Tanskalaissarjakuvan historiassa Peter Madsenin piirtämä Valhalla on eräänlainen pioneerityö: ensimmäinen kokonaan sikäläisin voimin tuotettu suurimittainen albumisarja. Kansallis-historiallinen aihe takasi sarjalle sen kotimaassa massiivisen suosion, ja oheistuotteitakin valmistettiin.
Albumisarjaa on käännetty monille kielille. Pohjoismaiden lisäksi sarjaa julkaistiin Ranskassa, Hollannissa, Saksassa ja Indonesiassa.
Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käydään läpi kaikki 15 albumia sekä sarjan syntyhistoria, kuvaillaan hieman albumien ideointiprosessia ja käsitellään vuonna 1986 valmistunut animaatioelokuva. Ensimmäisessä osassa esiteltiin seitsemän albumia, tässä toisessa loput kahdeksan.
Valhalla 8: Frejas smykke (Freijan koru) (1992)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Kirjoittamisessa avustaneet: Hans Rancke ja Per Vadmand
Väritys: Søren Håkansson
Sarjan ainoa seikkailu, jonka keskushahmona on Freija, on sinänsä itsestäänselvä. Rakkauden jumalatar esiintyy pääosassa vain yhdessä myytissä, ja tarina hänen kantamastaan kaulakorusta, Brisingamenista, oli helppo tehdä rakkauspainotteiseksi.
 |
|
Rakkauden jumalatar Freija kevääntuojana.
|
Tarinassa keskeisenä elementtinä on kevät – miten se saa kaiken elollisen villiksi. Samalla eri jumalten suhde rakkauteen ja seksuaalisuuteen nostetaan esille. Vanhalla Odinilla heräävät himot Freijan näkemisestä. Hän tiirailee innokkaasti jumalattaren kaula-aukkoa ja tekee kömpelöitä valloitusyrityksiä, joita Freija ei tunnu edes ymmärtävän. Höntti Heimdall, Valhallan vartija, suhtautuu rakkauteen romanttisena, puhtaana, viattomana asiana. Tor intoutuu kirmailemaan vaimonsa kanssa metsässä kuin nuori varsa. Ainoastaan Loki pysyy kylmänä ja suorastaan ärsyyntyy siitä, miten kevät kaikkiin vaikuttaa.
Loki kiusoittelee Odin-parkaa ja toteaa, että Freija tarvitsee kunnon pehmittelyä jotta hän päästäisi ketään kammariinsa. Hän esittää ajatuksen lahjasta, joka olisi yhtä arvokas kuin Brisingamen, mutta Odin määrääkin Lokin tuomaan korun voidakseen kiristää Freijalta neljä yhteistä yötä.
Edellisosassa alkoi Peter Madsenin tapa tarjota lukijalle vähintään yksi uskomattoman upea, paperin reunoihin asti piirretty aukeama. Tällä kertaa se sijoittuu jaksoon, jossa Loki koettaa paeta raivostunutta Heimdallia eri eläinten hahmoissa. Mutta kuinka paeta vartijaa, joka näkee pitkän matkan päähän ja kuulee ruohon kasvavan?
Taas kerran tarjotaan kahmalokaupalla Lokin kieroilua, oveluutta ja puhelahjoja. Kun tähän yhdistetään tyrmäävän lihalliseksi ja seksikkääksi piirretty Freija ja tämän muodoilla herkuttelu, ei ainakaan miespuolinen lukija muuta kaipaakaan. Voi hyvin kuulla tanskalaisten teinipoikien riemunkiljahdukset pian albumin julkaisun jälkeen.
Valhalla 9: Den store udfordring (Suuri haaste) (1993)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Kirjoittamisessa avustaneet: Hans Rancke ja Per Vadmand
Väritys: Peter Madsen
 |
Tor perheineen kokee yllätyksen kun taloon tupsahtaa jättipoika Magne, joka ilmoittaa olevansa Torin poika. Hän on tuoreeltaan saanut tietää isänsä olevan aasa, ja alkanut kokea kiusaamista muilta jäteiltä tämän takia. Magnen äiti on määrännyt hänet lähtemään kotoa hakeakseen asuinsijaa isänsä luota, missä hän voisi varttua rakastavammassa ympäristössä. Hämmennyksestä toivuttuaan Tor ottaakin pojan avosylin vastaan vaimonsa vastusteluista huolimatta.
