Hassujen eläinhahmojen sarjakuvasta vakavaa tutkimusta!

CARL BARKS: Ankkamestarin salaisuuus

Teksti, taitto ja kannet: Timo Ronkainen

Kustantaja: Zum Teufel, Turku
Painopaikka: Printon Trükikoda, Viro 2018
ISBN: 978-952-5754-70-4
Mitat: 272 s., sid. 148 x 210 mm
OVH: 24,95

Suomessa julkaistaan hyvin harvoin tietokirjoja sarjakuvista. Maaliskuussa 2018 kuitenkin julkaistiin sarjakuvaneuvos Timo Ronkaisen kirjoittama ja Zum Teufelin julkaisema Carl Barks: Ankkamestarin salaisuus. Julkaisija on määritellyt teoksen esseekokoelmaksi. Ja toden totta, opus koostuu seitsemästätoista Carl Barksin ankkasarjoja käsittelevästä esseestä, joista suurin osa on julkaistu aiemmin Ankkalinnan pamauksessa. Mukana on muutama ihan uusi essee, ja kaikkia vanhojakin on päivitetty. On makuasia, ovatko kirjan tekstit lopulta tutkielmaesseitä vai tutkimuskirjallisuutta. Ronkainen on merkinnyt käyttämänsä lähteet erittäin tarkasti ja huolella sekä pitäytyy päätelmissään faktatiedossa.

Kirjassa saa ansiokkaan käsittelyn mm. Barksin henkilöhistoria, taiteilijan käyttämä kirjallisuus, Roope Ankan kehitysvaiheet, erilaiset yhteisöt, kauhutarinat, Barksin suhtautuminen huuhaa-tieteisiin sekä Barksin ura taidemaalarina vain muutamia aiheita mainitakseni. Kirjoittaja pureutuu jokaiseen valitsemaansa teemaan innolla, asiantuntemuksella sekä asian vaativalla vakavuudella. Tekstit ovat kohtalaisen lyhyitä ja ne koukuttavat lukemaan kunkin esseen saman tien loppuun. Kirjoituksissa ei pitäydytä suppeasti pelkässä sarjakuvassa, vaan niissä ruoditaan kattavasti kunkin aihepiirin kontekstia, millä on lukijaan yleissivistävä vaikutus. Ronkaisen tekstit ovat kieliopilliseti viimeisteltyjä.

Kirjoittaja on itse myös taittanut kirjan ja laatinut siihen päälle kansikuvankin. Kansikuva on kieltämättä erinomainen. Kirjassa on käytetty kohtuullisen paljon mustavalkokuvitusta, mikä on aihepiiristä johtuen hyvinkin luonnollista. Pieni osa kuvista on kuitenkin melko pieniä ja tuhruisia, mikä johtuu siitä, että on käytetty myös alkujaan värillisiä kuvia. Kirjan sivukoko on pienempi kuin esimerkiksi Aku Ankka –lehdessä, joten siksi jotkin kuvat ovat pienempiä kuin alkuperäisjulkaisuissa. Kaikista kuvista saa kuitenkin selvän, ja ne kertovat lukijalle kaiken oleellisen. Kirjassa ei juurikaan ole puutteita. Sisällysluettelossa on toki pieni numerointivirhe, ja viimeisessä luvussa olisi voinut olla vielä pieni arvio Carl Barksin parhaista sarjoista, joka on uusin Barksin tarinoista koostettu kirjasarja. Mainitut pikkuseikat eivät kuitenkaan alenna lainkaan tämän mainion tietokirjan arvoa. Ankkamestarin salaisuus kuuluu ehdottomasti jokaisen sarjakuvaharrastajan kirjahyllyyn.

Sammy: Gorilloja hepenissä

Sammy: Gorilloja hepenissä
Kustantaja: ZOOM Teufel, 2018
Teksti: Raul Cauvin
Kuvitus: Berck
Käännös: Anssi Rauhala
Layout: Alf Steinsvik
210 × 297 mm, nelivärinen, 48 sivua
ISBN: 978-952-5745-61-2
13,95 €

Suomessa ei kannata enää julkaista sarjakuvaa! Hyvä, että tuota ’totuutta’ eivät usko esimerkiksi ZOOM Teufelin tai Sinisen Jäniksen väki. Näistä ensin mainittu taistelee kyseistä väitettä vastaan mm. tuomalla markkinoille vanhan tutun Sammyn, jossa seikkailut sijoittuvat Chicagoon 1920- ja 30-luvuille kieltolain ja sen jälkeiseen aikaan. Sarjaa on alettu julkaista alkukielisenä jo vuonna 1970 ja Suomessakin vuodesta 1973 lähtien aluksi Ruutu-lehdessä. Ensimmäinen uusi albumi on nimeltään Gorilloja hepenissä, ja se on julkaistu alun perin vuonna 1993. Tekijöinä ovat kuvittaja Berck (Arthur Berckmans) ja käsikirjoittaja Raul Cauvin, jotka tekivät sarjaa kahdestaan vuoteen 1994 saakka.

