Tanskalaissarjakuvan historiassa Peter Madsenin piirtämä Valhalla on eräänlainen pioneerityö: ensimmäinen kokonaan sikäläisin voimin tuotettu suurimittainen albumisarja. Kansallis-historiallinen aihe takasi sarjalle sen kotimaassa massiivisen suosion, ja oheistuotteitakin valmistettiin.
Albumisarjaa on käännetty monille kielille. Pohjoismaiden lisäksi sarjaa julkaistiin Ranskassa, Hollannissa, Saksassa ja Indonesiassa.
Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käydään läpi kaikki 15 albumia sekä sarjan syntyhistoria, kuvaillaan hieman albumien ideointiprosessia ja käsitellään vuonna 1986 valmistunut animaatioelokuva. Ensimmäisessä osassa esitellään seitsemän albumia, toisessa loput kahdeksan.
Sarjan syntyhistoria
Valhalla-projekti alkoi 1970-luvun puolessavälissä, jolloin Interpresse-sarjakuvakustantamon toimittajana työskenteli muuan Henning Kure. Hän ja päätoimittaja Arne Stenby eivät halunneet tyytyä kustantamaan vain ulkomaisia sarjoja kuten Lucky Luke, Piko ja Fantasio sekä Prinssi Rohkea, vaan he keskustelivat mahdollisuuksista tuottaa vastaavanlaista suurempitöistä tanskalaista sarjakuvaa. Stenbyn mielestä sarjan olisi tapahduttava selkeästi pohjoismaisessa ympäristössä – esimerkiksi viikinkien parissa. Kure näki kuitenkin mahdollisuuden käyttää viikinkien mytologiaa ja tehdä sarjakuvaa jumalista.
 |
|
Valhallan tekijät vasemmalta lukien: Hans Rancke, Peter Madsen, Henning Kure ja Søren Håkansson.
|
Kure ryhtyi kokoamaan työryhmää. Piirtäjäksi hän halusi Peter Madsenin, jonka hän oli tavannut aiemminkin. Yhä lukiota käynyt Madsen oli saanut jo joitain töitään julkaistuksi eri lehdissä, joista yhtä Interpressen jopa kustansi. Käsikirjoittajaksi sopi Hans Rancke, joka oli ensimmäisiä liveroolipelaajia Tanskassa. Harrastuksensa ansiosta hän oli tottunut keksimään tarinoita sekä luomaan toimivia hahmopersoonallisuuksia ja luontevaa dialogia. Søren Håkansson, joka oli tehnyt kolmikkoon vaikutuksen hienoilla hahmomaalauksilla kööpenhaminalaisen sarjakuvakaupan edustalla, saatiin mukaan värittäjäksi.
Ennakkosuunnitteluun käytettiin aikaa yli puoli vuotta. Työryhmä teki runsaasti luonnoksia hahmoista ja heidän asumuksistaan. Myös taiteellista silmää omaava Kure osallistui luonnosteluun.
Tekijät päättivät jo alusta alkaen, että sarja tarvitsee päähenkilökseen ulkopuolisen tarkkailijan – hahmon, joka ei kuulu jumalten maailmaan mutta päätyy sinne sattumalta. Islantilainen historioitsija, poliitikko ja runoilija Snorri Sturluson kirjoitti vuonna 1220 Proosa-Eddan, johon hän tallensi kansanperinnettä kirjalliseen muotoon. Madsen ja Kure poimivat teoksesta kaksi ihmislasta, poika Tjalfin (tanskaksi Tjalve) ja pikkusisko Ruusun (Røskva). Ensimmäisen albumin jakso, jossa lapset päätyvät Valhallaan Torin palvelijoiksi on lainattu miltei suoraan Sturlusonilta. Tavalliset kuolevaiset tarjoavat samastumiskohteen lukijoille.