Tällä välin Odin on pitkällä matkallaan päätynyt Utgårdiin ja joutunut suukopuun Rungner-nimisen jätin kanssa. Tuloksena on syntynyt vedonlyönti omien ratsujen paremmuudesta. Rungner matkaa vedon vuoksi Valhallaan ja aiheuttaa myrskyisällä käytöksellään ja huonoilla tavoillaan myllerrystä paikallisessa oluttuvassa. Torin saavuttua paikalle hän haastaa Rungnerin kaksintaisteluun tämän omalla maalla.
Tämä albumi korostaa aiempaa vahvemmin Tjalfin mahtailevaa puolta – mikä kätkee sen tosiseikan, että poika on sisimmässään epävarma. Suuressa taistelussa myös hän joutuu vastaan suurikokoisen ja pelottavan vihollisen kanssa. Rungner ja jättien savesta luoma hirvitys Mökkurkalve voidaan nähdä Torin ja Tjalfin peilikuvina, pimeinä puolina, jotka on päihitettävä.
Magne-poika jäi tämän tarinan jälkeen pahasti alihyödynnetyksi hahmoksi. Tekijät eivät kyenneet keksimään hänelle funktiota myöhemmissä seikkailuissa.
Valhalla-sarjan tekeminen keskeytettiin neljäksi vuodeksi. 15 vuoden puurtamisen jälkeen koettiin, että tauko oli paikallaan, mm. jotta urautumista ei tapahtuisi. Tauon aikana Peter Madsen teki 136-sivuisen, akvarellityönä toteutetun menestyssarjakuvan Jeesuksesta, nimeltään Menneskesønnen (“Ihmisen Poika”). Henning Kure työskenteli Aku Ankka -lehden ja AA-taskukirjojen tanskalaisversion, Jumbobogin, parissa. Kure myös käsikirjoitti kaksi Mikki Hiiri -dekkaritarinaa.
Värittäjä Søren Håkansson oli alkanut saada nimeä kuvittajana, ja hän irtautui työryhmästä omien projektien pariin. Kun sarjan tekeminen käynnistyi jälleen, oli Håkanssonin tilalle astunut uusi mies, Jesper Ejsing. Hän oli kasvanut Valhalla-albumien parissa, rakasti fantasiatarinoita ja oli yrittänyt päästä ammattikuvittajaksi.
Valhalla 10: Gudernes gaver (Jumalten lahjat) (1997)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Hans Rancken, Per Vadmandin ja Henning Kuren tarinasta
Väritys: Jesper Ejsing
Eri aasoilla on omat tunnusomaiset aseet, koriste-esineet tai eläimet. Tor tunnetaan Mjölner-vasarastaan. Hedelmällisyyden jumala Frejllä on kultaharjainen sika Gyllenborste, jota hän käyttää ratsunaan, sekä maalla, merellä ja ilmassa kulkeva alus Skidbladnir. Päätettiin, että yhden albumin on kerrottava siitä, miten nämä päätyivät jumalten haltuun.
Jo alkuaikoina Valhalla muodostui erittäin suosituksi sarjaksi, jolloin leikittiin ajatuksella tuottaa enemmänkin seikkailuja kuin mitä Madsenin piirtämäksi pystyttiin sälyttämään. Hans Rancke kirjoitti käsikirjoituksen lyhyeen tarinaan, jolla voitiin testata uusia piirtäjiä. Yksi ehdokkaista oli Mikki Hiirtäkin piirrellyt Christian Hagen. Työryhmä piti kuitenkin sarjaansa niin henkilökohtaisena, ettei sitä lopulta rohjettukaan antaa vierailevien piirtäjien käsiin. Rancken käsikirjoitus hyllytettiin ja kaivettiin taas esille kun kymmenennen osan tekemisen aika koitti. Tasalukua juhlistettiin laajentamalla alkuperäinen käsikirjoitus albumin mittaiseksi ja antamalla sarjan kaikkien pääkirjoittajien tehdä tasasuuruinen panos lopputulokseen.