Totuus valkenee.
Totuus valkenee.

Tarina saa alkunsa siitä, että eräs tärkeä vanki karkaa vankilasta, ja peräänsä hän saa sarjan päähenkilöt Sammy Dayn alias Pikkuisen sekä pomonsa Jack Attawayn, kovaotteiset yksityisetsivät. Jäljet johtavat tanssiklubille, jossa on pelkästään miehiä – naisiksi pukeutuneina! Soppa sakenee, kun samat jäljet haistavat niin Al Capone kuin Eliot Ness. Cauvin luottaa komiikassaan toiston voimaan hieman samaan tapaan kuin Rene Goscinny aikoinaan Asterixeissa. Ja homma toimii! Tekijäkaksikko lähestyy hitusen arkaa aihetta, transvestisuutta, turhia kainostelematta, mikä nykyisen poliittisen korrektiuden aikakaudella tuntuu mukavan tuoreelta. Tekijäkaksikon sijasta kainostelemaan laitetaan raavaat hetorouroot, mikä kirvoittaa monet naurut.

Kuvittaja Berck piirsi pitkään siveltimellä, mutta on tässä vaiheessa jo siirtynyt käyttämään tussiterää, mikä hitusen alentaa seikkailun nostalgiakerrointa, sillä kuvat eivät näytä tismalleen samanlaisilta kuin sarjan alkupään albumeissa. Kuvitus on silti erittäin laadukasta. Samojen nostalgialasien läpi katsottuna aluksi vieroksuttaa myös albumin kirkkaat värit ja kiiltävä paperi. Homma ei vaan tunnu aidolta – ensimmäisen puolen sivun aikana. Kunnes Ruutu ja Non Stop –lehtien repaleisten sivujen jähmettämät aivot tajuavat, että kyllä tässä totta tosiaan ollaan aidon asian äärellä. Anssi Rauhalan käännöstyökin on mukavan perinnetietoista ja osaavaa, joten sekään ei jätä mitään toivomisen varaan.

Totuus on valjennut!
Totuus on valjennut!

Gorilloja hepenissä sijoittuu värikkään mutta epätasaisen albumisarjan selvästi hauskimmalle osastolle. Albumien arvottaminen absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen on tietenkin mahdotonta puuhaa, mutta kyllä tätä uskaltaa suositella sarjan vanhoille faneille. Kuten myös nuoremmille sarjakuvan harrastajille, sillä melko varmasti albumi onnistuu kirvoittamaan useamman kuin yhden huvittuneisuuden hörähdyksen kaikkein tosikoimmaltakin lukijalta.

Vielä ilouutinen sarjan faneille. Tämän vuoden puolella on julkaisukalenteriin merkitty vielä yksi Sammy-albumi. Ensi vuodellekin kaksi, mutta niiden julkaiseminen ei ole vielä varmaa. Tänä vuonna ilmestyvä albumi on tästäkin julkaisusta tutun parivaljakon tekemä, mutta kahdessa seuraavassa mahdollisesti ilmestyvässä kuvitusvastuun on ottanut Jean-Pol, jolta häneltäkin toki on Suomessa jo pari Sammy-albumia nähty vuonna 2004. Kukaties Sammyja saadaan enemmänkin. Näitähän on edelleen kymmenkunta kääntämättä suomeksi. Kaikki riippuu nyt julkaistavien albumien menekistä sekä siitä, kuinka yhteispainatukset osuvat kohdilleen tanskalaisen yhteistyökumppanin kanssa.

Keskustele Sammystä kvaakissa.

Corto Maltese: Ekvatoria

Corto Maletese: Ekvatoria
Kustantaja: Jalava, 2018
Teksti: Juan Días Canales
Kuvitus: Rubén Pellejero
Käännös: Heikki Kaukoranta
Taitto: Sisko Honkala
225 × 298 mm, nelivärinen, 76 sivua
ISBN: 978-951-887-571-3
32 €

Unen ja todellisuuden rajamailla liikkumista, mystisiä kaunottaria, suuria mysteerejä, kuvitus, joka saa raavaankin miehen herkistymään. Siinä tekijöitä, joista Hugo Prattin Corto Maltese –seikkailut tulivat tutuiksi. Monien mielestä oli suurta rienaamista, kun Corton tarinaa alettiin jatkaa uusien tekijöiden, Canales ja Pellejerero, voimin. Kävisikö Corto Malteselle samoin kuin Lucky Lukelle ja Asterixille, joita on parin viimeisen vuosikymmen aikana saanut toisinaan lukea myötähäpeää tuntien? Ensimmäinen osa, Keskiyön auringon alla, tukki monien epäilijöiden suut. Nyt on käsillä Corton uuden tulemisen toinen albumi – Ekvatoria. Onko tekijäkaksikolla into ja kunnianhimo riittänyt pitämään sarjakuvan tason edelleen korkealla?

