Tekijä: Tero Mielonen

Saalistajien klubin päätösosa jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Todistamiensa kauhujen jälkeen hienostoneiti Elizabeth on melkein katatonisessa tilassa, kun taas varasteleva Jack on itsetuhoinen epäonnistuttuaan bogeymanin pysäyttämisessä. Lapset saavat kuitenkin luotua uuden yhteyden välilleen ja laativat suunnitelman pahuuden kukistamiseksi. Mutta ovatko he valmiit niihin uhrauksiin, jotka suunnitelma vaati?

Saalistajien klubi 2 – Juhla
Alkuperäisjulkaisu: Le Club des prédateurs Tome 2 – The party (2017)
Tarina: Valérie Mangin
Kuvittaja: Steven Dupré
Värittäjä: Roberto Burgazzoli
Kääntäjä: Anssi Rauhala
Kustantaja: Zoom Teufel, 2017
Nidottu, 60 sivua, 4-värinen
ISBN: 978-952-5754-48-3
17,00 €

Saalistajien klubin ensimmäinen osa käynnistyi hieman verkkaisesti, mutta se päättyi kiinnostavasti ja nosti odotuksia tämän päätösosan suhteen. Harmillisesti päätösosa ei aivan yllä näiden odotusten tasolle. Tarina ei vieläkään lähde kunnolla lentoon eikä se tarjoa mitään uutta ja odottamatonta vaikka loppuun on saatukin kiitettävästi käänteitä. Tietysti loppukoukut ovat perinteinen osa tämän genren tarinoissa, joten niitä oikeastaan odottaa. Valérie Mangin laatiman käsikirjoituksen suurimmat heikkoudet löytyvät kuitenkin ihmisten tunteiden kuvauksessa. Paikoitellen ne ovat niin alleviivattuja ja rautalangasta väännettyjä, että auttamatta tulee mieleen pienen kylän kesäteatterinäytös. Tämän lisäksi pahoista ihmisistä on tehty niin pahoja, että he lähestyvät jo parodian rajoja. Hillitympi käytös olisi tehnyt hahmoista inhimillisempiä ja mahdollisesti vielä pelottavampia.

Steven Duprén taide on tässäkin kirjassa ensiluokkaista. Hetkittäin hahmot näyttävät hieman jäykiltä, mutta se ei lukemista häiritse. Miljööt on kuvattu ihailtavalla tarkkuudella, ja Roberto Burgazzolin väritys luo hienosti tunnelmaa. Näin näyttävä ulkoasu saa varmasti monet tarttumaan tähän kirjaan. Karmaisevat asiat on kuvattu sen verran graafisesti, ettei tätä voi suositella nuorimmille lukijoille.

Painoasun ja suomennoksen osalta Saalistajien klubi on laadukasta työtä. Erityiskehu tulee siitä, että tarinan molemmat osat julkaistiin näin lähekkäin. Ensimmäisen osan tapahtumat oli vielä hyvässä muistissa, kun aloitti toisen osan lukemisen. Erinomaista lukijoiden huomioimista!

Kokonaisuutena Saalistajien klubi on harmillisen kaavamainen kauhutarina komeissa kuorissa. Niinpä se solahtaa sulavasti samaan b-luokkaan kuin suurin osa kauhukertomuksista. Mieleen syöpyvien tarinoiden laatiminen on vaikeaa tässäkin genressä. Saalistajien klubin lukee ihan mielellään, mutta ei tämän pariin tule varmaan toista kertaa palattua. Sopivaa viihdykettä sateisiin kesäiltoihin.

Keskustele Saalistajien klubista Kvaakissa.

ADHD-Sheikin sekavat seikkailut ovat edenneet kolmanteen osaansa, jossa meno saa entistä synkempiä sävyjä.

ADHD-Sheikki 3
Tekijä: Marko Turunen
Kustantaja: Daada, 2017
Nidottu, 96 sivua, 4-värinen
ISBN: 978-952-5754-49-0
15 €

Kuten sarjan aiemmissakin osissa, tämän kirjan tarinat perustuvat Marko Turusen haastatteleman ADHD-Sheikki-peitenimen taakse kätkeytyvän henkilön kertomuksiin. Tällä kertaa Sheikki kohtaa mitä moninaisempia vastoinkäymisiä onnettomuuksien, väkivallan ja läheisten menetysten muodossa. Elämä ei ole herkkua tai helppoa, mutta naisissa sentään riittää ihasteltavaa. Turusen mielikuvituksekkaan kuvituksen siivittämänä kertomukset siirtyvät ihan omaan todellisuuteensa, jossa voi tapahtua mitä vain. Oranssin sävyiset sivut ovat näyttäviä ja taidokkaasti laadittu. Muutenkin kirja on tehty ammattitaidolla.

Teoksen alkupuolisko voi tuntua sirpaleiselta, sillä ADHD-Sheikin maailma vaatii hieman totuttelua. Sen seurauksena kirja ei heti nappaa otteeseensa. Nopealukuiset sivut tulee helposti harpottua läpi eikä kaikki yksityiskohdat aukea riittävästi. Kirjan loppupuolella tarinaan astuu mukaan tekijän alter ego, Muukalainen, ja kertomus muuttuu entistäkin traagisemmaksi, mutta samalla myös mielenkiintoisemmaksi. Jään innolla odottamaan sarjan viimeistä osaa. Kokonaisuus on varmasti tälläkin kertaa enemmän kuin osiensa summa ja uskoisin, että koko tarinan lukeminen yhteen putkeen toimii paremmin kuin yksittäiset kirjat.

ADHD-Sheikin edesottamuksia voi seurata myös osoitteessa adhdsheikki.wordpress.com/. Sarjakuvien lisäksi siellä on tarjolla lyhyitä animaatioita, jotka sisältävät lisää ADHD-Sheikin tarinointia. Videoiden äänenlaatu voisi olla parempikin, mutta siitä huolimatta niitä kannattaa katsella. Niiden avulla kokonaisuus avautuu aivan uudella tavalla, sillä suullisesti kerrottuna tarinat toimivat hyvin eri tavalla kuin sarjakuvan muotoon taivutettuna. Rehvakkaasta esitystavasta huolimatta alkuperäistä kertojaa käy loppujen lopuksi vain sääliksi. Vaikka kertoja nauraakin, se ei tarkoita, että jutuissa olisi mitään hauskaa.

Keskustele ADHD-Sheikistä Kvaakissa.