Sarjan nimi itsessään oli eräänlainen vahinko-osuma. Tuumittiin, olisiko sarjalle parempi nimi Valhall vai Valhalla. Lopulta päätettiin, että Valhalla kuulostaa paremmalta, eikä asiaa sen enempää mietitty. Myöhemmin huomattiin, että oikeaoppinen tanskankielinen nimi Odinin linnalle on Valhal. Valhalla-nimestä tuli työryhmälle symbolinen osoitus siitä, ettei tässä olla kertomassa autenttisia versioita vanhoista pohjoismaisista myyteistä, vaan uustulkintoja. Ruotsissa sarjan nimestä pudotettiin kuitenkin viimeinen a-kirjain pois kolmannen albumin jälkeen.
Valhalla 1: Ulven er løs (1979)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Hans Rancken ja Henning Kuren tarinasta
Väritys: Søren Håkansson
Julkaistu suomeksi 1987 nimellä “Susi tulee”
Ensimmäinen kerrottava myytti valittiin sen perusteella, miten hyvin se antoi mahdollisuuden esitellä henkilögalleriaa, sarjan maailmaa ja hahmojen persoonia. Fenris-suden tarina antoi tähän oivat lähtökohdat. Jokainen reagoisi suden kohtaamiseen eri tavalla, jolloin hahmojen luonteet tulisivat vahvasti esille. Tarina oli myös riittävän värikäs ja jännittävä, siis oivaa sarjakuvamateriaalia.
Albumin alkuun on sijoitettu kahdeksansivuinen prologi, jossa mahdollisimman autenttisesti esitellään eri jumalat ja tärkeät tapahtumapaikat.
 |
|
Ensimmäinen vilkaisu Valhallan muurien sisäpuolelle.
|
Varsinainen tarina alkaa Midgårdissa, ihmisten maassa. Tor ja Loki saapuvat köyhän maalaisperheen pihaan. He ovat olleet metsästämässä peikkoja, on myöhä eivätkä he ehdi Valhallaan ennen pimeää. Niinpä he pyytävät yösijaa. Koska isäntäperheellä ei ole tarjota ruokaa, toinen Torin vaunuja ohjaavista vuohista teurastetaan. Isäntäperhettä pyydetään heittämään puhtaiksi kalutut luut lattialle, jotta Tor voi Mjölner-vasarallaan herättää teurastetun vuohensa uudelleen henkiin. Lokin juonikas persoona tehdään heti selväksi, kun hän yllyttää luuytimestä pitävän perheen pojan, Tjalfin, katkaisemaan luun jotta tämä saisi herkutella. Aamulla Tor tyrmistyy huomatessaan vuohensa syntyneen uudelleen rampana. Loki ehdottaa, että rangaistukseksi poika tulkoon mukaan Asgårdiin työläiseksi. Sisarensa Ruusu päättää haluavansa mukaan ja kätkeytyy vaunuihin kenenkään tietämättä.
Perillä Asgårdissa kaikki puhuvat jättimäisen Fenris-suden paosta, ja aletaan miettiä suunnitelmia sen kiinniottamiseksi ennen kuin se pääsee tekemään tuhojaan.
Susi tulee toimii oikeastaan parhaiten juuri johdantona, henkilöesittelynä. Tarina on kerrottu tuoreella innolla, valmis työ on tekijöiltä aivan kelpo verryttely ennen myöhempiä hiotumpia albumeja. Håkanssonin värikäs, ammattimainen, joskin paikoin aivan liian räikeä maalaustyö houkuttelee tutustumaan albumiin tarkemmin. Madsenin hiomaton piirrosjälki kuitenkin on koko ajan vähällä kaataa lopputuloksen. Kaikki on vääntynyttä, ikäänkuin aaltoilevaa. Hahmojen kasvot ja ilmeet ovat luonnottomalla tavalla kumimaisia ja silmät suuria. Viivapiirros on paikoin ylettömän runsasta, jopa luonnosmaista. Muutamaa ruutua on Madsen tehostanut aaltoilevalla viivavarjostuksella, mikä tuntuu ekspressionismin liioittelulta. Kuvallinen ilmaisu menee monin paikoin liiaksi pelleilyksi, ja tapa jolla tekijät ovat kuvanneet Fenris-sutta vielä lisää lopputuloksen ennestäänkin yletöntä koomisuutta.
Susi tulee on helppolukuinen albumi, mutta jää vielä kauas siitä tasosta, johon sarjassa vuosien kuluessa yllettiin.