Suurin paino annetaan tarinalle siitä miten Torin vaimo Siv sai kultaiset hiuksensa. Loki, Siv ja Tor kertovat yhdessä lapsille ajasta, jolloin aasat olivat vielä nuoria.
Väkivahva Tor harmittelee, että kaikki aseet hajoavat hänen käsittelyssään. Aseet unohtuvat kuitenkin hetkeksi, kun hän iskee silmänsä Frejn serkkutyttöön Siviin.
 |
|
Kääpiö suostuu mielellään näyttämään tien sepän luokse.
|
Tor on täysi tompelo rakkausasioissa eikä Lokin apu lainkaan tuo häntä lähemmäs Siviä. Häijyyksissään Loki vannoo, että jopa hän pystyy valloittamaan Sivin omakseen, ja todisteeksi siitä tuo Torin nähtäväksi yhden kiharan hänen päästään. Käy ilmi, että Loki on ajanut Sivin pään kaljuksi. Raivostuneelle Torille hän selittää, että kunhan Tor antaa Siville lahjaksi maagiset kultaiset hiukset, he voivat elää yhdessä onnellisina. Tor komentaa Lokin matkaan hankkimaan hiukset – ja niin hän lähtee kääpiöiden luokse etsimään kaikkein taitavinta seppää. Matkalla sattuu monia kommelluksia, joiden aikana vedonlyönnistä pitävä Loki joutuu laittamaan pantiksi sen, mikä hänelle on kalleinta: päänsä.
Alkuperäinen myytti alkaa suoraan Sivin hiusten leikkaamisella. Koska tapahtumaa ei pohjusteta, oli tarinalle keksittävä kunnon alku joka motivoisi moisen alhaisen teon. Tulos on onnistunut. Tarjolla on lisää takuuhauskaa Lokin liukasta kielenkäyttöä uskottavissa puitteissa, ja hänen päänsä kohtaloa joutuu jännittämään viimeiselle sivulle asti. Tekijät myös hauskasti osoittavat, miten tarinan sävy ja painotukset muuttuvat kun sen kertojaa vaihdellaan.
Valhalla 11: Mysteriet om digtermjøden (Runoilijansiman arvoitus) (1998)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Runot: Per Vadmand
Väritys: Jesper Ejsing
Seuraavan seikkailun oli taas korkea aika kertoa Odinista. Yksi keskeinen Odin-myytti kertoo siitä, miten viikinkien parissa hyvin suosittu sima sai alkunsa. Tämä makea mutta erittäin humalluttava juoma pohjautui hunajaan, ja siihen oli lisätty hedelmämehua. Kertoman mukaan sen uskottiin antavan juojalleen kuolemattomuuden, runoilijan kyvyn ja viisauden.
 |
|
Odin saa tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
|
Tarina maustettiin Odinin kertojanäänellä joka sijoitettiin tekstilaatikoihin, ja sen tapahtuma-aika sijoitettiin epämääräiseen menneisyyteen. Edellisosa kun oli sekoittanut nykyhetkeä ja aasojen nuoruuteen sijoitettuja takaumajaksoja, eikä tätä samaa kerrontatekniikkaa haluttu toista kertaa peräkkäin käyttää. Simaan liittyy oleellisena osana kyky sepittää runoja, joten työryhmästä jo irtaantunut Per Vadmand sai tehtävän valjastaa riimittelynlahjansa tarinan palvelukseen.
Odin pelaa valtaistuinsalissaan keskittyneesti shakkia Mimerin kanssa. Kaksi kääpiötä, Galar ja Fjalar, saapuu hänen luokseen ja kertoo tarinansa: vanha jätti Gilling on tuonut heille pussillisen kultaa sekä riimusauvan. Sauvassa lukee: “Kulta on teidän jos tapatte viestintuojan”. Kääpiöt päättävät surmata jättivanhuksen hienovaraisesti hukuttamalla. Gillingin poika Suttung saapuu pian kostamaan, mutta suostuu säästämään kääpiöiden hengen astiallisesta näiden valmistamaa kallisarvoista simaa.
