Corriganin albumi tarjoaa parasta realistista taidetta uudistetun jännityssarjan ensimmäisiltä vuosilta 1967–68.
 |
Salainen agentti X-9 Corrigan 1
Alkuteos: Secret Agent Corrigan, arkipäiväsarjat 30.1.1967–27.7.1968
Käsikirjoitus: Archie Goodwin
Taide: Al Williamson
Suomennos: Anssi Alanen
Ladonta ja taitto: Asko Alanen
Kansikuva: Bengt Helenius (koostettu albumin stripeistä)
Kustantaja: Jalava, 2012
Paino: Hakapaino Oy, Helsinki
Formaatti: Mustavalkoinen, pehmeäkantinen, nidottu
Koko: 208 x 293 mm
Sivumäärä: 128 + kannet
ISBN: 978-951-887-460-0
Suositushinta: 24 €
Sisältää seuraavat seikkailut:
1) Vaarallinen vapaapäivä 30.1.–8.4.1967, 60 strippiä
2) Soleran konnakaivos 10.4.–1.7.1967, 72 strippiä
3) Ilmiantajan perintö 3.7.–9.9.1967, 60 strippiä
4) Pettävä aavikkokukka 11.9.–2.12.1967, 72 strippiä
5) Kiinalainen kiristysjuttu 4.12.1967–17.2.1968, 66 strippiä
6) Aseita ja arkeologiaa 19.2.–4.5.1968, 66 strippiä
7) Eagle Bendin selkkaus 6.5.–27.7.1968, 72 strippiä
Hivenen hahmon historiaa
Salainen agentti X-9 (Secret Agent X-9) oli pitkäikäinen amerikkalainen sanomalehtisarja vuosina 1934–96. Sen ensimmäisenä kirjoittajana toimi kovaksikeitetyn dekkarikirjallisuuden luoja Dashiell Hammett, ja ensimmäisenä piirtäjänä seikkailusarjakuvien legenda Alex Raymond. Kustannus Jalava julkaisi kaksikolta sarjan ensimmäisen ja kuudennen seikkailun vuosilta 1934 ja 1935 albumissaan vuonna 1984.
Agentti X-9 oli alkuaikoinaan tyly etsiväsarja lama-ajan kaupunkiympäristössä. Tarinoissa oli onnistuneesti mysteereitä ja jännitystä, vaikka seikkailut tuntuvat nykyisin vanhentuneilta. Raymondin taide ei ollut vielä puhjennut kukkaansa, mutta hänen suuruutensa oli jo havaittavissa.
30-luvun lopulla X-9:stä tuli vakoilusarja ja FBI kerrottiin päähenkilön työnantajaksi. 40-luvulla paljastettiin X-9:n oikeaksi nimeksi Phil Corrigan ja alettiin kuvata hänen yksityiselämäänsä niin paljon, että sarjasta tuli melkein romanssisarja. Voi tiivistää, että hyvän alun jälkeen Agentti X-9:n seikkailut olivat kolmenkymmenen vuoden ajan usein keskinkertaisia, jopa hengettömiä, vaikka tekijöiden joukossa oli isoja nimiä.
 |
|
Archie Goodwin
|
 |
|
Al Williamson
|
James Bond -elokuvien menestys 1960-luvun puolivälissä herätti King Features -syndikaatin muuttamaan X-9:ää Bondin suuntaan. Käsikirjoittaja Archie Goodwin ja piirtäjä Al Williamson uudistivatkin sarjan täysin vuonna 1967. Pian syndikaatti myös muutti sarjan nimen Salainen agentti Corriganiksi (Secret Agent Corrigan). Jalavan uusi albumi kokoaa Goodwinin ja Williamsonin ensimmäiset stripit puolentoista vuoden ajalta 1967–68.
Uudistuksessa FBI-miehen tehtävät ulotettiin (sinänsä epärealistisesti) muihinkin maihin kuin Yhdysvaltoihin. Kovia otteita, toimintaa, naisia, fantasiaa ja humoristisia letkautuksia lisättiin. Seuraavien kolmentoista vuoden aikana – ei vielä tässä arvosteltavan albumin seikkailuissa – Goodwin laati Corriganille scifi-juttujakin, ja tulipa eteen myös Bond-filmien tapaan pahoja rikkaita neroja, jotka pyrkivät maailmanvaltaan. Ennen kaikkea X-9:n modernisoinnissa piirtäjäksi pestattiin eräs alan suurimmista taiteilijoista koskaan, Al Williamson.
George Evans vastasi Corriganin strippisarjasta sen loppuvuodet 1980–96 sekä kirjoittajana että piirtäjänä. Williamsoniin verrattuna taiteen taso putosi selvästi jäykemmäksi ja luonnosmaisemmaksi.