Valhalla 2: Thors brudefærd (1980)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Hans Rancke, Per Vadmandin ja Henning Kuren tarinasta
Väritys: Søren Håkansson
Julkaistu suomeksi 1987 nimellä “Tor kostaa”
Tekijät päättivät, että joka toinen albumi tulisi kertomaan Torin ja Lokin seikkailuista. Torista riitti myyttejä kerrottaviksi, ja Loki oli vastakkaisena persoonana oiva vastinpari. Ensimmäisessä albumissa matkattiin ihmisten maailmasta jumalten pariin, kakkososassa matkan annettiin jatkua myyttien maailman toiselle laidalle: Utgårdiin, jättien maahan. Jätit ovat jumalten pahimpia vastustajia, groteskeja taistelijoita, joiden oli helppo uhmata keitä tahansa.
Torin vasara, Mjölner, varastetaan, ja rikospaikalle jääneestä sormuksesta päätellään heti, että syyllinen on jätti Trym. Lokin yllätykseksi Trym on erittäin halukas tunnustamaan tekonsa, ja kertoo samalla että vastineeksi vasarasta hän haluaa Freijan, rakkauden jumalattaren, vaimokseen. Suunnitelma on kaatua Freijan vastustukseen, kunnes Loki tapansa mukaan keksii juonikkaan idean: Tor naamioituu Freijaksi, Lokin esiintyessä hänen morsiusneitonaan.
 |
|
Näkymä jättien keittiöön, johon sarjakuvapiirtäjä Rune Kidde suunnitteli joukon visuaalisia gageja.
|
Torin ja Lokin roolileikkejä enemmän revitään hupia jättien elinoloista ja harrastetaan sisäpiirivitsailua. Suurkeittiö saa tekijöiltä asiaankuuluvan rujon kuvauksen. Tarkkaavainen lukija huomaa kaiken tiimellyksen seassa tutun hahmon. Hänestä tulikin myöhemmin yhden Valhalla-albumin nimihahmo ja suosittu sarjakuvasankari omillaankin. Muppet-yhtye tekee cameon planssissa 37. Madsen on jopa piirtänyt koko tekijäkaartin mukaan juhlavieraiksi. Sarjakuvapiirtäjä, kirjailija ja runoilija Rune Kidde nähdään Aku Ankka -piipun kanssa planssissa 41.
Madsenin piirrostyyli alkaa saada jo ryhtiä. Hahmoanatomiassa esiintyy vielä koomista venyttelyä, mutta se ei ole niin häiritsevän päällekäyvää kuin Susi tulee -albumissa. Hahmojen suuret silmät pistävät taas rumasti esiin albumin sivuilta, ja Freijan keskisormen näyttäminen planssissa 11 on paha tyylirikko. Tarinasta löytyy silti maukkaita yksityiskohtia – esim. Torin vuohilla tuntuu edelleen olevan jotain Tjalfia vastaan – ja kaikesta näkee, että tekijöillä on halu syventää tarinoita. Loppuratkaisun äkkinäisyys ja helppous vain jää kalvamaan mieltä sen jälkeen kun albumin on laskenut käsistään.
Kakkososan myötä Per Vadmand liittyi sarjan kirjoittajakaartiin. Omassa sarjakuvassaan Ole og Linda hän oli käsitellyt sukupuolirooleja humoristisella otteella, joten häntä pidettiin oikeana miehenä tuomaan Torin kosiomatkaan asiantuntevaa näkökulmaa. Vadmand onnistuikin syventämään tarinaa siinä määrin, että työryhmä vaikuttuneena toivotti hänet pysyvästi tervetulleeksi avustamaan tarinoiden kirjoittamisessa.
 |
Valhalla 3: Odins væddemål (1982)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Hans Rancken, Per Vadmandin ja Henning Kuren tarinasta
Väritys: Søren Håkansson
Julkaistu suomeksi 1988 nimellä “Odin lyö vetoa”
Viikinkien mytologiassa Odin on pääroolissa ainoastaan yhdessä myytissä. Muuten hän esiintyy lähinnä sivuhahmona, usein vieraillen ihmisten maailmassa vaeltajaksi naamioituneena ja sankaria auttelemassa. Odinista on olemassa runsaasti tietoa, jota tekijät päättivät hyödyntää kehittämällä itse hänen ympärilleen tarinan. Odin lyö vetoa sisältää siis aineksia monista eri myyteistä.