Odin ei täysin niele röyhkeiden kääpöiden asioita sievistelevää tarinaa, eikä suostu hakemaan simavatia pois jättien luota ennen kuin kääpiöt tarjoavat hänelle kulauksen tätä juomaa. Odin kokee ihmeellisen euforian ja alkaa puhua runomitassa. Hän suostuu tehtävään, ja siman vaikutuksen lakattua hänet täyttää halu saada sitä lisää.
Odin lähtee selvittämään kuka oikein on se salaperäinen henkilö, joka antoi lähettää kääpiöille riimusauvan.
Tekijöiltä on ollut nerokas oivallus kertoa koko tarina Raymond Chandler -dekkareiden hengessä. Kaikki elementit ovat kohdallaan. Odinin kertojanääni tarjoaa kuivan ironisia heittoja, pakollisena tyhmänä blondina on nimettömäksi jäävä anniskelupaikan emäntä, femme fatale -hahmona on Suttungin tytär Gunnlöd. Kääpiöt ovat kuin kaksoisroolin tekevä Peter Lorre.
Albumi tarjoaa sopivan mutkikkaan juonen, jossa samalla kerrotaan kuinka Frej ja Freija saapuivat Valhallaan ja Mimer menetti päänsä – tai tarkemmin sanottuna vartalonsa – ja herätettiin uudestaan henkiin. Käsikirjoitus punoo nokkelasti runsaat ainekset yhteen. Yksityiskohdissa riittää: vanhaherra Gilling tuo mieleen ikääntyneen sensein, Galar ja Fjalar ovat ulkonäöltään kuin kaksi samuraita. Voisi kuvitella, että tekijäryhmä on katsonut ahkerastikin japanilaisia miekkataisteluelokuvia.
Kaikkiaan voi sanoa, että Valhalla-sarja ylsi mestarisluokkaan tämän seikkailun ansiosta. Palkinto parhaasta pohjoismaisesta sarjakuva-albumista heltisi tälle teokselle Bergenissä järjestetyillä Raptus-festivaaleilla, ja varmasti aiheesta. Ällöttävä eritehuumori voi tosin järkyttää herkimpiä.
Valhalla 12: Gennem ild og vand (Läpi tulen ja veden) (2001)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Väritys: Jesper Ejsing
Ihmisten asuttaman Midgårdin pohjoisimmassa kolkassa sijaitseva Bjarmaland on raunioina ja kansa kärsii nälästä ja köyhyydestä. Odin ja Loki ovat hiipineet paikalle ottamaan selville, miksei kansa uhraa jumalille. Odin on myös kuullut että Bjarmalandissa asustaisi jättejä, mitä ei voi Midgårdissa sallia. Tunkeutuminen kuninkaanlinnaan osoittaa epäilyt todeksi. Maata hallitsee itsekäs ja ahne kuningas Geirröd, joka ei rakasta kuin jättejä, jotka hän mielellään kutsuu linnaansa nauttimaan runsaan ruokapöydän antimista.
 |
|
Ilkeä kuningas ja hänen tyttärensä.
|
Geirröd on päässyt asemaansa lähettämällä lapsuudessaan veljensä ajelehtimaan merelle airottomassa soutuveneessä ja eliminoimalla näin kilpailijan. Erään jättinaisen kanssa Geirröd on myös saanut kaksi tytärtä, nimiltään Gjalp ja Greip. Verenperintönä he ovat saaneet petomaisen, pelottavan ulkonäön. Tarkalla hajuaistillaan he haistavat linnassa heti ihmistunkeutujan. Odin ja Loki saavat omin silmin nähdä miten tyttäret ottavat linnaan tunkeutuneen pienen, nälkäisen pojan kiinni. He menevät väliin, mutta joutuvat pakenemaan. Pakoyritys epäonnistuu. Loki onnistuu puhumalla juonimaan itsensä vapaaksi, mutta Odin otetaan vangiksi. Loki lentää kotkan hahmossa takaisin Valhallaan ja saa haetuksi Torin apuun. Ikävien sattumusten takia kaksikko joutuu lähtemään matkaan kävellen.
