 |
HULK
Ohjaus: Ang Lee
Tarina: James Schamus
Käsikirjoitus: John Turman, Michael France, James Schamus
Pääosissa: Eric Bana, Jennifer Connelly, Sam Elliott, Josh Lucas, Nick Nolte
Universal Pictures
Hulk kertoo tohtori Krenzleristä (Bana), joka entisen rakastettunsa Betty Rossin kanssa tutkii eläinten itsekorjausmekanismien tehostamista nanoteknologialla. Työtapaturman seurauksena Krenzler alkaaraivostuessaan muuttua vihreäksi jättiläiseksi, joka tuhoaa kaikentieltään. Tilanteeseen puuttuvat Bettyn isä, kenraali Ross (Elliott),sekä Bettyn entinen heila, sotilasteknologiaa kehittävä luihu GlenTalbot (Lucas). Jotenkin asiaan liittyy myös kenraali Rossin kanssasamassa tukikohdassa vuosikymmeniä sitten työskennellyt tohtori Banner(Nolte).
Elokuva perustuu Stan Leen ja Jack Kirbyn vuonna 1962luomaan sarjakuvaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole sarjakuvanHollywood-versio, vaan Ang Lee -versio. Taiwanilaissyntyinen ohjaajaaloitti uransa ihmissuhdedraamoilla (mm. Hääjuhlat, Järki ja tunteet), mutta kaupallisen läpimurtonsa hän teki pohdiskelevalla toimintaseikkailulla Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme. Lee ei suinkaan ole kääntänyt kelkkaansa, vaan Hulk on selkeästi ohjaajansa tyylinen elokuva, eikä tyypillinen amerikkalainen toimintarymistely.
Elokuvankeskeinen teema on tunteiden patoaminen sisälle, kunnes ne räjähtävätulos vastustamattomalla voimalla. Elokuvan nimihahmon onsananmukaisesti ilmiön ruumiillistuma, mutta teema on nähtävissä myöselokuvan rakenteessa sekä keskeisten näyttelijöiden suorituksissa,jotka ovat enimmäkseen korostetun hillittyjä, mutta paisuvat lopultasuunnattomiksi tunnekuohuiksi. Puolet elokuvan uskottavuudesta on Bananja Connellyn näyttelijäntyön varassa, ja he onnistuvat täydellisesti.Hienovaraista vaikutelmaa pilaamassa ovat ainoastaan kenraali Rossin jatohtori Bannerin nuorempien versioiden esittäjät, jotka aloittavatelokuvan otsasuonet jo valmiiksi tykyttäen.
 |
Se toinenpuolisko elokuvan uskottavuudesta onkin sitten nimihahmondigitaalianimoidun toteutuksen varassa. En vilkaissut kelloonikertaakaan elokuvan aikana, mutta veikkaisin, että Hulk näyttäytyyensimmäisen kerran jossain kolmen vartin kohdalla. Siihen asti elokuvakeskittyy kasvattamaan painetta, ja odotukset käyvät varsin korkeiksi.Televisiosta ja tietokoneen ruudulta katsomissani ennakkomainoksissatietokonegrafiikka oli näyttänyt oikein mainiolta, mutta Hulkinriehuttua ensi kerran pimeässä laboratoriossa olin jo valmismyöntämään, että animaatio oli surkeaa. Joukossa oli kyllä muutamavakuuttava otos, mutta myös muutama varsin karmea, ja yleisesti ottaenvaikutelma oli se, että isolla kankaalla Hulk ei siedä tarkempaatutkiskelua päivänvalossa.
Elokuvanteon epälineaarisuus huomioonottaen ei ole mitään varsinaista syytä sille, että teknisen toteutuksenlaatu kohenisi elokuvan edetessä. Mutta näin vain kävi. Hulkin seuraavaesiintyminen tapahtui jälleen hämärässä, mutta siinä näkyi joselkeästi, kuinka paljon persoonallisuutta animaattorit olivatonnistuneet antamaan hahmolle. Ja siinä vaiheessa, kun Hulk astuupäivänvaloon, loikkii ilmassa ja rypee hiekassa, ja antaa hurmaavanluonteensa näkyä, tosiasioita ei voi enää kieltää: Industrial Light andMagic on tehtaillut taikaa. En nyt osaa sanoa, onko suoritus teknisestivaikuttavampi kuin WETA:n Klonkku Kahdessa tornissa, muttahahmona Hulk on niin eläväinen, että itse Ray Harryhausenkin olisisiitä ylpeä. Elokuvan toinenkin peruspilari on tukeva.
Elokuvaon myös visuaalisesti omaleimainen Leen viljelemien erilaistenleikkaustekniikoiden ansiosta. Otoksesta toiseen siirrytäänzoomauksilla, osittaisilla ristihäivytyksillä, erilaisillapyyhkäisyillä ja ruutuihin jakamalla. Lee heittää paljon tavaraaseinään, ja aivan kaikki ei jää kiinni, mutta enimmäkseen menetelmättoimivat, ja vahvistavat elokuvan fantasiamaista puolta.Sarjakuvanharrastajana itseäni viehätti erityisesti ruudusta toiseensiirtyvää katsetta jäljittelevä siirtymä, joka ei ole lainkaan niinkömpelö, kuin voisi kuvitella.
 |
Hulk-sarjakuvienystäviä ehkä vähän kummastuttaa, että Hulkin alter egon nimi onKrenzler, ja Banneria esittää Nick Nolten kaltainen vanha luusäkki.Elokuvassa Hulkin taustatarinaa on muutettu, osittain tieteellistennäkökohtien ajankohtaistamiseksi, osittain Hulkin synnyn psykologistensyiden tuomiseksi etualalle. Voin uskoa, että muutokset tuntuvatrajuilta joidenkin fanien mielestä, mutta itse pidän tärkeämpänä sitä,että Lee on löytänyt tarinasta itselleen sopivan version, jatoteuttanut sen antaumuksella. Hulk kunnioittaa alkuperäisteosta olemalla erittäin laadukas elokuva.
Inspiraatiotaon otettu Bill Mantlon ja Peter Davidin sarjakuvissa esitetystä BruceBannerin perhetaustasta, ja tieteen ja tunteen teemat on nivottu yhteenkreikkalaisen draaman hengessä. Stan Lee on kertonut (erityisen useintätä elokuvaa markkinoitaessa), että hän yhdisti HulkissaFrankensteinin hirviön sekä tri Jekyllin ja herra Hyden tarinat.Aasinsiltamainen yhteys Kreikkaan löytyy Frankensteinista, jolle MaryShelley antoi lisänimen “moderni Prometheus”. Kuten Shelleyn romaani,Ang Leen Hulk on tarina hybriksestä, ylpeydestä, joka uhmaajopa jumalien asettamia rajoja. Syvällistä tutkielmaa tieteellisentutkimuksen etiikasta ei ole tarjolla, koska Hulk ontunteellinen elokuva, ei älyllinen, ja Lee lähestyy aihettamustavalkoisen moralistisesti. Annan vihjeeksi, että detaljifriikitvoivat päätellä elokuvan opetuksen jo Glen Talbotin firman nimestä.
Pyydän anteeksi Otto Sinisalolta. Lukekaa Hulkin arvio Spider-Man -elokuvasta.