Uskottiin, että taisteluissa kuolleet soturit pääsivät Asgårdiin, mikäli valkyriat, Odinin palvelijattaret, pitivät heitä moisen kohtalon arvoisina. Jumalten luona soturit, joita kutsuttiin nimellä enhärjare, saivat viettää aikaansa syöden, juoden ja tapellen.
Odin pettyy raskaasti soturijoukkoihin ja heidän holtittomaan käytökseensä, ja vannoo löytävänsä kolme väkivahvaa, ovelaa ja nöyrää miestä, jotka kykenisivät päihittämään heidät kaikki hikeä vuodattamatta. Niinpä Odin lähtee naamioituneena ihmisten pariin vain saadakseen huomata, että vahvimmallakin soturilla on heikko kohtansa.
Huhu Odinin kuolemasta alkaa kiertää. Puheiden kantautuessa tämän veljien, Vilen ja Ven korviin, nämä lähtevät Asgårdiin ja omivat johtotehtävät itselleen. Asiat alkavat mennä yhä pahemmin sekaisin, joten Tor päättää lähteä Odinia etsimään.
Kolmososassa sarja löytää ryhtinsä. Madsen on kehittynyt ammattimaiseksi piirtäjäksi. Tarina pysyy jatkuvassa liikkeessä tapahtumapaikkojen vaihdellessa tiuhaan tahtiin. Kaikesta hauskasta hosumisesta huolimatta hahmojen persoonallisuuksille annetaan myös riittävästi tilaa. Hahmoista muistettavimmat ovat ilman muuta pitkähiuksiset ja tuuheapartaiset veljekset Vile ja Ve. Näiden omintakeiset persoonallisuudet ja epäkonventionaaliset käsitykset johtamisesta tuottavat yllinkyllin komiikkaa. Madsen on korostanut veljesrakkautta piirtämällä heidät joihinkin ruutuihin siamilaisiksi kaksosiksi.
 |
|
Kamppailu jättiläiskäärmettä, lindormenia, vastaan kuuluu kolmosalbumin jännittävimpiin hetkiin.
|
Sisäpiirivitsejä riittää tälläkin kertaa. Näistä nokkelin liittyy Marvel Comicsin vuodesta 1962 julkaisemaan Thor-sarjakuvalehteen. Tässä lehdessä esiintyy sivuhahmoina Warriors Three -niminen ryhmä aasajumalia. Näillä kolmella jumalalla on keksityt nimet eivätkä he perustu jumaltarustossa esiintyviin hahmoihin. Odin lyö vetoa -albumin loppupuolella nähdään kuitenkin kolme soturia, joilla on kovasti samanlaiset sotisovat kuin Warriors Three -kolmikolla.
Rancke ja Vadmand saivat lainata kasvonsa kahdelle kuninkaan vasallille kahdeksannessa planssissa. Varsinainen vitsi on, että herrat luulivat pääsevänsä tarinaan uljaiksi sankareiksi. Lopputulos olikin jotain hieman muuta… Seuraavalla sivulla Peter Madsen piirsi itsensä toisen vasallin paiskottavaksi. Viimeisen sivun vaaleahiuksinen valittaja on Søren Håkansson, jota ei kauheasti miellyttänyt tehdä jo valmiiksi väritettyä sarjakuvasivua uudestaan.
Tarinaan on ympätty mukaan myytti Götalandin jaarli Herrödistä, hänen kuvankauniista tyttärestään Torasta sekä jättiläiskäärmeestä, lindormenista. Käärme on aluksi pieni ja hellyttävä, mutta kasvaa nopeasti pelottavaksi pedoksi joka estää kaikkia – jopa isää – edes lähestymästä Toran kotitaloa. Niinpä isä lupaa tyttären ja rikkaudet käärmeen tappajalle. Tästä episodista on albumissa tehty Odinin juoni täydellisen soturin löytämiseksi. Jakson ainoa ongelma on sen pitkä tapahtuma-aika, mikä tarkoittaa että sivujuonet ovat sillä aikaa pysähdyksissä.
