 |
|
Eero Lehtola: Askelia vanhalla mantereella
|
Parahin Eero,
Haluan kiittää Askelia vanhalla mantereella -albumin tarjoamasta lukuelämyksestä. Lukas-projekti, jonka on tiettävästi tarkoitus saada myös jatkoa, on kutkuttavan kunnianhimoinen. On hienoa, että olet määrätietoisesti ruvennut puskemaan valmista tavaraa, sen sijaan, että olisit jäänyt jumittamaan ensimmäistä viittä sivua ikiajoiksi, kuten monet muut, ja että olet saanut debyyttialbumisi ihmisille luettavaksi oman Artisbase Publishing’isi kautta. Askelia vanhalla mantereella tuo raikkaan tuulahduksen suomalaiseen sarjakuvaskeneen – omanlaisessa fantasian, seikkailun ja fiilistelyn sekoituksessaan.
Käyttämäsi tyyli on hallittu ja eheä, kertojana olet osaava – jos samaa tahtia jatkat, ja näet vaivaa taitojesi kehittämisen eteen, kasvaa sinusta takuuvarma alan ammattilainen. Tärkeitä puolia, joihin sinun kannattaisi panostaa, ovat ne iänikuiset anatomia ja perspektiivi – elävän mallin piirustusta ei päihitä mikään. Älä ymmärrä nyt väärin, en kirjoita tätä väheksyäkseni taitojasi, vaan innostaakseni sinua yhä parempaan.
Minua viehättää kovasti se vilpittömyys ja aitous, joka albumista välittyy. On piristävää, että et ole piilottanut haaveilevaa ja romanttista sydäntäsi kyynisyyden ja kovan ulkokuoren alle – vaikka vallitsevassa tekoälyllisessä ilmapiirissä se naiiviksi leimattaisiinkiin. Lukasin taiteilijasielu herättää hyviä muistumia omaan nuoruuteen(ei niin että tässä vielä ikäloppuja oltaisiin tai mielikuvituksen paloa kadotettu, mutta tietty seikkailuhenki on ehkä Lukasiin verrattuna lapsiperhe-elämän myötä vähentynyt).
 |
Albumin alussa oleva johdanto, jossa ankkuroit fantasianomaisessa maailmassa vaeltavan Lukasin reaalimaailmaan itsesi kautta, on pieni ele, mutta tärkeä. Vastaavasti tarinoiden välissä olevat Lukasin päiväkirjaotteet ja valokuvat toimivat erinomaisesti tarinan kannalta.
Pitemmän päälle sinun pitäisi kyetä syventämään Lukasin henkilöhahmoa – nyt se vaikuttaa liiaksi tekijän itsensä ideaalihahmolta, joka puhdasmielisenä ja ristiriidattomana vaeltaa pitkin maailmaa ihmeellisestä seikkailusta toiseen. Yhden albumillisen verran se on ihan mielekäs skenaario, ja selvästi tapa, jolla saat haluamiasi teemoja esitettyä. Kannattaa tehdä työtä sen eteen, että hahmoissa ja tapahtumissa on todellista elämänmakuisuutta, ja välttää kliseiksi muodostuneita fiktion kaavoja. Tiettyä alleviivaavuutta on myös turha harjoittaa, kannattaa luottaa lukijaan ja itseensä.
 |
Takakannen teksti “kun maailma ei näytä tarjoavan haluttua sisältöä, ottaa mielikuvitus vallan [Lukaksen] mielessä”, tarjoaa hauskaa spekulaatiota patologisen psykologian kantilta, vaikka todellisuusharhaiseen skitsofreniaan ei tarina sinällään vivahdakaan – olkoonkin, että ihmeen heppoisesti päähenkilö epätavalliset sattumuksensa ottaakin.
“Olen aina halunnut ratsastaa yksiarvisella” -tyyppiset ajatukset tulkitsin ilmentämään sitä, että Lukas kuitenkin asuisi selkeästi fantasiamaailmassa, mutta ehkä juonikuvioiden kannalta voisi ollakin hedelmällistä, jos kyse olisi Lukaksen omista päätripeistä – se synnyttäisi aivan uudenlaista vastakkainasettelua. Nyt Lukas hieman liiankin kitkattomasti selvittää vastaan tulevat ongelmatilanteet.
Vaikka voi tuntua kaukaa haetulta, tuli Lukaksesta mieleen Hellblazer-lehden John Constantine, elämäntaiteilija-maagikko ja tuuritallustelija, joka samalla tavoin ajautuu mitä omituisimpiin tilanteisiin. Sopii toivoa, ettei Lukas Constantinen tavoin katkeroidu ja alkoholisoidu…
Onnea valitsemallasi uralla.
– Juha Veltti
Eero Lehtola: Askelia vanhalla mantereella
Artistbase Publishing, 2006
148 s., n. b4-koko
ISBN: 952-99763-0-5
Hinta 15 euroa kustantajalta