Arki vailla arkea

Arki on jälleen yksi lukioikäisillä henkilöillä täytetty mangasarja. Muista sarjoista poiketen Arjen tapahtumat eivät kuitenkaan ole mitään arjen tapahtumia sikäli kuin lukija ne ymmärtää. Isolla vieteriavaimella varustettu lukiolaistyttö yrittää varjella sitä tietoa että on todellisuudessa robotti, toinen oppilas ratsastaa kouluun vuohella ja kolmannella on ongelmia boys love-vaikutteisten kuvitustensa kanssa. Mutta onko Arjesta arjen kaatajaksi?

Arki

Alkuperäinen nimi: Nichijou
Tekijä: Keiichi Arawi
Julkaisija: Punainen jättiläinen
ISBN: 978-952-16-1469-9
Suomennos: Antti Kokkonen
Hinta: 6.20 €
Luettu: 2/7+

Arjessa ei ole varsinaista juonta lainkaan. Tapahtumat sijoittuvat etupäässä koulualueelle, mutta on mukana joitakin tapauksia joissa esillä ovat muutkin maisemat aina lukiolaisten kodeista kansanperinteessä helvetin porttina pidetylle Osore-vuorelle saakka.

Henkilöitä sarjassa on kahden osan jälkeen esitelty reilu kourallinen, mutta heitä ei oikeastaan tarvitse edes muistaa sarjan seuraamista varten. Hahmot tuntuvat vain välineiltä esitellä mitä erikoisempia tapauksia. Siihen verrattuna, että kaikki tapahtumat pyörivät henkilöiden ympärillä, jäävät hahmot ontoiksi. Parhaiten onnistunut hahmoista on robottityttö Nano. Hänet on helppo muistaakin, kun selästä törröttää suuri vieteriavain.

Toisiaan pokkareissa seuraavat luvut eivät liity toisiinsa ja niiden välillä voi olla eroja jopa kerrontatavoissa. Tavallisin tyyli on aivan normaalia sarjakuvaa, mutta silloin tällöin sarjan muoto muuttuukin neliruutuiseksi strippisarjakuvaksi. Myös muutama tekstitön tai vähätekstinenkin luku on joukkoon mahtunut. Näissä kokeilevammissa luvuissa Arki onkin parhaimmillaan ja niitä toivoisi olevan enemmänkin. Tosin voi olla niinkin, etteivät nämäkään toimisi jos niitä enemmän olisi.

Arki pitänee ymmärtää jonkinlaiseksi nälvimiseksi suosittuja slice of life-genren sarjoja kohtaan. Slice of life-sarjoissa ei juuri juonta ole ja niiden tenho rakennetaan varsin arkisten askarten varaan. Suomeksi tämän lajityypin paras edustaja on Kiyohiko Azuman Yotsuba&!. Lukijan ei kuitenkaan tarvitse tietää mitään slice of lifesta pysyäkseen Arjen käänteissä mukana.

Arjen suurin ongelma lienee siinä että se yrittää olla enemmän kuin mihin sillä on rahkeita. Pelkkä slice of lifen parodioiminen tai sen vastakohdaksi nouseminen ei riitä. Absurdeimmatkin tapaukset jättävät toivomisen varaa. Vaikka lukijan eteen saatettaisiin kuinka tahansa älyvapaita tapauksia, eivät ne tunnu missään kaiken sekoilun yltäkylläisyydessä. Sarjasta puuttuvat suvantovaiheet, joita tarvittaisiin jotta vitsit ja erikoiset tilanteet tuntuisivat hauskoilta.

Arkea on ennen kokoomapokkareiksi kasaamista julkaistu Japanissa kuukausittain ilmestyvissä Shōnen Ace- ja Comptiq-lehdissä. Kuukausittaisena yhden luvun annoksena Arki voisikin toimia muiden sarjojen välissä luettuna kun kerta-annos jäisi vaatimattomammaksi.

Sarjan japaninkielinen alkuperäisnimi Nichijou tarkoittaa suoraan käännettynä ‘tavallista elämää’. Varsinaiseksi suomennokseksi valikoitunut Arki on hyvä valinta ja kohdistaa ostajan katseen itseensä kaupan sarjakuvahyllyllä. Todellisesta sisällöstä nimi ei anna viitteitä, mutta kansikuvat kyllä kertovat missä mennään.

Toteutukseltaan Arki on jo totuttua Punaisen jättiläisen ja Sangatsu Mangan tasoa. Ulkoasu on tyylikäs, suomennos toimiva ja näiden lisäksi molempien luettujen pokkarien alussa on muutama värisivu ja lopussa selityksiä vaikeasti suomalaislukijoille avautuviin seikkoihin. Varsinkin jälkimmäinen on hyvä lisä. Valitettavasti sarjan itsensä toteutuksessa on paljon toivomisen varaan, eikä sitä sen vuoksi jaksa lukea pitkiä pätkiä. Ajoittain Arki pääsee jo varsin hyvällekin tasolle, mutta kun jo koko konseptissa on muutama perustavanlaatuinen ongelma, jäävät toimivat asiat valitettavasti vähemmistöön.

Keskustele Arjesta Kvaakissa.


© 2007 Keiichi Arawi