Taistelu jättiläiskäärmeen kanssa tuo silti Odinin etsintämatkaan kaivattua väriä ja jännitystä. Se piristää albumia, josta muuten saattaisi tuntua puuttuvan jotain. Kaikkiaan Odin lyö vetoa on hyvä teos, muttei tarjoa vielä sarjan parhaita hetkiä. Todelliset mestariteokset olivat vielä monen vuoden päässä.
Valhalla laajenee elokuvaksi
Siitä lähtien kun riiviömäinen jättilapsi Kvark näyttäytyi toisessa albumissa, Madsen ja kumppanit olivat keränneet ideoita hauskoihin kommelluksiin. Kun oli tullut aika työstää neljättä osaa, kasassa oli riittävästi materiaalia kokonaiseen albumiin Kvarkin kanssa. Mytologiassa hahmo ei esiinny, vaan on kokonaan uusi luomus.
Elokuvantekijä Regner Grasten lähestyi työryhmää ehdottaen, että sarjan suosiota voitaisiin hyödyntää piirretyllä elokuvalla. Kure ja Madsen tapasivat elokuvatoimittaja Jakob Stegelmannin ja amerikkalaisen Disney-animaattori Jeffrey Varabin. Kumpikin etsi animaatioprojektia jonka pariin heittäytyä. Heidän ja Interpressen kanssa Madsen ja Kure perustivat Asgård Film -nimisen elokuvayhtiön ja Valhalla-animaatioelokuvan teko oli pian käynnissä. Projekti tuli kestämään neljä vuotta ja sinä aikana neljäs sarjakuva-albumi oli telakalla. Elokuva valmistui 1986.
Madsen ja Kure tekivät storyboardin, Madsenista tuli myös ohjaaja. Håkansson hoiti taustat. Rancke ja Vadmand eivät olleet elokuvan kanssa missään tekemisissä, mikä tuli vaikuttamaan myös myöhempien sarjakuva-albumien tekemiseen. Kure irtisanoutui työstään Interpressen päätoimittajana ja kustannuspäällikkönä saadakseen aikaa omaehtoiselle kirjoittamiselle. Hänen entinen assistenttinsa Jens Trasborg otti harteilleen tehtävän Valhalla-animaatioprojektin edustajana Interpressessä, samoin kuin päätoimittajan ja myöhemmin yhtiön johtajan paikan.
Piirretyn tekoa haittasivat useat skandaalit, mm. alkuperäinen 14,5 miljoonan Tanskan kruunun budjetti ylittyi ainakin kaksinkertaisesti. Vaikka Valhalla oli kotimaassaan vuoden katsotuin elokuva, ei se kyennyt tuottamaan siihen uhrattuja rahoja takaisin.
Ensi-illan jälkeen oli itsestäänselvä valinta tehdä seuraavasta sarjakuva-albumista piirretyn sarjisversio. Albumin täytyi silti toimia myös omillaan eikä olla pelkkä kokoelma still-kuvia. Niinpä kaikki piirrettiin ja kirjoitettiin uusiksi sarjakuvan lakeja noudattaen.
Valhalla 4: Historien om Quark (1987)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Hans Rancken, Per Vadmandin ja Henning Kuren tarinasta
Väritys: Søren Håkansson
Julkaistu suomeksi 1988 nimellä “Kvark, pikku tuholainen”
Valhalla 5: Rejsen til Udgårdsloke (1988)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Hans Rancken, Per Vadmandin ja Henning Kuren tarinasta
Väritys: Søren Håkansson
Julkaistu suomeksi 1989 nimellä “Matka Udgårdiin”
Loki viettää aikaa jättien kuninkaan Utgårda-Lokin luona ryypäten ja kilpaillen taikojen teossa. Pikku kilvoittelu ei suju Lokin osalta parhaalla mahdollisella tavalla, koska muuan riiviömäinen lapsi aiheuttaa häiriötä. Jätit ehdottavat että Loki ottaisi Kvark-pojan mukaansa ja yrittäisi kouluttaa häntä. Jos poika parantaa tapansa, hän saa palata Utgårdiin, ellei, saa hän jäädä iäksi aasojen riesaksi.