Agentti X9 -lehti
Pohjoismaissa Agentti X9 -sarjakuvalehdessä (Ruotsissa Agent X9) on julkaistu suhteellisen monia Corriganin seikkailuja. Ruotsin Semic-kustantamo pudotti sankarin koodinimestä viivan välistä pois muotoon “X9”. Agentti Kelly -nimellä julkaistiin Mel Graffin lepsuja X-9-juttuja, koska ne poikkeavat niin paljon muista seikkailuista.
Osa Jalavan Corrigan-kokoelman seikkailuista, luullakseni korkeintaan neljä, on julkaistu suomeksi 80-luvulla Agentti X9:ssä. En pystynyt selvittämään aiempia julkaisukertoja varmuudella, mutta ainakin albumin kolmas seikkailu on numerossa 2/84 nimellä “Mafioson jälkisäädös”, viides numerossa 4/86 nimellä “Kiristäjä” ja seitsemäs numerossa 3/85 nimellä “Poliisin etsimä”. Joka tapauksessa Agentti X9:ssä stripit olivat sarjakuvalehteen muokattuja eivätkä alkuperäisessä asussa, ja niiden käännös oli tehty ruotsin eikä alkukielen pohjalta.
80-luvun alussa King Features antoi Semicille luvan tehdä Corriganille omia sarjakuvalehtiseikkailuita ruotsalaiseen Agent X9:ään samalla tavalla kuin esim. Mustanaamiolle. Niitä tehtiin ja julkaistiin 2000-luvulle saakka.
Väritön Phil
Agentti Phil Corrigan työskentelee siis FBI:lle. Tummatukkainen sankari on raamikas ja kovanyrkkinen, mutta ei yli-inhimillinen. Ero James Bondiin on mm. siinä, että hän ei ole naistenmies, muotitietoinen eikä yläluokkainen ja hänellä ei ole vempaimia apunaan. Corrigan ei myöskään murhaa toisin kuin 007. Ote seikkailuihin ei ole ironinen kuten Bond-filmeissä.
Archie Goodwinin kirjoittama Corrigan jää lukijalle mysteeriksi – tai ilkeämmin sanottuna värittömäksi paperinukeksi. Emme tiedä hänestä mitään hänen tehtäviensä ulkopuolella. Emme esimerkiksi tiedä, mistä hän pitää, mitä hän harrastaa, missä hän asuu, miten hän päätyi alalleen ja mitä taitoja hän on opetellut. Tiedämme vain, että Phil on naimisissa vaalean ja haalean Wildan kanssa, joka on jännityskirjailija. Ehkä Goodwin halusi tehdä selvän eron mainittuihin vanhoihin X-9-seikkailuihin, joissa korostettiin sankarin henkilökohtaista elämää.
Goodwin ja Williamson
Sarjakuva-alan kaksi suurta vaikuttajaa Archie Goodwin (1937–98) ja Alfonso “Al” Williamson (1931–2010) olivat hyviä ystäviä keskenään. Corriganista tuli kummallekin uran selvästi pisin työrupeama, 13 vuotta, ja King Featuresta pitkäkestoisin työpaikka.
 |
|
Sivu Williamsonin ensimmäisestä Flash Gordon -seikkailusta (FG #1, 1966).
|
Juuri ennen Agentti Corrigania 1966 Williamson oli loihtinut kaksi ylistettyä Flash Gordon -seikkailua King-syndikaatin Flash Gordon -sarjakuvalehden ensimmäiseen numeroon. Toisessa seikkailussa kirjoittajana oli ollut Goodwin. Näitä seikkailuita ei ole julkaistu suomeksi, mutta Williamsonin kuvittamat myöhemmät neljä Gordon-tarinaa King Comicsille on esitetty meillä Flashin lehdessä vuonna 1981. Ennen Kingiä miesten tiet olivat kohdanneet Warren-yhtiöllä. Kun Williamson pyydettiin Corriganiin, hän asetti tulemisensa ehdoksi että Goodwin olisi käsikirjoittaja.
 |
|
Flash Gordon #3:n (1967) kansi.
|
Al Williamson loi mestarin maineensa jo parikymppisenä EC Comicsin scifisarjakuvissa. Hänellä oli todella elävä ja vaivattoman näköinen kynänjälki monessa tyylilajissa, mutta hän keskittyi fotorealismiin ja piirsi siinä mieluiten avaruusoopperaa. Williamson oli suuri Alex Raymondin piirrostyylin ihailija ja jäljittelijä läpi elämänsä ja piirsikin kahta tämän sarjaa virallisesti (Flash Gordon ja Agentti X-9) ja yhtä epävirallisesti avustajana (Rip Kirby).
