 |
|
Villimpi Pohjola – Valomerkki
|
Kulttisarjakuvan neljäs kokoelma dokumentoi lämpimällä otteella nuorten aikuisten sielunelämää – absurdia huumoria ja popkulttuuriviittauksia unohtamatta!
Ikiopiskelijoiden tiivis kaveriporukka alkaa väistämättä pirstaloitua, kun kuvioihin ilmaantuu uusia siippoja, jälkikasvua ja aikuisuuden kriisejä. Voimaeläimille onkin tarvetta, jotta ystäväpiiri selviää kuumottavista graduseminaareista ja pandemian lailla leviävästä vauvakuumeesta. Elämä vie väkisin eteenpäin, vaikka opinnot junnaisivatkin paikallaan. Samaistuttavien hahmojen ansiosta Villimpi Pohjola tuntuu edelleen tuoreelta ja yllättävältä.
Villimpi Pohjola – Valomerkki
JP Ahonen
ISBN 978-951-0-41263-3
Ulkoasu ja taitto JP Ahonen & Jemina Pölkki/ Daily Hero
Kustantaja WSOY
Painettu EU:ssa 2015
Kovakantinen, 175 x 207 mm, 96 sivua, väri
Hinta 20,00 €
© 2015 JP Ahonen & WSOY
 |
Villimmän Pohjolan ikuisuusopiskelijat jatkavat elämän siivuissaan. Yhdellä pariskunnalla on jo lapsi, toinen vielä yrittää kovasti. Entinen häntäheikki Rontti on rauhoittunut perheenisä, mutta menneisyyden haamut tunkevat edelleen päälle työpaikkaa hakiessa. Platonisessa kämppissuhteessa koetaan mustasukkaisuutta.
Villimmän Pohjolan suurin ongelma on ainakin minulle, että henkilöitä ei erota kunnolla toisistaan. Sisäkannesta pitää aina välillä tarkistaa onko tämä nyt Verneri, Ukko vai kuka. Ehkä tämä on vain minun ongelmani, mutta sillä on syynsä, että henkilögalleria on helposti selattavissa tarkasteltavaksi. Mämmilän hahmoista tunnun olevan taas paremmin jyvällä kuin tekijät ovat olleet.
 |
|
JP Ahonen
|
Voihan Villimpää Pohjolaa tarkastella urbaanina Mämmilänäkin, mutta lähempänä lienee Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, joka nyttemmin on mennyt jo toiseen suuntaan sekä henkilöidensä että graafisen ilmaisunsa puolesta. Krampit eivät yleensä naurata, mutta Villimmän Pohjolan punchlinet tuottavat hyvinkin röhönaurut useassa kohdin.
Pelkkiä vitsejä Villimpi Pohjola ei silti ole, vaan näitä “Frendejä” voi seurata komedian ohella saippuaoopperana, jos tv-sarjavertauksiin mennään. Itse asiassa tästä saisi oivan tv-sarjankin. Ehkä Fok_itin ja Tom of Finlandin viittaukset voisi jättää pois, itse asiassa nämä absurdit osiot tuntuvat tässäkin melko irrallisilta.
 |
Taiteilijana JP (Jussi-Pekka) Ahonen on maamme huippua. Hevibändistä kertova Perkeros on käännetty jo useammalle kielelle, ja mikseipä tämäkin menisi. Yleismaailmallisia asioitahan tässä käsitellään, tosin vastaavia “slices of life” -sarjakuvia on maailmalla vaikka kuinka paljon. Perkeroksia taas ei ole.
Nopeakin Ahonen on, vastahan edellinen albumi Lapsus ilmestyi vuosi sitten enkä ole edes ehtinyt sitä lukemaan. Lisäksi tulevat muut työt Villimmän Pohjolan lisäksi.
 |
Aloittelijoille Valomerkkiä ei voi silti ihan suositella. Kannattaa aloittaa kaksi ensimmäista albumia editoituna koostavasta Pelinavauksesta, vaikka piirrosjälki ei olekaan siinä vielä näin sofistikoitunutta.
Keskustele Villimmästä Pohjolasta Kvaakissa.