Kvark päätyy siis Torin hoteisiin ja saa pelkkää hullunmyllyä ja sekasortoa aikaan, ja kaikkien huonoimmat puolet esiin.
 |
|
Piru on päässyt irti Valhallassa.
|
Jatko-osassa Matka Udgårdiin Tor, Loki, Ruusu ja Tjalf vievät Kvarkin takaisin sinne minne hän kuuluukin. Jätit eivät noin vain unohda Lokin lyömää vetoa. Säännöt kirjoitetaan uusiksi. Seurue saa kilvoitella jättejä vastaan – jos jätit voittavat, Kvark saa palata aasojen luokse ja jäädä sinne. Seuraa kilvoittelua syömisessä, juoksemisessa, juomisessa, kissan nostamisessa sekä kaksintaistelussa. Jätit eivät kuitenkaan tunnu pelaavan reilusti…
Jatko-osa on yksioikoista ykkösosaa parempi. Kvark, pikku tuholainen sisältää suureksi osaksi sivukaupalla huutamista, itkemistä ja hermoromahduksia. Nelososan viihdearvo riippuu kokonaan siitä, miten hauskoina tuholaislapsia sarjakuvissa pitää. Muutamista komeista ruuduista huolimatta tarina ei anna Madsenille mahdollisuuksia revitellä hienoilla sivukokonaisuuksilla. Monilla sivuilla on runsaasti pieniä ruutuja, mikä luo ahdetun vaikutelman.
 |
|
Torin epäonnistuminen kilpajuomisessa.
|
Matka Udgårdiin on onneksi aivan eri maata. Nyt tekijät ovat saaneet mukaan oikean myytin, joka voidaan kuvittaa näyttävästi huimilla visioilla. Eri kilpailut on vieläpä aseteltu järjestykseen niiden graafisen näyttävyyden mukaan, jotta lukija ei ehdi turtua liian aikaisin. Edellisalbumi on oikeastaan antanut hyvin oivalletun syyn siihen, miksi Tor lähtee jättien luokse. Alkuperäisessä, säilyneessä myytissä ei nimittäin kerrota matkan syytä tai Torin pyrkimyksiä. Tarinasta löytyy myös syvempiä tasoja, jotka paljastetaan vasta loppupuolella.
Jättilapsi Kvark sai Tanskassa niin suuren suosion, että ihmisten mielissä hahmo alkoi olla yhtä Valhalla-sarjakuvan kanssa. Sarjan tekijät tunsivat kuitenkin, että Kvarkin hahmo oli elokuvan ja kahden albumin myötä loppuun hyödynnetty. Yksi elokuvan parissa työskennelleistä animaattoreista, Kim Annweiler, oli ihastunut Kvarkiin niin kovasti, että pyysi lupaa tehdä tälle oma strippisarjakuva. Idealle näytettiin vihreää valoa sillä ehdolla, että sarja pysyttelisi tiukasti jättien maailmassa eikä hahmoon tehtäisi muutoksia.
Quark-sarjakuvaa julkaistiin B.T.-lehdessä ja se painettiin albumeiksi. Annweiler piirsi sarjaa yhden niteen verran, minkä jälkeen työ siirtyi moniksi vuosiksi Torben Ostedille. Hahmosta tehtiin myös erikokoisia pehmoleluja ja muovifiguureja.
Sarjan alkuaikoina Henning Kure yleensä vastasi kunkin seikkailun alkuperäisideasta, antoi rakentavaa palautetta ja laittoi tarinoiden palaset järjestykseen. Hans Rancke kirjoitti ensimmäisen seikkailun käsikirjoituksen yksin, myöhemmin hän työskenteli yhdessä Per Vadmandin kanssa. Peter Madsen teki sitten lopullisen kuvakäsikirjoituksen.
