 |
Yksiön ikkunasta näkyy hiljainen parkkipaikka ja sähkövalojen valaisema jalkakäytävä. Ritari pukee ylleen haarniskan ja kohottaa lippunsa. Sankaritekojen aikakausi ei ole vielä kokonaan kadonnut. Ritari haluaa voittaa sodan, vaikka on jo hävinnyt kaikki taistelut.
Ville Ranta on Suomen tunnetuimpia nykysarjakuvantekijöitä. Sankaritekoja on hänen seitsemäs suomeksi julkaistava sarjakuvateoksensa – tarina lähiöritarin seikkailuista rakkauden sydänmailla.
Sankaritekoja
Teksti ja kuvitus Ville Ranta
Englanninkielinen käännös Jelle Hugaerts
Taitto Liina Luoma
Kustantaja Huuda Huuda
Painopaikka AS Ingri, Tallinna, 2011
32 s. / 160 x 240 mm / nelivärinen / niitit, pehmeäkantinen
ISBN 978-952-5724-32-5
© Ville Ranta / Huuda Huuda 2011
Ville Rannan uusimman pamfletin, Sankaritekojen kolmen tarinan päähenkilö on vähemmän uljas ritari joka pyrkii sankaritekoihin nykypäivän Oulussa. Asetelma
 |
muistuttaa siis Kapteeni Kuoliota.
Kopioksi Kuoliosta tätä ei voi silti sanoa, koska Ville Ranta kertoo ritarin elämästä omalla runollisella ja synkeän alakuloisella tavallaan.
Ensimmäisessä tarinassa ritari ja uskollinen ratsunsa Joose kohtaavat häijyn lohikäärmeen joka haukkuu sankarimme pystyyn. Toinen tarina kertoo Tuiran kartanon löytymisestä, ja kolmannen tarinan puitteissa etsitään mustaa velhoa, mutta
 |
talkkarina toimiva musta karhu palauttaa ritarin maan tasalle.
Kuvittelin ensin Sankaritekojenkin olevan absurdia huumoria kahden edellisen arvioimani Huuda Huudan julkaisujen tapaan. Absurdia tämä ei ole, vaan totista näkemystä erään ihmisen harhoista. Huumori taas on toista maata, eli mustaa sellaista. Yksi näkemys nyky-Suomessa elävän miehen ongelmista mustan huumorin kaapuun puettuna.
Rannan puolihuolimattoman oloinen kynänjälki ei taaskaan ole sitä miltä ensin näyttää. Oikeasti jälki on mietittyä, varsinkin albumin vaihteleva ja runsas värimaailma. Tarinat ja tapahtumat ovat ajatuksia herättäviä, ja onhan tämä jälleen kerran arkista saagaa hieman erikoiseen asuun puettuna. Keskimmäinen, lyhin ja talvisaikaan
 |
sijoittuva tarina jää kahta muuta hieman vaisummaksi, mutta kulkeehan ritari sentään siinä hevosensa kanssa bussissa.
Jälleen sivujen alareunassa kulkee englanninkielinen käännös, joten tätä voi suositella suomea ymmärtämättömällekin taidesarjakuvan ystävälle. Eikä tämä niin taiteellinenkaan ole, joten suositellaan kaikille muillekin. Ville Rannan teoksiin aikaisemmin mielistyneille tämä on tuskin pettymys.
Keskustele Ville Rannan töistä Kvaakissa.