 |
Sanomalehtisarjakuva elää edelleen voimakasta uudistumiskautta. Tämä näkyy myös stripeistä koottujen kirjojen jatkuvassa suosiossa.
Ruotsissa huipulle noteerattu ja nyt myös Suomessa valtakunnan ykköslehteen tiensä löytänyt iloinen lady Malin Biller tuulettaa ruotsalaisittain tabuja samalla siekailemattomuudella, johon olemme jo kotimaisten supersuosikkiemme Viivin , Wagnerin ja Fingerporin parissa tottuneet.
 |
Ilobilleri
Tekijä Malin Biller
Suomentaja Mikko Huusko
Kuvankäsittely ja taitto Kari Rissanen
Kannet Bunny Duck Grafiks, Tommi Hänninen
Fontti ja ladonta Matti Koponen
Kustantaja Arktinen Banaani
Painopaikka WS Bookwell Oy, Porvoo 2010
ISBN 978-952-5768-54-1
KL 85.32
Sidottu, 215 x 255 mm, 64 sivua, 4-värinen
Svh. 18€
© Malin Biller 2010
Helsingin Sanomat uudisti arkipäiväsarjakuvasivunsa viime marraskuussa. Toinen uusi tulokas oli ruotsalainen Biller, joka on herättänyt lukijoissa ristiriitaisia tunteita.
 |
|
Malin
|
Kun minä huomasin 1970-luvun alussa, aikana ennen Harald Hirmuista, että Hesarissa on hyviä sarjakuvia, niitä julkaisi albumeina sama firma kuin itse Hesariakin. Silloisista suosikeistani Masia tuli kuusi albumia, ja Velhoa kaksi. Velhot minulla ovat vieläkin, mutta Masi-albumeista tehtiin tarjous josta ei voinut kieltäytyä. Mediakentän ja sen ohella sarjakuvan kentän hajoamisen vuoksi Hesarissa ilmestyvä sarjakuva ei ole sen erinomaisempi kuin muutkaan. Nykyisin Hesarin sarjakuvat albumeiksi tuntuu kokoavan Arktinen Banaani.
Biller-sarjakuvan tekijä Malin Biller syntyi omien sanojensa mukaan alasti äitiparastaan vuonna 1979, asuu Ruotsin Oxelösundissa ja on ammatiltaan sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja.
Suuri osa Billereistä on yhden ruudun strippejä, jotka toimivat paremmin kuin muut. Malin Billerille ei ole ehkä kukaan kertonut, että neljän ruudun stripissä vitsin pitäisi
 |
|
Minulla on rutto. Mutta vain pikkiriikkisen.
|
olla neljännessä ruudussa eikä kolmannessa. Tai ehkä se on kokeilevaa ja uutta luovaa sarjakuvakerrontaa. Piirtäähän Biller ei osaa, ei edes vaikka yhden stripin vitsi perustuu juuri sille, että hän osaa jos vain haluaa. Siis metatason vitsi ja rajojen rikkomista.
Reippaan tyttömäisen huumorin, esimerkiksi Jupun sarjakuvien ystävät varmaan pitävät tästäkin, mutta Suomi voittaa Ruotsin tässä maaottelussa. Muuten tämä tuntuu yllättävän suomalaiselta ollakseen ruotsalainen. Myös Juho Juntusen
 |
|
Älä kerro isälle, että pellepukusi alla on ihminen. Hän ei kestäisi.
|
nykyiset pilakuvat tulevat mieleen. Enpä tiedä onko tällä mahdollisuuksia Suomessa, paljon parempaa Ulf Lundkvistin Kahvi kylmenee -albumia saa pilkkahintaan edelleenkin eikä kukaan osta. Mutta niinkuin Matti Hagelbergin Kova Länsi -albumissa naispuolinen hahmo tiesi valittaa, että eihän se ole nainenkaan edes.
Kun on nauranut tarpeeksi, unohtuu Ilobilleri hyllyyn. Tokihan tämä naurattaa ensilukemalta, jolloin albumia ei edes malta laskea käsistään. Toisella kerralla ei enää jaksa huvittaa.
Eli oivaltavista vitseistä on kysymys, ja sellaiset toimivat parhaiten aamun lehdessä,
 |
|
Sain kuulla etteivät naiset osaa piirtää sarjakuvia
|
tässä on kertakäyttöisyyden makua. Edullinen pokkari olisi ollut Billerille sopivampi julkaisumuoto. Muuten varsin kaunis kirja. Painatus ja suomennos ovat varsin hyviä.
Kovakantinen albumi on muutenkin turhan pramea näin räkäiselle tuotteelle.
 |
|
Kiltti tyttö räjähtää
|
Alapäähuumori rehottaa, joten koulupojat varmaankin saavat tästä uuden suosikkinsa. Mutta herjoina parhaitahan ne härskimmät ovat. Kiltimmät eivät yleensä aiheuta edes hymähdystä.
Strippien ohella mukana on sivun kokoisia pilakuvia, joissa yhdistetään valokuvaa Billerin piirroksiin. Nämä ovat varmaan “sunnuntaisarjoja”, joita Hesari ei julkaise. Malinin blogista löytyy oikeitakin sivun mittaisia sarjakuvia. Lopuksi kirjassa seuraa yllättäen pidempi tarina korvankaivuun historiasta.
Keskustele Billeristä Kvaakin keskusteluketjussa Helsingin Sanomien stripit.