Sarjakuvasivusto
Mustapukuinen mies on nerokasta, sanatonta absurdismia, jonka edessä ei voi kuin hyväntuulistua. Näissä parin ruudun sarjoissa arkipäiväinen taipuu järjettömyyksiin ja järjettömyys takaisin arkipäivään tavalla, jonka yksinkertainen nerokkuus pysäyttää.
Jatka lukemista “Mustapukuinen mies”
Bernie Wrightson. Tiesin nimen jo ennalta ja osasin jopa yhdistää sen tiettyyn genreen ja kuvitustyyliin. Ei mikään mitätön saavutus minun kohdallani, sillä harvoin kiinnitän kuvitukseen huomiota. Silti tiesin Bernien kohdalla saavani kovaa kyytiä, joskaan en miksi.
Jatka lukemista “Shokki – Tekijänä Bernie Wrightson”
Kun on tehnyt sarjakuvia kolmekymmentä vuotta ja yhtä uutteraan kuin P. A. Manninen, ei ole ihmekään, että kokooma-albumien sarja sen kun jatkuu. Kuudenteen osaan ehtineessä kirjastossa heittäydytään tällä kertaa historian syövereihin, siteerataan lauluja ja kohdataan kuolemaa. Sillä mitä olisi Mannis-alppari ilman kalmaa?
Jatka lukemista “Kumma historia”
“Kuule, oi blogin lukija, ajasta Aku Ankan ja Bobon jälkeen, ennen Dark Horse Comicsin nousua. Ajasta, jolloin loistavat sarjakuvat täplittivät Citymarketin lehtipisteen. Ajasta, jolloin Semicin sarjakuvatarjonta oli suurta. Ajasta, jolloin Chris Claremont ja John Byrne olivat kunniassa. Ajasta, jolloin Jalavan nimi merkitsi laatua. Ajasta, jolloin divarin ovien takana avautuivat Alfa Antikvan ja ABC-kirjan pölyiset lehtihyllyt. Ajasta, jolloin sarjisten kansissa ei kimmeltäneet hologrammit, leikkuukuviot tai raaputa-ja-nuuhki-pinnat. Ajasta, jolloin Marvel Comics oli läntisen pallonpuoliskon ylpein ja mahtavin sarjakuvakustantamo.
Jatka lukemista “Conan barbaari”
Zombieiden suosio ei osoita laantumisen merkkejä. Tällä kertaa noita kuolemaa hyljeksiviä kalmoja kohtaa itse ukkosenjumala Thor, jonka uskoisi pystyvän pitämään puolensa muutamaa haisevaa raatoa vastaan. Luulo jää osoittautumatta tiedon, tai edes huhun, väärtiksi, sillä nämä zombiet ovat viikinkejä.
Jatka lukemista “Thor: Viikingit”