Sarjakuvalehtien suureen tilaan tottuneelle strippisarjan ahtaat rajat ja kerronnan lait aiheuttavat vaikeuksia. Ennen Corrigania Williamson kuitenkin oli avustanut strippisarjoissa nimettömänä varsinaisia taiteilijoita mm. On Stage’issä, Big Ben Boltissa ja etenkin Rip Kirbyssä. Hän kertoi oppineensa strippikerronnan, tussauksen sekä arkisten kohteiden kuten kaupunkivaatteiden ja autojen kuvauksen John Prenticeltä viimeksi mainitussa sarjassa kolmen vuoden aikana.
Vanhemmiten Williamson oli suhteellisen hidas luonnostelija ja siirtyi Marvel-yhtiölle supersankarien tussaajaksi. Hän palasi vielä suurimman rakkautensa Flash Gordonin pariin minisarjassa, joka julkaistiin suomeksi Mustanaamio-lehdessä 1996.
Archie Goodwin oli hyvin arvostettu ja tuottelias sarjakuvien käsikirjoittaja ja toimittaja. Nuorena hän ihaili EC Comicsin lehtiä. Goodwin kokeili ensiksi omien sarjakuvien piirtämistä ja toimi mm. apulaiskirjoittajana On Stage’issä. 60-luvulla halutessaan elvyttää EC-yhtiön sarjojen perinnettä hän oli toimittaja ja pääkirjoittaja Warren-yhtiön Creepy– ja Eerie-lehdissä, joiden seikkailuja on julkaistu Suomessa Shokki-otsikon alla.
Goodwin toimi 70-luvulla hetken jopa Marvel-yhtiön päätoimittajana. Sanotaan, että hän pelasti taloudellisissa vaikeuksissa olleen Marvelin, koska solmi yhtiölle sopimuksen jättisuosituista Star Wars -sarjakuvista. Goodwin kirjoitti paljon Suomessakin nähtyjä supersankaritarinoita Marvelille ja DC:lle. Viimeinen työ oli Batman: Saarto.
Corriganin jälkeen Goodwin ja Williamson siirtyivät Star Wars -strippiin Los Angeles Times -syndikaatille vuosiksi 1981–84. Jalava on julkaissut tätä sarjaa kolme albumia. Kaksikko myös laati mm. Star Wars -elokuvien sarjakuvasovituksia sekä Flash Gordon – ja Blade Runner -filmien sarjissovitukset.
 |
|
Solerassa on henkilöiden välillä säpinää.
|
Albumin seikkailut
Kustannus Jalavan albumi esittää Goodwinin ja Williamsonin seitsemän ensimmäistä Corrigan-seikkailua. Seikkailut 1, 4, 5 ja 6 liittyvät kylmän sodan politiikkaan. Suosikkini ovat tarinat 2 ja 4, koska niissä on henkilösuhteita ja erottuvat naispahikset.
Ensimmäisessä jutussa länsimainen elämäntyyli houkuttelee itäblokista Yhdysvaltoihin loikannutta huipputiedenaista. Kun nainen karkaa, Corriganin on etsittävä hänet ennen vihollisvaltion sieppaajia.
Toisessa jutussa Corrigan jäljittää etsintäkuulutettuja miehiä kuvitteellisesta Soleran tasavallasta Karibialla. X-9-nimi lukee näiden strippien tekstilaatikoissa keväällä 67 viimeisen kerran; sen jälkeen tilalle tulee “Phil”.
 |
|
Upeaa varjostusta ja tiukka täti.
|
Kolmannessa tarinassa ollaan Ranskassa ja Sveitsissä. Mafioson tytär on saatettava tallelokerolle, jossa on tärkeitä tietoja.
Neljännen kertomuksen idea on tiedesabotaasien selvittäminen. Corrigan matkustaa vaimonsa kanssa peitetehtävässä lomakohteeseen Yhdysvalloissa. Tarinassa esiintyy varsin pelottava matami.
Viidennessä seikkailussa puolustusministeriön sihteeriä kiristetään. Kyse on maan ohjustorjunnasta kuten edellisessäkin jutussa.
Kuudes tarina tapahtuu kuvitteellisessa arabimaassa Jhahranisssa, ja Corrigan selvittää aseiden salakuljetusta sinne. Nykyisin arabeja käsiteltäisiin terroristeina, mutta tässä he ovat kylmän sodan pelinappuloita.
Viimeisessä jutussa Phil auttaa ystäväänsä amerikkalaisessa pikkukaupungissa, jossa on salaisuuksia.
 |
|
Ja taas on liimautunut pimu Corriganin kylkeen.
|
Käsikirjoitukset ja taide
Corrigan ei ole tarinoiltaan kummoinen sarjakuva. Juonet ovat lyhyitä ja yksioikoisia, vaikkakin erittäin ammattitaitoisesti laadittuja. Jäljittäessään henkilöitä sankari vain kävelee johtolangasta toiseen, kunnes lopussa on tappelu. Hyvikset ja pahikset ovat lukijalle selkeitä. Jokaiseen seikkailuun on kehitetty tekosyyn varjolla nuori nainen; yleensä avuttomana pulaan tai ihastumaan sankariin, mutta joskus harvemmin myös itsenäiseksi pahikseksi. Nokkelat ideat ja koukut puuttuvat. Rikolliset eivät ole psykologisesti perusteltuja. Kuten mainittu, emme tiedä edes päähenkilön elämästä mitään.
