässä se ei ole jylisevä crescendo, loppukaneetti ja huipennus. Kaikessa hengästyttävyydessään se on vain merkki mitä tuleman pitää, joka ottaa lukijalta luulot pois.
Vesa Vitikaisen ja Katja Louhion Ukri seuraa päivittäen yli satavuotiaan runon vastustamattomasti nykyhetkeemme.
 |
|
|
Tekninen osaaminen ja oivaltava globaalin päivänpolitiikan synteesi kestänee silti ajan hammasta siinä missä runokin.
Lauri Pitkäsen Pimeän peikko tuo värikylläisyyden teokseen aivan kirjaimellisesti. Vesivärimaalausjäljen hauras ja kerronnan viipyilevän raukea massiivisuus lyövät luontevasti kättä.
 |
|
|
Hiltusen toinen työ, Pyhä Yrjänä, on sekin suorastaan räikeissä väreissä kylpevä. Leinon yhden yllättävimmistä käänteistä omaavan runon sovittaminen Shokeista ja Creepy-sarjakuvien ikonoklastisen kerronnan kautta jatkaa albumin hienojen älynväläysten sarjaa.
Päällisin puolin karamellisävyisen puhtoinen sankaritaru kääntyy johdonmukaisesti lukijan odotuksia vastaan vaikuttavalla tavalla.
 |
|
|
Eetu Pellonpään Äijön virsi on kaikessa psykedeelisyydessään lähinnä mitä odottaisi runosarjakuvan olevan ja muussa seurassa se olisi itsellään voimannäyttö.
Hiltusen Yrjänän ja Katariina Katlan Kevät- sarjakuvan välissä se tosin vaikuttaa vaatimattomammalta kuin onkaan.
Katlan intiimiä lihallisuutta pursuava Kevät on pysäyttävä ja syvän henkilökohtainen. Aistillisuudesta huolimatta liki pornografisen ravisteleva työ onkin tekijältään tyylipuhdas kypsymisen näyttö. Rönsyillen niin ilmavan kuin tukahduttavan ahtaankin välillä sen kerronta jää mieleen väijymään lukemisen jälkeen.
Vitikaisen ja Antti Tiaisen suoraviivaisen toimiva Merenkylpijäneidot onkin vilvoittava kevýt tuulahdus sen perään.
 |
|
|
Tuomas Myllylän pakanoistakin tuttu machoilematon, rujon pyrrhinen Kimmon Kosto ei vain vilvoita vaan on hyisen kylmä muutenkin kuin Sariolan käyttämän väripaletin puolesta.
Petri Hiltusen Räikkö räähkässä sama Leinon tekstien kaunistelemattomuuden ja tinkimättömyyden esiinnosto yhdistyy uutisfilmimäisyyteen. Universaalien epämiellyttävienkin totuuksien kuvaus tuntuu aidolta.
Toinen Lauri Pitkäsen sarjakuvista Ukon Lintu ja virvaliekki tasapainottaa näiden synkkyyttä vaikkei varsinaisesti päivänpaisteinen olekaan. Heti perään seuraava Ylermi on kuin eri tekijältä.
Sen koruttomampi karheampi jälki on yhtä anteeksipyytelemätön ja periksiantava kuin nimihahmonsa.
Aiemmin mm. Kalevalaa ja Kafkaa sovittanut Kristian Huitula päättää kokonaisuuden kertomukseen Tuuri. Mustavalkoinen työ yhdistää runon memento moria sekä veijarikertomuselementtejä vastuttamattomalla kaiholla.
 |
|
|
Luettuaan tämän kerran on takki tyhjän oloinen mutta uudelleenlukemista ei malta odottaa. Eino Leinon nuorsuomalainen, innokas varjoja väistämätön, alati rehellisyyteen pyrkivä taide elää ja voi maassamme hyvin, ainakin sarjakuvan saralla.
Tekijöiden sisäinen palo tempaa mukaansa ja saa miettimään miksei vastaavaa ole tehty aiemmin.
Taiteilijoiden lisäksi sekä taittaja että toimitus ovat tehneet ensiluokkaista työtä .
Siirtymät ovat vaivattomia, itsestään selviä harmonisia kokonaisuuksia. Graaafisesti kerronnan liike mustavalkoisuudesta väreihin ja takaisin mustavalkoisuuteen soljuu saumatta ja niin teemoille kuin lukijallekin annetaan tilaa hengittää.
Ja aina: sisältö edellä, sen ehdoilla .
Yleensä runous mielletään korkeaan kulttuuriin ja sarjakuva siihen matalampaan päähän, mutta Helkavirsiä näyttää omaehtoisesti ettei rimaa suotta ole nostettu ylös. Se näyttää olevansa enemmän kuin tasaveroinen taiteenlaji. Voimannäyte jonka kaltaisia soisi olevan enemmänkin.
Kansallisesti ansiokas, kevyesti kansainväliset mitat täyttävä teos on selkeästi vuoden sarjakuvatapauksia.
Paremmassa maailmassa tätä albumia hankittaisiin joka kotiin ja kouluun antamaan niin runoudelle kuin suomalaiselle itsetunnollekin piristysruiske. Näytteeksi ettei oikea taide ikinä jää seisovaan veteen paikalleen. Malliksi mitä suomalaisuus ilman hurmoksellista ,uhmakasta kansallismielisyyttä voi olla.
Mitä on olla ihminen.
Petri Hiltunen, Kristian Huitula, Katariina katla, Katja Louhio, Tuomas Myllylä, Eetu Pellonpää, Lauri Pitkänen, Sari Sariola, Antti Tiainen, Vesa Vitikainen
Taitto:Kari Rissanen
ISBN 978-952-270-233-3
Arktinen Banaani
Jelgava Printing House, latvia 2015
ovh 25€