Comanchea on julkaistu vuodesta 1969 lähtien ja Suomessakin jo vuonna 1974 Zoom-lehdessä. Suomessa on meneillään käytännössä jo kolmas julkaisukierros ja käsissämme on vasta albumi numero kaksi. Kuinka tässä näin on käynyt?
Hermann & Greg: Epätoivon soturit (Comanche 2)
 |
Comanche on Hermann Huppenin kuvittama ja Michel Regnierin eli lyhyemmin Gregin kirjoittama western-sarja, joka lukuisissa äänestyksissä on kivunnut aivan parhaiden lännensarjakuvien joukkoon. Alkukielisenä sitä on julkaistu 15 kappaletta ja niistä viimeisin on julkaistu 2002. Kymmenen ensimmäistä osaa valmistuivat Hermannin ja Gregin yhteistyönä.
 |
|
Hermannin komeaa kuvitusta.
|
Suomessa sarja nautti suurta suosioita Zoom-lehdessä vuonna 1974. Valitettavasti itse kyseinen sarjakuvajulkaisu ei tavoittanut suuria massoja, joten koko lehden julkaisu lopetettiin. Samalla päättyi Comanchen taival pitkäksi aikaa saagan kolmanteen osaan (joka jäi kaiken lisäksi aavistuksen kesken).
Western-intoilijoita ilahdutti, kun Kustannus Oy Jalava lanseerasi sarjan uudelleen vuonna 2005. Kustantaja lupasi pikavauhtia sarjalle jatko-osia, mutta kärsivällistä odotusta ei palkittu. Ainokainen albumi valui pikavauhtia alelaareihin, sillä riittävää ostajakuntaa ei löytynytkään. Jalava ilmoitti lopettavansa sarjan julkaisun.
Pari vuotta myöhemmin alkoi kuulua huhuja, että uusi innokas kustantamo olisi valmis tarttumaan bighornia sarvista uudemman kerran. Näin kävikin. Apollo kustannus perustettiin ja sen ensimmäisten julkaisujen joukossa oli sarjan kakkososa “Epätoivon soturit”.
Vaan miksi Comanchen julkaisemisen pitäisi päättyä paremmin kuin edellisellä kerralla? Syitä on ainakin kaksi. Jalavan epäonnistuminen poiki kuitenkin sarjalle liudan uusia innokkaita faneja, jotka ovat valmiit levittämään Comanchen ilosanomaa. Toiseksi sarjan tason on sanottu paranevan eteenpäin mentäessä.
Tason nousu on havaittavissa jo sarjan kakkososassa. Ei ykkösosakaan huono ollut, mutta moni lukija kiinnitti huomiota henkilöhahmojen omituisiin kasvoihin. Epätoivon sotureissa kuvitus on saanut aimo annoksen lisää ryhdikkyyttä, lennokkuutta ja esteettisyyttä. Kasvonpiirteissä ei ole enää juuri mitään häiritsevää, taustat ovat pikkutarkkoja ja jylhiä ja päähenkilöiden piirteet ovat selkiytyneet. Sanalla sanoen Hermann on ottanut kuvittajana jättiloikan kohti mestarillisuutta.
 |
|
Perinteistä lännen meininkiä…!
|
Kirjoittajana Greg oli erinomainen jo sarjan avauksessa. Sitä hän on edelleen. Tarina on johdonmukainen, jännittävä, koskettava, yllättävä ja siinä korostetaan ystävyyttä parhaan western-perinteen mukaisesti. Siinä on siis likimain kaikkea, mitä hyvässä seikkailutarinassa kuuluukin olla. Tässä kakkososassa sarjan vakiokasvot on nyt esitelty kokonaisuudessaan. Varsinaisen päähenkilön ohella mieleenpainuvin hahmo on tietenkin koko sarjan nimihahmo Comanche, nuori nainen, joka omistaa Tripla-6:n karjatilan. Comanche on omatoiminen ja ärhäkkä naisihminen, joka osaa käsitellä myös revolveria. Hän ei välttämättä tarvitsisi miesten apua missään. Mutta miksi Red Dust silti niin mielellään on jäänyt karjatilalle? Kumajavatko sarjan jatko-osissa mahdollisesti hääkellot?
 |
|
Alkuperäinen Tintin-kansi.
|
Gregin tekstissä ainoa ärsyttävä piirre on turhan selittävät ja ylidramaattiset laatikkotekstit, joita olisi voinut huoleti karsia tai ainakin hillitä. Laatikkotekstit selittyvät sillä, että sarja julkaistiin alun perin Tintin-lehdessä viidessä osassa ja joka osan lopussa oli tuollainen maalaileva yhteenveto. Albumijulkaisuun nuo tekstit olisi helposti voinut editoida.
Lisäksi itse sarjan päähenkilön Red Dustin kliseemäinen myyttisyys ja ehkä aavistuksen liian moderni oikeamielisyys jää jäytämään lukijaa. Mistä ne kumpuavat? Mikä on Red Dustin historia? Selvitetäänkö näitä asioita lukijoille lainkaan? Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan muita osia.
Ja jatkoahan seuraa ainakin yhden osan verran, joten pääsemme Suomi-julkaisuissa ainakin kolme sivua pidemmälle kuin koskaan ennen. Toivottavasti Wyomingin susista alkava lännen kliseitä ravisteleva trilogia saadaan tällä kertaa kokonaisuudessaan suomeksi.
“Epätoivon sotureiden” toimitustyö on ollut huolellista ja pikkutarkkaa. Mikään yksityiskohta ei jää harmittamaan lukijaa. Myös käytetty fontti istuu puhekupliin täydellisesti. Kirsi Kinnusen käännöstyö on osaavaa, jopa osittain parempaa kuin alkuteoksessa, jossa esim. intiaanit puhuvat sakaaleista aivan kuin niitä liikkuisi lännen rajaseudulla. Zoomiin verrattuna tekstitys on selvästi runsaampaa johtuen siitä, että aiemmin oli tyytyminen huomattavasti pienempään kuplakokoon.
Keskustele Comanchesta Kvaakissa.
Apollo kustannus 2008
Kääntänyt Kirsi Kinnunen
Tekstannut Timo Ronkainen
ISBN 978-952-5769-01-2
Koko 220 x 295 mm, nelivärinen,
pehmeäkantinen, 47 sivua