Tekijät ovat näppärästi yhdistäneet kaksi myyttiä, joissa kummassakin sattuu olemaan Geirröd-niminen hahmo. Toisessa hän on jätti, toisessa ihminen joka kilvoittelee veljensä kanssa kuninkaan tittelistä. Varsinaiseen juoneen on poimittu eniten aineksia jätin tarinasta.
Ainoan näyttäytymisensä sarjassa tekee Vidar-niminen jumala, Odinin poika, Lokin veljenpoika ja Torin velipuoli. Hänet on tässä kuvattu pienikokoiseksi, nuorennäköiseksi ja vähäpuheiseksi, mutta vahvaksi ja notkeaksi. Vidarin asema mytologiassa on hieman epämääräinen – lähinnä häntä on luonnehdittu koston jumalaksi. Lyhyestä näyttäytymisestään huolimatta Vidar onnistuu tekemään vaikutuksen eräänlaisena bo-keppiä käyttävänä kobudokana. Japanilaiset taisteluelokuvat ovat siis jatkaneet tekijöiden inspiroimista.
Valhalla 13: Balladen om Balder (Ballaadi Balderista) (2006)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Väritys: Søren Håkansson ja Peter Madsen
Tekijät olivat alunperin ajatelleet Valhalla-sarjan jatkuvan loputtomiin – vaikka sitten muiden piirtäjien voimin, sen jälkeen kun alkuperäisestä työryhmästä oli aika jättänyt. Myyttejä tuntui olevan yllinkyllin, ja ainahan tarinoita pystyi keksimään lisää. Sarjan edetessä moiset mietteet alkoivat haihtua. Sarjakuva oli muodostunut tekijöille liian henkilökohtaiseksi ja rakkaaksi projektiksi. Samaten haluttiin pitää kiinni siitä, että käytettäisiin vain olemassaolevia myyttejä.
Kymmenettä albumia aloitettaessa päätettiin tehdä vielä yhdeksän osaa ja lopettaa sarja kunniakkaasti numeroon 18. Kun tavoitteesta uupui vielä kuusi osaa, pidettiin taas muutaman vuoden tauko. Peter Madsen oli lähes 20 vuoden ajan valmistellut sarjakuvaversiota H.C. Andersenin tarinasta Historien om en moder, ja nyt se oli vihdoinkin saatava tehdyksi. Henning Kure taas ryhtyi tutkimaan skandinaavista mytologiaa. Hän opetteli lukemaan jumalrunoja alkukielellä ja alkoi kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita jumalista ja myyteistä.
Kun viisi vuotta oli kulunut, tutkittiin luetteloa jäljelläolevista myyteistä jotka vielä haluttiin sovittaa sarjakuvamuotoon. Kuusi albumiaihiota oli listan mukaan jäljellä, mutta osa niistä perustui tarinalliselta anniltaan kovin ohuisiin tapahtumiin, joihin ei mytologiassa paljoa viitattu. Työryhmä päätti kerätä jäljelläolevan materiaalin kolmeen albumiin ja saada sarjalle näin vahvan lopun.
Edelliset kolme osaa värittänyt Jesper Ejsing oli nyt kiireinen fantasiamaalausten ja romaaniprojektin parissa, joten hän kieltäytyi jatkamasta Valhallan parissa. Søren Håkansson teki lyhyen paluun ja väritti ensimmäiset 12 planssia – lopusta oli Madsenin suoriuduttava yksin.
 |
|
Loki huomaa suojelusenkelin työn ylivoimaiseksi.
|
Pohjoisessa mytologiassa on kaksi kuolleiden valtakuntaa. Valhalla on varattu sotureille, jotka olivat tottuneet kokoontumaan päällikkönsä juhlapöytään. Kuolemansa jälkeen heitä odotti paikka, jossa he saivat syödä, juoda ja tapella aamusta iltaan. Tavalliset ihmiset päätyivät Hel-jumalattaren valtakuntaan, jossa kaikki oli ankeaa. Hel-nimi viittaa peittämiseen, hautaamiseen. Myöhemmät kristityt näkivät viikinkien kaksi kuolleitten valtakuntaa eri ihmisten välisenä erona. Ne, jotka olivat ansainneet paratiisin, ja ne, jotka oli tuomittu. Näin Hel-nimi laajeni muotoon Helvetti, joka tarkoittaa Helin rangaistusta.