Corto puhuu saarelle
Corto puhuu saarelle

Ekvatoriassa Corto on mystisen pappiskuninkaan Johanneksen peilin jäljillä. Matka vie Venetsiasta Aleksandriaan, sieltä Sansibariin ja edelleen Mombasaan ja vieläkin syvemmälle Afrikan sydämeen. Mukana on peräti kolme kaunotarta, osa mystisiä, osa ei, puhuva saari sekä liuta sivuhenkilöitä, joista osa on sympaattisia ja osa vähemmän sympaattisia. Ja lokkeja – niitä riittää! Prattmaisen Corto-tarinan ainekset ovat siis kasassa.

yhtäläisyyksia tarinoiden aluissa
yhtäläisyyksia tarinoiden aluissa

Tarinan suurin ongelma on kuitenkin itse Hugo Pratt. Vaikka kuinka pyrkisi nauttimaan sarjakuvasta ilman luutuneita ennakkokäsityksiä, niin tekijäkaksikko suorastaan pakottaa vertaamaan uutta albumia aikaisempiin mestariteoksiin. Albumin aloitusruudut ovat ratkaisultaan samanlaiset kuin Prattin tarinasta Tango tai Seikkailujen miehen jaksosta Somalian mies. Ratkaisu sinällään on hieno, mutta sitä ei kannata käyttää kenenkään muun kuin itse sarjan luojan, kun ollaan työstämässä uutta Corto Maltese –albumia. Nyt lukija saa käsityksen, että Canales ja Pellejero pyrkivät apinoimaan kaikessa Prattin tyyliä, mistä seuraa alitajuinen vertailu albumin muissakin osissa edesmenneen mestarin töihin. Eikä tämä vertailu ole aina eduksi uusille tekijöille. Kuvitus tuo mieleen Prattin tyylin varjostuksia ja ilmeitä myöten. Mutta kun se ei kuitenkaan ole ihan samanlaista kuin esikuvalla, niin pienet erot ärsyttävät. Tietty hienovaraisuus ja herkkyys kuvituksesta puuttuu. Sama tunnelma tulee kohtalokkaista kaunottarista: Corton ja neitokaisten flirttailu on hieman liian ilmiselvää. Tällainen vertailu on tietenkin epäreilua, mutta siltä olisi vältytty, mikäli seikkailu olisi ollut napsun tai kaksi enemmän uusien tekijöiden näköinen.

Heikin runoutta
Heikin runoutta

Lievä kopioinnin maku on onneksi vain pieni kärpänen keitossa, joka ei pitkään häiritse, jos on rohkeutta lusikoida soppaa suuhunsa. Tarina on hyvin rakennettu ja ilmavasti kerrottu. Tarpeellisille suvantokohdille ja tuijottelulle on varattu sopivasti tilaa. Corto Maltese on tällä kertaa suhteellisen passiivinen sivustakatsoja, vaikka pelastaakin mm. Winston Churchillin hengen. Seikkailun ihmiskohtalot kiinnostavat lukijaa. Tekijäkaksikko hyödyntää Prattin perintöä taidolla. Seikkailu on viihdyttävää, kerrassaan mainiota sunnuntai-iltapäivän raukeaa luettavaa. Heikki Kaukorantakin näyttää jälleen kerran, miksi hän on oikea mies kääntämään eurooppalaista laatusarjakuvaa suomeksi – hänen tekstinsä on kaunista ja rikasta.

Keskustele Corto Maltesesta Kvaakissa.

Bouncer, Osa 1 – Kainin silmä

Bounceria on käännetty jo usealle kielelle. Monet suomalaisetkin westernin ystävät ovat malttamattomina hankkineet albumin tai useamman itselleen muilla kielillä. Sarjaa on kehuttu, ja sen suomenkielistä käännöstä on odotettu pitkään. Ranskassa ensimmäinen osa on julkaistu jo vuonna 2001. Kaikkiaan on tullut jo yhdeksän albumia, viimeisin vuonna 2008. Mutta mikä tai kuka on Bouncer?

Jatka lukemista ”Bouncer, Osa 1 – Kainin silmä”