Suoraviivaisuus ja kaavamaisuus eivät estä nauttimasta seikkailuista. Tuskinpa Goodwin edes tähtäsi muuhun kuin sujuvaan jännitykseen ja toimintaan. Juonissa on uskottavuutta riittävästi. Tämän albumin seikkailut ovat huomattavasti maanläheisempiä kuin jotkut myöhemmät. Tekstin määrä on juuri sopiva kuviin nähden. Hiukan sekavasti seuraava seikkailu alkaa aina ennen kuin edellinen on päättynyt. Stripeissä on kertausta edelliseen päivään huomattavasti.
 |
|
Autotkin luonnistuvat Williamsonilta mainiosti.
|
Corriganin seikkailuiden vetonaula on taiteessa, joka on pikkutarkkaa, mutta silti käsittämättömän muhevaa ja nättiä. Kuvat myös vievät kertomusta eteenpäin. On vaikea löytää parempia piirroksia realistisen sarjakuvan historiasta – Williamson on aivan Alex Raymondin veroinen.
Huomio kiinnittyy siihen, miten erinäköinen Corrigan on kuin myöhemmin. Tässä albumissa hän on Raymondin piirtämän Flash Gordonin ja Agentti X-9:n näköinen kenties kunnianosoituksena näille, kun taas 70-luvulla Phil muistuttaa taiteilijaa itseään. Naiset ovat kauniita, pitkäsäärisiä ja kapeauumaisia, kuin muotilehdistä.
Williamson käytti välillä avustajia, ja toisinaan kun hän halusi työstään lomaa, haamupiirtäjä vastasi Corrigan-stripistä kokonaan. Joskus haamun olemassaolon huomaa heti heikosta piirrosjäljestä, mutta tässä albumissa ei. The Comic Strip Project -sivusto listaa Agentti Corriganin avustajiksi näiden strippien vuosina 1967 ja 68 Neal Adamsin, Angelo Torresin ja Carlos Garzonin. Netistä löytyi tieto, että Adams vastasi albumin kolmannessa seikkailussa viikon 14.8.–19.8.1967 stripeistä, joissa ei lue Williamsonin signeerausta. Tarkkaan katsoen hänet tunnistaa.
Myöskään kahdessakymmenessäyhdessä ensimmäisessä stripissä ei ole signeerausta. Aivan ensimmäisissä kuudessa stripissä piirrostyyli on erilainen, joten ne saattavat olla osittain Agentti X-9:n edellisen piirtäjän Bob Lubbersin kynästä.
Suomennos ja ulkoasu
Suomennos on helppolukuinen ja paikoin dekkareille ominaista rentoa kieltä. Luin muutaman seikkailun englanninkielisiin ruutuihin verraten ja totesin käännöksen erinomaiseksi. Albumin sisältämille seikkailuille ei ole olemassa virallisia nimiä. Niille on keksitty kuvaavat ja vetävät suomalaiset nimet alkusointuja hakien.
Kansikuva on onnistunut montaasi. Tekstin asettelu strippeihin on harmoninen. Kiva kun albumin kannessa ja sisäsivuilla on sama tyylikäs logo. Takakannessa on ihan pieni vuosilukuvirhe kun siinä puhutaan vuoden 1967 seikkailuista; ne kun ulottuvat tässä reippaasti myös vuoden 1968 puolelle.
Strippejä on laitettu tavallinen määrä eli neljä sivua kohden. Viivat ovat hyvät, mutta ehkä hivenen paksuja, tai ainakin netistä löytyy ohuempiviivaisia englanninkielisiä strippejä. En ole nähnyt livenä uusia amerikkalaisia IDW-kustantamon Secret Agent Corrigan -kokoelmia, jossa kuulemma stripeillä on iso koko, kolme per sivu ja joissa käytetään aineistona Williamsonin henkilökohtaisia koevedoksia.
Salainen agentti X-9 Corrigan 1 on huolellisesti tehty albumi täynnä korkeatasoista, tuoreen näköistä taidetta. Seikkailusarjakuvan ystävä lukee tämän erittäin mielellään. Jalavan aikomus on julkaista lisää Philin seikkailuita kronologisesti; toivottavasti näin myös tapahtuu.
© King Features Syndicate/Bull’s and Kustannus Jalava