 |
Blacksadista taisin ensimmäistä kertaa kuulla Kvaakissa pari vuotta ennen sarjan ensiesiintymistä Jysäyksessä viime vuonna. Ensimmäinen reaktio olikin verrata Blacksadia suomeksikin julkaistuun tarkastaja Ankardoon. Jysäyksessä olleen lyhyen tarinan jälkeen en enää tehnytkään niin paljoa vertailua, ja tämä ensimmäinen albumi vei loputkin vertailuhalut. Blacksad ja Ankardo ovat loppujen lopuksi niin erilaisia, että molemmille riittää hyvin tilaa, vaikka molemmissa nähdään samoja teemoja.
 |
Kissa varjoisilta kujilta on tarinaltaan melko tyypillinen dekkari Hammettin ja Chandlerin hengessä. Kertomus ei kuitenkaan missään kohtaa juutu liiaksi lajityypin kliseisiin, vaikka niitä viljeleekin, vaan onnistuu esittelemään viihdyttävän ja mukaansatempaavan kokonaisuuden. Tarinassa päähenkilö, yksityisetsivä John Blacksad, ryhtyy ratkaisemaan entisen rakastettunsa murhaa. Tietenkin murhattu on kuuluisa elokuvatähti, ja jutun poliisitutkintaa johtava Smirnov on saksanpaimenkoira, jolta ei tunnu pahemmin heruvan myötätuntoa Blacksad-kissaa kohtaan. Nopealla takaumalla kerrataan Blacksadin ja kuolleen tähden yhteinen menneisyys, ja sitten siirrytään jutun selvittämiseen.
Tarina etenee mukavan jouhevasti, kun Blacksad selvittää arvoitusten vyyhtiä. Hän pääsee vaarallisen lähelle syyllistä, jolloin mukaan saadaan sopivasti toimintaakin. Tarina saa odotetun ja onnistuneen kliimaksinsa. Kertomus ei anna kovin syvällistä kuvaa Blacksadista, mutta se toimii silti hyvänä johdantona sarjaan ja sen hahmoihin. Albumi päättyy uuteen status quoon, kun murhan selvittyä Blacksad voi vihdoinkin jättää mieltä painaneen menneisyytensä lopullisesti taakseen. Tulevaisuuteen – ja tuleviin albumeihin – jäädään lopussa katsomaan odottaen, vaikkakaan ei ehkä kovin toiveikkaana. Ihmisen lailla käyttäytyvä kissa pohtii paikkaansa maailmassa, jossa “ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet”.
 |
Albumin tekninen toteutus on huippuluokkaa. Käsikirjoittaja Juan Diaz Canales on päättänyt ottaa mukaan lajityypille ominaisen minäkertojan, jonka avulla lukija pääsee aika vaivattomasti tutustumaan John Blacksadin maailmaan. Kuvituksesta vastaava Juanjo Guarnido on niinikään ollut tehtäviensä tasalla, ja kuva tukee täydellisesti tekstiä. Tekijöiden yhteistyö tuntuu olevan saumatonta. Guarnidon maalatut ruudut ovat toimivia ja kuvakerronta elävää. Monipuoliset kuvakulmat lisäävät tarinan aitoutta, ja värimaailma tuo mukaan tarinan vaatimaa tunnelmaa. Myös albumin ulkoasuun on panostettu. Se on kooltaan hieman tavallista albumia isompi, kovakantinen ja muutenkin kovin arvokkaan oloinen teos, jota on miellyttävä selailla ja tunnustella.
Kuten sanottua, Blacksad on eläinsarjakuva. Henkilöhahmojen eläinlaji tuntuu pääsääntöisesti vastaavan hahmon luonnetta. Niinpä päähenkilö on kissa, poliisipäällikkö on saksanpaimenkoira, nyrkkeilymestari on gorilla ja roistot ovat erilaisia liskoja ja jyrsijöitä. Tämä johtaa miettimään, miltä Blacksad näyttäisi tavallisena ihmissarjakuvana. Monissa sarjoissa eläinhahmojen valinta on ollut se juttu, joka niistä on tehnyt erilaisia. Hyvänä esimerkkinä jotkin Lewis Trondheimin Jussi Jänis -tarinoista, jotka ihmissarjakuviksi muutettuina menettäisivät suuren osan tehoaan. Blacksad tuskin kuitenkaan menettäisi mitään oleellista, vaikka siinä eläinten sijasta esiintyisikin ihmisiä. Guarnidon realistinen tyyli onnistuu jo nyt saamaan lukijan paikoin unohtamaan hahmojen eläimellisyyden. Tämäkin sarja siis toki saa lisää sisältöä eläinhahmoistaan, mutta ei kuitenkaan pyöri vain sen ympärillä.
Blacksad: Kissa varjoisilta kujilta on albumi, jonka julkaiseminen oli Arktiselta Banaanilta kulttuuriteko. Se on mielestäni myös ehdottomasti yksi vuoden parhaista sarjakuvista. Toivoa vain sopii, että jatkoa tulee mitä pikimmin.
Díaz Canales, Juan – Guarnido, Juanjo
Blacksad 1: Kissa varjoisilta kujilta
952-5602-44-3
Sid. 56 sivua, 4-väri, ovh. 16,90
Voit keskustella Blacksadista Kvaakissa: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2016.0