Animaatioelokuvan jälkeen työnjako muuttui. Iän karttumisen myötä ideat ja ajatukset olivat lähteneet kulkemaan eri suuntiin. Jossain määrin oli tapahtunut erilleen kasvamista työryhmän sisällä. Kuresta tuli pääasiallinen käsikirjoittaja, Vadmand ja Rancke antoivat palautetta auttaen välillä ideoimisessa, joskin kirjoittivat myös kokonaan joitakin yksittäisiä kohtauksia. Madsen kreditoitiin tosin yhä käsikirjoittajana albumien esilehdillä.
Valhalla 6: De gyldne æbler (Kultaiset omenat) (1990)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Hans Rancken, Per Vadmandin ja Henning Kuren tarinasta
Väritys: Søren Håkansson
(Tätä ja seuraavia albumeja ei ole suomennettu)
Kultaomenoissa piilee ikuisen nuoruuden salaisuus. Omenapuu kasvaa Idun-jumalattaren puutarhassa. Joka vuosi syysaikaan Idun tuo kullekin jumalalle yhden kultaomenan estämään vanhenemisen – ja sen myötä kuoleman.
Tarinan alussa esitellään Njord, Frejn ja Freijan isä, tuulen, meren ja merenelävien jumala, joka asuu Asgårdin syrjäisimmässä kolkassa Noatunin tilalla. Hän odottaa kärsimättömänä että Idun saapuisi kultaomenat mukanaan. Odottaa ja odottaa, turhaan. Mikä häntä viivyttää?
 |
|
Rumalla jätillä on kaunis tytär.
|
Utgårdin uloimmassa kolkassa asuu upporikas jätti Tjatse. Hän on vanha ja kovasti huolissaan siitä, miten omaisuudelleen käy kun aika on hänestä jättänyt. Tjatse tarvitsee perillisen, mutta ainoa jälkikasvu on tytär. Skade-tyttären naittaminen ei ole onnistunut, koska tämä on toivottoman nirso. Lisäksi hän omaa mitä epämiellyttävimmän ulkonäön: sileän, kalvakan, virheettömän ihon, karvattomat kädet ja jalat sekä tavan peseytyä jatkuvasti niin että hän haisee saippualta. Eihän sellaista kunnon jätti kestä katsella. Isän suunnattomat rikkaudet ovat sentään tuoneet paikalle kosijoita, mutta tytär on raivoissaan siitä että niin isä kuin kaikki muutkin ajattelevat vain rahaa.
Samaan aikaan Tor, Loki, Odin, Tjalf ja Ruusu joutuvat kotimatkallaan kotkan ahdistelemiksi. Kotka on itseasiassa Tjatse linnuksi naamioituneena. Siepattuaan Lokin matkaansa yläilmoihin hän saa kuulla kultaomenista ja ymmärtää näissä piilevän ratkaisun ongelmiinsa. Tjatse ehdottaa vaihtokauppaa: Loki saa pitää henkensä ja saa kaupan päälle kaikki rikkaudet, mikäli hän tuo Idunin omenoineen. Juonikas jätti ei pidä koko lupaustaan – kun Loki on pitänyt oman osuutensa sopimuksesta, jätti vie Idunin vangiksi kotilinnaansa ja jättää Lokin rahatta.
Sitten jumalat alkavat nopeasti ikääntyä ja yleinen paniikki alkaa…
 |
Lokin kyky puhua itsensä pinteestä kuin pinteestä tekee hänestä mitä parhaimman päähenkilön. Seikkailut, joissa hyödynnetään hänen arroganttia mutta levotonta käytöstään sekä pettämätöntä oveluuttaan erottuvat edukseen aivan omanlaisinaan tarinoina. Hän on mitä rakastettavin lurjus, jonka ympärillä tapahtuu koko ajan herkullisen koomisia asioita. Tällä kertaa Loki menee röyhkeydessään pitemmälle kuin missään muussa sarjan seikkailussa. Saatuaan ainoana jumalana kultaomenan syödäkseen hän on myös ainoa joka säilyttää nuorekkuutensa sillä aikaa kun muut kärsivät vanhuuden vaivoista.