Loki näkee unta siitä, että on päätynyt Hel-jumalattaren luokse. Valtiatar istuu tuolissaan onnettomana. Hän on yksin, kärsii ja haluaa pois muiden jumalten luokse, ja pyytää Lokin apua asiassa.
Uni vaihtuu toiseksi. Raivostuneet aasat syyttävät Lokia Balderin murhasta. He ottavat hänet kiinni ja ovat aikeissa surmata hänet raa’asti kiduttamalla. Kun Loki viimein herää sängystään, hän on aivan kauhuissaan ja mielensä yhä unen valtaama. Loki on suunniltaan riemusta nähdessään Balderin saapuvan elossa hänen silmiensä eteen. Muut jumalat ihmettelevät moista käytöstä ja puheita Balderin kuolemasta. Balderin äiti katselee Lokia epäilevin silmin ja pelkää tämän nähneen enneunta. Loki ottaa erityistehtäväkseen suojella Balderia kaikelta mikä voi vahingoittaa tätä.
Mytologiassa Balderilla on rooli viattomuuden, kauneuden, ilon, puhtauden, auringon ja rauhan jumalana. Suositulla Balderilla on myös sokea veli Höder, joka alkaa osoittaa yhä enemmän katkeruuden ja huonon itsetunnon merkkejä. Veljeskateus nousee yli äyräidensä kun molemmat tapaavat kauniin valkyrian, Nannan.
Balderin tarina on klassinen tragedia, mutta albumisarjan humoristinen perusvire haluttiin säilyttää. Tarinaa päätettiin keventää huumorilla, hyvää makua noudattaen. Lopputulos toimii, liiallinen synkkyys on vältetty ja traagisissa aineksissa on tehoa.
Hel-jumalatar on riipaiseva näky. Hänen puoliksi sinertävät kasvonsa huokuvat herkkyyttä ja surua. Tarinaa lukiessa mieleen nousevat pakostakin Ritari Ardentin kaltaiset klassiset ritarisarjakuvat, vaikka miekkoja ja hevosia ei mitenkään erityisen paljon nähdäkään. Komea ja yltiöpuhtoinen Balder on itseasiassa hieman kuin Prinssi Rohkean salattu vaaleahiuksinen veli. Tjalfin on annettu kasvattaa itselleen teiniviikset. Näky huvittaa hieman. Loppukuva on tekijöiltä erityisen hieno oivallus.
Valhalla 14: Muren (Muuri) (2007)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Väritys: Jonas Sonne
Tjalf on ehtinyt olla pitkään aasojen luona ja on aika miettiä hänen miehuuskoettaan. Tor heittää ilmaan ehdotuksia lohikäärmeen tappamisesta tai kauniin neidon pelastamisesta jättien kynsistä. Loki on ollut vakoilemassa jättien luona ja saanut selville, että nämä suunnittelevat Asgårdin valtaamista. Ragnarökiä pelätään. Loki lähtee uudelle vakoiluretkelle ja ottaa Torin mukaansa.
Tjalf kiipeää Odinin näköalatorniin, josta tämä pystyy näkemään maailman joka kolkkaan. Tornissa istuu kuitenkin Frej, joka kiihottuneena vahtailee runsasmuotoista jättinaista Gerdiä, joka parhaillaan ottaa kylvyn. Odin itse on matkoilla salaista tehtävää suorittamassa, mutta näköala jättien maahan on jäänyt auki Frejn suureksi riemuksi. Rakastunut Frej antaa Tjalfille tehtävän hakea Gerd Asgårdiin jotta voisi kosia häntä. Tjalf on äärimmäisen pettynyt moiseen roskatehtävään, mutta tottelee kuitenkin ja ottaa mukaansa Odinin hevosen Sleipnerin.
 |
|
Tjalfin miehuuskoe alkaa.
