Pääskysen leikki on omaelämäkerrallinen muistelmateos Libanonin sisällissotaan sijoittuneesta lapsuudesta. Kyseessä on Zeina Abirachedin ensimmäinen suomennettu sarjakuva.
 |
Zeina Abirached – Pääskysen leikki
Suomentanut Aura Sevón
Like Kustannus Oy, Keuruu 2011
ISBN: 978-952-01-0578-5
Zeina Abirached syntyi vuonna 1981 Libanoniin kesken maata ravistelevan sisällissodan. Sota oli syttynyt kristittyjen ja muslimien välille jo joskus vuonna 1975 ja ensimmäisten kuukausien aikana siihen olivat sekaantunut palestiinalaiset, myöhemmin Israel ja Syyria, sittemmin Iran, Yhdysvallat ja Ranska. Kumppanuudet ja sopimukset rikottiin sodan aikana lukuisia kertoja ja Abirachedin syntymän aikaan myös eri muslimijärjestöt taistelivat keskenään.
Libanonilla ei ole omaa sarjakuvatraditiota, mutta Abirached on saanut nuorena vaikutteita erityisesti belgialaisranskalaisista sarjakuvista, sellaisten tekijöiden kuin Hergé, Franquin, Uderzo ja Goscinny ympäri maailmaa levinneistä töistä. Forbidden Planet -sivuston haastattelussa Abirached nimeää myös Jacques Tardin, Georges Perecin ja David B:n, erityisesti hänen vaikuttavan sarjakuvakirjansa Epileptic, esikuvikseen.
Pääskysen leikki sijoittuu vuoteen 1984, jolloin Libanonin armeija luhistui ja Yhdysvaltojen rauhanturvajoukot vetäytyivät maasta. Abirached aloitti taideopintonsa Libanonissa ja jatkoi niitä Pariisissa vuonna 2004. Hän julkaisi ensimmäisen ja toisen sarjakuvakirjansa, Beyrouth-Catharsis ja 38, Rue Youssef Semaani, 25-vuotiaana ja Pääskysen leikki -teoksen vuotta myöhemmin. Pääskysen leikki sai lyhyen jatko-osan vuonna 2009, jolloin Abirached julkaisi kirjan Me acuerdo, Beirut.
Zeina Abirached on Suomessa entuudestaan tuntematon nimi, joten ei ehkä ole yllätys, että teoksen kustantanut Like haluaisi rinnastaa hänen työnsä jäljen Marjane Satrapin kaupallisestikin menestyneisiin Persepolis-sarjakuviin. Rinnakkain tarkasteltuna teoksissa ei kuitenkaan ole enää niin paljon yhteistä. Satrapin ja Abirachedin sarjakuvat ovat kyllä elämänkerrallisia, koskettavat pientä tyttöä, niiden jälki on graafista ja mustavalkoista ja ne ovat kotoisin niin kaukaa Lähi-Idästä, mutta tarinat ja niiden tunnelmat ovat kokonaan poikkeavia. Avattuna rinnakkain teosten piirrosjälkikään ei enää näytä samalta eikä kerronnan rytmi ole lähelläkään toisiaan.
Pääskysen leikki on verkkainen sarjakuvaromaani, joka kuvaa muutaman tunnin tapahtumia erään huoneiston eteisessä Itä-Beirutissa vuonna 1984. Abirached oli tuolloin neljän vanha ja hän oli elänyt koko lapsuutensa sodan jaloissa.
 |
Sodankuvauksena sarjakuva on poikkeuksellinen: tarina ei ole dramaattinen eikä ainakaan melodramaattinen, ja luullakseni sen voima on juuri siinä. Iltapäivän tapahtumia kuljetetaan vajaan kahdensadan sivun verran suurilla kuvaruuduilla ja toistolla, jossa kuvien pienet erot saavat suuria merkityksiä. Jälki on tyyliteltyä samalla tavalla kuin tietokoneella puhdistetut puukaiverrukset. Elämä eteisessä on vähäeleistä, mutta pommitusten ja aseellisten yhteenottojen aikaan kerrostalossa yhä asuvat ihmiset kokoontuvat tuohon muutaman neliön tilaan hakemaan turvaa toisistaan ja eteisen kantavasta seinästä.
Pääskysen leikki -teoksessa sota on hidasta odotusta ja voimakkaita ääniä, tulitusta ja räjähdyksiä, jotka kuuluvat tunnetun elämänpiirin ulkopuolelta. Kirjan henkilöt, Abirachedin lapsuuden naapurit, on kuvattu hellästi.
Naapureiden elämäntarinat ylittävät eteisen pienen tilan ja levittäytyvät kertomaan anekdootteja Libanonin kulttuurista ja tavoista, harjoitetuista elinkeinoista ja menetetyistä ihmishengistä. Ennen kaikkea tarinat kertovat kuitenkin sopeutumisesta ympäröivään sisällissotaan, joka ei kuitenkaan päättyisi ennen kuin vuosia myöhemmin, maaliskuussa 1991, jolloin eri yksityisarmeijat Hizbollahia lukuun ottamatta laskivat aseensa, ja Abirached perheineen oli jo muuttanut toisaalle.