Tapa, jolla asiat järjestetään taas parhain päin on loppuun saakka hupaisaa ja jännittävää luettavaa. On erittäin valitettavaa, että sarjan suomentamista ei enää jatkettu, sillä tasoa onnistuttiin tämän seikkailun myötä jälleen hiukan nostamaan.
Valhalla 7: Ormen i dybet (Syvyyksien käärme) (1991)
Piirros ja käsikirjoitus Peter Madsen
Henning Kuren tarinasta
Kirjoittamisessa avustaneet: Hans Rancke ja Per Vadmand
Väritys: Søren Håkansson
Tor ei ollut aikoihin saanut näytellä pääosaa Valhalla-albumissa. Oli korkea aika toteuttaa taas yksi häneen liittyvistä myyteistä, ja valinta osui niistä kenties tunnetuimpaan. Tarina siitä miten Tor sai kiinni Midgårdinkäärmeen on inspiroinut taiteilijoita alusta asti, ja se tarjosi puitteet eeppiselle seikkailulle. Selitystä moiselle sankarimatkalle ei tunneta, joten tarinalle oli keksittävä kunnon pohjustus.
 |
|
Tor kohtaa vertaisensa.
|
Tasavertaiseksi kumppaniksi tarinan keskipisteeseen nousee Tyr, lain, järjestyksen sekä sodan jumala. Hänen kanssaan Tor ajautuu väittelyyn siitä, kumpi on suurin ja vahvin. Tor huomaa olevansa alakynnessä, mikä yllyttää häntä kerskumaan sillä että pystyy vangitsemaan Midgårdinkäärmeen. Kerrotaan, että Tor on aiemmin yrittänyt tätä urotyötä, aikana jolloin käärme oli vasta nuori ja puolituinen. Tämä yritys kuitenkin epäonnistui nolosti. Tor lähtee samantien matkaan kohti uutta yritystä, mukanaan Tyr, Tjalf sekä Valhallan valpas vartija Heimdall.
Loppunäytös kuuluu sarjan komeimpiin. Torin kamppaillessa merikäärmeen kanssa voi suorastaan kuulla suolaisen meren pauhun ja kuvitella, miten suunnaton otus pomppaa ulos paperista kohti lukijaa.
Vielä suuremman siivun albumista haukkaa välipysähdys Utgårdissa sijaitsevassa talossa. Tämä lienee kaikesta huolimatta tarinan värikkäin jakso, sillä Tyristä paljastuu asioita joita tämä on häpeissään pitänyt salassa koko ikänsä. Toinen toistaan nolompia yksityiskohtia Tyrin lapsuudesta vyörytetään esille ilman säälintunnetta.
Tarinan symboliikka on selvä. Jokaisella on jotain jota vastaan taistella. Merikäärme symboloi Torin omia rajoituksia, Tyr joutuu kohtaamaan omat häpeänaiheensa. Vasta kun Tyr on hyväksynyt tosiasiat ja Tor onnistunut antamaan kaikkensa omassa kamppailussaan, voivat molemmat palata tantereelta voittajina.
Interpresse oli seitsemännen albumin julkaisun aikoihin luopunut sarjakuvien kustantamisesta keskittyäkseen aikakauslehtiin. Vuonna 1973 Arne Stenby oli myynyt puolet yhtiön oikeuksista Bonnier-konsernille, joka vuonna 1986 osti loputkin osakkeet. Interpressen kustantamat sarjakuvat siirtyivät Bonnierin omistamalle Carlsen Comics -yhtiölle.
Valhalla-sarjakuva oli päässyt jo täyteen kukoistukseensa, mutta kaikkein parhaat työt odottivat yhä muutaman vuoden päässä. Artikkelisarjan toisessa osassa käydään läpi albumit 8-15.
Kuvat © Peter Madsen, Henning Kure, Hans Rancke, Per Vadmand, Søren Håkansson ja Forlaget Carlsen
Valokuva: Jørgen Angel
Aikaisemmin esiteltyjä eurooppalaisia sarjoja:
Eurooppalaisia sarjoja 1: Marsu Kids
Eurooppalaisia sarjoja 2: Ekhö – peilimaailma
Keskustele Kvaakissa Valhalla-sarjakuvasta