|
Tjalfin suorittaessa miehuuskoettaan hän tapaa salaperäisen paimenen joka kertoo hänelle tarinan aikojen alusta, jolloin jumalat vasta olivat muuttamassa Asgårdiin. Utgårdissa jätit senkun lisääntyivät, ja huhuttiin niiden suunnittelevan valloitusta. Loki löysi rakennusmestarin joka ryhtyi heti rakentamaan muuria Asgårdin ympärille suojaamaan hyökkäykseltä. Vasta yhtenä syyspäivänä, kun työ oli jo täydessä käynnissä, Loki sai kerrotuksi että vastineeksi työstään rakennusmestari halusi muutakin kuin ne yhdeksän arkullista kultaa jotka hänelle oitis annettiin. Hän halusi myös auringon ja kuun taivaalta, sekä Freijan vaimokseen. Loki on kuitenkin luottavainen: rakennusmestari joutuu suoriutumaan työstä yksin, yksi hevonen apunaan, ja saattamaan muurin valmiiksi ennen ensimmäistä kesäpäivää.
Mies osoittautuu yllättävän nopeaksi ja aikaansaavaksi työntekijäksi, ja kun kevät on jo pitkällä, jumalilla on syytä olla kovasti huolissaan. Freijan ideasta Loki vastahakoisesti naamioituu viekoittelevaksi tammaksi, jotta tämä voisi viedä rakennusmestarin hevosen ajatukset pois työstä ja näin estää muuria valmistumasta ajoissa. Suunnitelma onnistuu yli odotusten – hevosen kirmaaminen tamman perään saa muurin romahtamaan täysin.
Selkkauksesta saa alkunsa kahdeksanjalkainen hevonen, joka saa nimekseen Sleipner.
Tarinaan on ympätty kaksi eri myyttiä, jotka erikseen kerrottuina eivät aivan venyisi 46 sivun mittaan. Yhdessä nämä kuitenkin täydentävät toisiaan.
Muurilla on tarinassa erittäin vahva symbolinen merkitys. Jättinaisen nimi, Gerd, viittaa sanaan gärde, aitaus. Sleipner-hevonen on kahdeksalla jalallaan symbolinen linkki kahden maailman – jättien ja jumalten – välillä. Niinpä sen voi ajatella olevan yhtä aikaa molemmissa maailmoissa. Sleipnerin syntytarinaan liittyy muuri, jonka tarkoitus oli erottaa nämä kaksi maailmaa toisistaan.
Uusi värittäjä toi sarjaan uuden visuaalisen ilmeen. Jonas Sonnen tietokoneväritys saa lopputuloksen näyttämään aiempaa modernimmalta ja siloitellummalta. Ajat olivat muuttuneet ja Valhalla-sarjankin oli pysyttävä perässä. Lopputulos kuitenkin toimii pienen totuttelun jälkeen.
Valhalla 15: Vølvens syner (Völvan näyt)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Väritys: Jonas Sonne
Julkaistiin Tanskassa 8. syyskuuta 2009, ensimmäisen albumin 30-vuotisjuhlapäivänä.
Valhalla-sarja haluttiin päättää kunnon rytinällä ja paukkeella – tietysti teemana piti olla Ragnarök. Sana, jonka monet yhdistävät tuomiopäivään ja kaaokseen. Itseasiassa sana kuvaa syy-seuraussuhdetta. Luodessaan maailman aikojen alussa jumalat alottivat tapahtumaketjun, tarinan, jonka täytyy myös loppua. Ragnarök on ainoastaan yhden tarinan päätös.
Vanhoissa myyteissä ennustajaeukko, völva, kertoo, että loppu koittaa kun maailma jähmettyy ja pysähtyy. Koittaa Fimbulvetr, jolloin talven pituus on kolminkertainen ja lunta sataa tauotta.
Tarinan alussa Tjalf ja Ruusu vaeltavat kohti kotiaan Midgårdissa, josta he lähtivät ensimmäisessä albumissa. Ruusu ei ole lainkaan mielissään ja haluaisi jäädä aasojen luokse. Tjalf huomauttaa miehuuskokeensa suorittamisesta, mikä tarkoittaa että hänen oppivuotensa aasojen luona ovat ohi.
