Sarjakuvien ystävän on taas aika kiikuttaa lähidivariin muutama busteri tai korkkari, tai vaihtoehtoisesti lohkaista hymypatsaalta hieman korvaa irti – kuinka vain, kunhan kirjahyllyyn järjestyy tilaa uutukaiselle Tex Willer -suuralbumille Arizona liekeissä.
Konkarikuvittaja Victor de la Fuenten ja Tex-tarinoitsija Claudio Nizzin luomus on julkaistu aikaisemmin Tex Willer -lehden numeroissa 13-14/1996, ja se syttyy nyt täyteen liekkiinsä isossa koossa.
Claudio Nizzi & Victor de la Fuente: Arizona liekeissä
 |
|
De la Fuenten loistavaa kansitaidetta.
|
Alkuteos: Fiamme sull’Arizona
Suomennos: Renne Nikupaavola
Toimitus: Asko Alanen
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Painopaikka: WS Bookwell Porvoo 2007
ISBN: 978-952-469-627-2
San Carlosin reservaatissa, Tucsonin liepeillä elelevät jicarillaintiaanit joutuvat kokemaan karmaisevan aamuherätyksen, kun joukko aseistautuneita miehiä hyökkää heidän leiriinsä. Kylän soturit jalkautuvat pika pikaa suojaamaan naisten ja lasten pakoa, ja kohta onkin jo raju ammunta käynnissä.
Lähistöllä ratsastavat Teksasin rangerit Tex Willer ja Kit Carson kuulevat laukaukset ja rientävät paikalle auttamaan. Hyökkääjät saadaan ajettua pakosalle, mutta jicarillojen mieshukka on ankara. Kahakan jälkeen kylän päällikkö Naiche keskustelee Texin, navajointiaanien valkoisen päällikön, kanssa hyvin vakavista asioista.
 |
|
Texkö se siinä?
|
Naiche uhoaa lähtevänsä reservaatista ja aikovansa kostaa. Tex kuitenkin rauhoittelee päällikköä, joka kohta toteaakin, että “Naiche hautaa kuolleensa ja itkee heitä, mutta ei lähde reservaatista… ei vielä”. Terävänä ja kokeneena intiaaniasiamiehenä Tex tajuaa, mistä syystä seudun intiaaneja halutaan ärsyttää.
Tämänkertainen pätkä Tex Willerin päättymätöntä polkua osoittautuu vähitellen hyvin kivikkoiseksi. Tex ja Kit joutuvat Tucsonissa kohtaamaan häikäilemätöntä poliittista pelailua, korruptiota sekä paikallisen, vähemmän objektiivisen median. Ongelmia aiheuttaa myös muun muassa Ojo Blanco -niminen luopioapache, joka ei ole mikään mieluinen tuttavuus.
 |
|
Willer koettaa selvitä puhumalla.
|
Tarina huipentuu tiukkaan tulitaisteluun, jossa Tex ja Kit ajautuvat harvinaisen ahtaalle. Optimismi alkaa horjua ensiksimainitullakin, mikä ei todella ole tavallista. Onneksi paikalle rientää… enpä kerrokaan enempää, muuta kuin sen, että vielä seuraa eräänlainen jälkinäytöskin, joka on albumin parasta antia.
 |
|
Nyt hiljaa hiljaa hiivitään, me Janosin yössä…
|
Aivan Tex-suuralbumien parhaimmistoon Arizona liekeissä ei nouse. Tarina on hyvä mutta epätasainen: loistokkaan lopun vastapainona lukijan uskollisuutta koettelevat muutamat turhan pitkät keskustelukohtaukset joko heposen selässä tai mukavasti nojatuolissa istuen. On totta, että historiaan pohjautuvaa poliittista aihetta, intiaanikysymystä, tulee taustoittaa ja selittää lukijalle. Tällaisen perehdytysoperaation ei kuitenkaan toivoisi jumittavan juonen sujumista, sillä sarjakuvateoksen tulee olla viihdettä, ei hissankirja.
Tarinan henkilöhahmoista monessa olisi ainesta sellaiseksi, jota jää pohtimaan lukukokemuksen jälkeen. Silti yksikään heistä ei jäänyt mieleeni ikimuistoiseksi, mikä on harmi, sillä sankareistaan (tai konnistaan) satu muistetaan. Claudio Nizzi on aiemmin luonut lukuisia mieleenpainuvia henkilöhahmoja esimerkiksi juuri Tex-suuralbumisarjassa julkaistuihin tarinoihin. Aavikon saalistajat -tarinan ahdistunut Saarnaaja sekä Viimeisen kapinallisen kapteeni Fremont ovat esimerkkejä ristiriitaisista hahmoista, jotka jäävät askarruttamaan lukijaa pitkäksi aikaa. Arizona liekeissä -tarinassa tämänkaltaisiksi hahmoiksi olisivat voineet nousta vaikkapa kapteeni Carleton tai etenkin kenraali Crook, mutta jokin jää, valitettavasti, tällä kertaa puuttumaan.
 |
|
Toimiva kuvakulma de la Fuenten tapaan.
|
Victor de la Fuenten piirrosjälki on perusvarmaa Tex Willer -tyyliä. Esimerkiksi Fabio Civitellin tai Claudio Villan elokuvamaisen visuaalisiin Tex-kuvituksiin tottunut nuori lännensarjojen ystävä saattaa pitää de la Fuenten tyyliä säyseänä, mutta perinteisempään Tex-taiteeseen tykästynyttä Arizonan liekit lämmittävät mitä luultavimmin. Suuralbumisarjan uusin onkin ehkä ennemmin wanhan koulukunnan willeristeille kuin tuoreempaa Texiä diggaaville, ennemmin appiukoille kuin vävypojille, ennemmin Wounded Kneen lukeneille kuin Lucky Lukesta lännenlegendaa ammentaville.
Vaan “epäilynkin takia kannattaa koettaa”, kuten Tex Willer sanoo tarinan sivulla 154.
Taitto, kuvien asemointi ja editointi Valtteri Hartikainen.
© 2007 by Bonelli/SAF ja Egmont Kustannus Oy Ab
Keskustelua Tex Willeristä Kvaakissa
Keskustelua Tex Willerin suuralbumeista Kvaakissa