Batman 2 – Minä olen itsemurha
 |
|
Batman – Minä olen itsemurha
|
Alkuperäisjulkaisu: Batman 9 – Batman 15 (2016-2017)
Tarina: Tom King
Kuvittajat: Mikel Janin, Mitch Gerads, Hugo Petrus
Värit: June Chung, Mitch Gerads
Kääntäjä: Petri Silas
Kustantaja: RW Kustannus Sidottu, 160 s., 4-värinen, painettu Italiassa
ISBN: 978-88-33041-28-5 Ovh: 29,95 €
Batman – Minä olen itsemurha jatkaa aiemman Minä olen Gotham -albumin tarinaa. Gotham Girlin mielenterveysongelmat johtavat Batmanin Arkhamin mielisairaalaan ja vanhan nemesiksen jäljille.
Bane on Batmanin legendaarinen arkkivihollinen, jossa yhdistyi 90-luvun supersankarisarjakuvien ylilyövä yrmeys ja steroideilla pumpatut muskelit. Christopher Nolanin Yön ritarin paluu -elokuvan Bane muistetaan maskistaan ja epäselvästä puheesta. Minä olen itsemurha -albumissa Bane kuvataan uhkaavana luonnonvoimana, vaikka hän lähinnä istuu ilkosillaan pääkallojen ympäröimänä. Tahattomasta koomisuudestaan, tai tarkoituksellisesta provokatiivisuudestaan, huolimatta ratkaisu toimii. Bane on kuin lepäävä lohikäärme, jonka ympärille toiminta rakentuu.
Tom King kirjoittaa napakasti ja selittelemättä. Tarinaan tuodaan liuta uusia hahmoja, joiden taustoista ei paljon kerrota – hyvä, että edes nimet selviää. Tarina etenee synkän toimintatrillerin tyylilajissa, mutta ei kuitenkaan peittele supersankarimaailman absurdimpia elementtejä. Vakavasävyisen pinnan alla on myös huumoria.
Piirtäjä Mikel Janin osoittaa olevansa ensiluokkainen toimintasarjakuvantekijä. Hänen tyyliään voisi verrata Alex Maleeviin ja Michael Larkiin, mutta hän on vähemmän fotorealistinen. Janin tuntuu olevan uransa huippukaudella: tekninen taito ja hallittu kerronta yhdistyy rohkeaan, vaihtelevaan tapaan käyttää kerronnallisisa ratkaisuja, ruutujakoja ja kuvakulmia. Näyttävimmillään Janinin virtuositeetti on 12. numerossa, jossa koko aukeamalle levittyvät kuvat ja layoutit ovat visuaalisesti komeita, mutta Janinin pätevyys näkyy myös vähäeleisemmissä ratkaisuissa.
Arkkitehdin uralta sarjakuvien pariin v. 2010 siirtynyt Janin on piirtänyt DC:lle mm. Batman Eternalia ja Justice League Darkia, ja Kingin kanssa yhteistyö alkoi jo Grayson-lehdessä. June Chungin tunnelmaa luova värimaailma sopii hyvin yhteen Janinin tyylin kanssa. Muutamassa kohden Banea ja Pronssitiikeriä on vaikea erottaa toisistaan. RW:n albumin sisäsivuilla värittäjäksi on virheellisesti merkitty Janin, ja Chung tussaajaksi.
Mitch Gerads, jonka kanssa King on tehnyt The Sheriff of Babylon – ja Mister Miracle -minisarjat, on albumin loppupuolen kahden numeron piirtäjä ja värittäjä. Ne keskittyvät Batmanin/Bruce Waynen ja Kissanaisen/Selina Kylen välien selvittelyyyn, Kingin ja Geradsin yhteistyössä on selkeästi erilainen tyylilaji, arkisempi ja humoristisempi. Kontrasti on harkittu ja liittyy Kingin tarinan teemaan, jossa kuvataan Batmanin “epäinhimillisyyden” suhdetta Brucen inhimillisyyteen – kumpi on rooli ja kumpi todellinen persoona. Albumin nimi liittyy tuohon tematiikkaan oleellisesti. Vauhdikkaan toiminnan ohessa King pyrkii tuomaan hahmoon uutta syvyyttä. Tematiikka ja tarina jatkuu seuraaviin albumeihin.