Kuitenkin myös Ruusu on muuttunut. Ensimmäistä kertaa sarjan historiassa hän osoittaa omaavansa völvan, ennustajan, kykyjä. Hän näkee näkyjä, enteitä tulevasta. Kukaan ei usko hänen selityksiään, vaan ne kuitataan ylivilkkaan mielikuvituksen tuottamina unina.
 |
|
Ruusun näyt on toteutettu taidokkaasti maalaamalla.
|
Valhallassa alkavat ongelmat kasaantua. Siellä asustavat soturit taistelevat keskenään. Maa on peittynyt lumeen aikoja sitten, eikä talvelle tunnu tulevan loppua. Lapset löytävät lumesta Fenris-suden jälkiä. Peto on päässyt irti. Freijan talon he näkevät raunioina, ja hän itse on kadonnut.
Kuultuaan uutiset Odin määrää Lokin etsimään Fenrisiä. Ruusu seuraa mukana salamatkustajana. Yhdessä he löytävät jättien maan osittain sulaneena, ja Fenris makaa paljaalla rantahiekalla. Susi ei ole enää entisellään. Jätit ovat kouluttaneet siitä hirviön, joka ei edes tunne vanhaa leikkikaveriaan Ruusua. Sulanut maa saa selityksen, kun jättien päällikkö esittelee maisemaa lämmittävän ja valaisevan palavan miekan, joka on hänen silmäteränsä. Miekan avulla jätit suunnittelevat maailmanvalloitusta.
Sarjaa ei olisi voitu komeammin päättää. Isoja, suuritöisiä ruutuja löytyy enemmän kuin yhdestäkään aiemmasta osasta, ja niistä suurin osa maalailee pelottavia tuhokuvia. Maailmanlopun tunnelma todellakin välittyy. Käsikirjoitus on sen verran tehokas, että lukija oikeasti pelkää, ettei tarinalle ole luvassa onnellista loppua.
 |
|
Sarjan alkuperäinen työryhmä vuonna 2009 – vasemmalta: Søren Håkansson, Per Vadmand, Peter Madsen, Hans Rancke ja Henning Kure.
|
Sarjan tekijöille oli oma haasteensa täydentää puutteellisesti säilyneitä myyttejä. Monesti tapahtumien kulku sinänsä kuvataan hyvin tarkasti, mutta motiivit, tarinoiden alkuunpanevat voimat, jäävät tuntemattomiksi. Myös epäloogisuuksia löytyy. Usein hyvinkin pienistä vihjeistä ovat Madsen, Kure, Vadmand ja Rancke päätelleet miten asioiden laita oikeasti oli ja punoneet uskottavampia versioita myyteistä.
Valhalla-sarjan suosiosta pohjoismaissa kertoo paljon se, että se on peräti kahdesti koottu paksuihin integraaleihin, jotka kukin sisältävät kolme albumia. Ensimmäinen kirjasarja tosin ilmestyi kun vasta yhdeksän albumia oli julkaistu. Tuorein kirjasarja, Valhalla – Den samlede saga, on näistä se joka sisältää kaikki 15 osaa.
Sarjan suomentamisen jatkuminen vaikuttaa epätodennäköiseltä, joten lisää kaipaavien suomalaisfanien kannattaa vakavasti harkita vaikkapa ruotsinkielisten kokoomakirjojen hankkimista. Sarjan kieli on helppoa, joten kouluruotsilla ymmärtää vaivatta ainakin suurimman osan dialogista. Kovakantiset, paksut kirjat tarjoavat roppakaupalla tutkimista ja näyttävät juhlavilta kirjahyllyssä.
Kuvat © Peter Madsen, Henning Kure, Hans Rancke, Per Vadmand, Søren Håkansson ja Forlaget Carlsen
Aikaisemmin esiteltyjä eurooppalaisia sarjoja:
Eurooppalaisia sarjoja 1: Marsu Kids
Eurooppalaisia sarjoja 2: Ekhö – peilimaailma
Keskustele Kvaakissa Valhalla-sarjakuvasta