![]() |
Pelinavaus
Luettuani Alison Bechdelin aiemman sarjakuvan Hautuukoti olin täpinöissäni. Siinä Bechdel valottaa omaa lapsuuttaan ja isän roolia siinä. Kerrontaan nivoutui paljon kirjallisuusviitteitä, jotka suurimmaksi osaksi menivät minulta ohi, mutta se ei vaikuttanut haitallisesti nautittavuuteen.
Jatka lukemista “Äideistä parhain”Taide-eliitillä on Guggenheim, mutta Suomellapa on tarjota maailmalle jotain parempaa: Todellinen design-metropoli, josta jokaisen itseään kunnioittavan suurkaupungin ja nurkkakunnan tulisi ottaa mallia. Kaikkea löytyy kunnallistekniikasta tiedekeskukseen ja ihmisläheisestä kahvilakulttuurista valtakunnan ykkösluokan itsensäpaljastajaan. Tietämän mukaan lisenssimaksutkin ovat kohtuulliset.
Jatka lukemista “Fingerpori – Kuntauudistus”![]() |
Lintukodosta pohjoiseen
|
Näin jälkikäteen arvioiden olen varmaan aina arvostanut yhteisöllistä tekemistä. Kootaan porukka, päätetään mikä on se kiva proggis joka toteutetaan ja sitten pannaan hösseliksi. Sillä tavoin on syntynyt scifi-coneja, harrastusseuroja, novelliantologioita sekä sarjakuvavuosikirjoja.
Sarjan ensimmäisessä osassa nuori Joseph luo Ranskassa omaa romumetallivaltakuntaansa. Jo silloin hän omaksuu taktiikan, jossa veikataan useita voittajia yhtä aikaa. Kun saksalaiset sitten marssivat Pariisiin, romukeisari joutuu kahden vaiheille. Paetako henkensä edestä, juutalaiset kun eivät ole erityisen kovassa huudossa, vai jäädäkö hoitamaan bisneksiään, sillä natsien sotakoneisto huutaa raaka-aineita. Siinä voi mies rikastua, kunhan ei heitä henkeään.
Jatka lukemista “Olipa kerran Ranskassa Suuri gansterisota, osa 2: Korppien synkkä lento”