 |
Seikkailuja
Tamperelaisen kuvataiteilijan kokooma-albumin Seikkailuja on julkaissut Suuri Kurpitsa. Albumi koostuu useista lyhyistä tarinoista, joista osa on tuttuja suomalaisista sarjakuva-antologioista kuten Irtoparrasta ja Glömpistä.
Albumin nimi Seikkailuja viittaa tarinoiden teemaan. Lyhyet, hyvin erilaiset tarinat, muistiinpanot ja huomiot sijoittuvat matkaan tai matkan valmisteluun. Albumista löytyy myös yksi sarjakuvaresepti.
Luin albumin ensimmäisen kerran, kun valmistauduin haastattelemaan Sarjakuvafestivaaleilla Lainetta. Tästä syystä tarkastelunäkökulma oli korostetusti omaelämäkerrallisten viitteiden löytämisessä. Useat Laineen tarinat olivat myös ennestään tuttuja. Albumin tarinoiden tyylillisistä ja teknisistä eroista huolimatta niiden yhteinen tematiikka ja yhdessä muodostava kokonaisuus on ehjä.
Seikkailuja-albumin heikkoutena näen ehkäpä lievän tylsyyden kerronnassa. Laine huomioi ja luettelee tapahtumia ja asioita, mutta varsinaista toimintaa ei ole. Kerronta on hoidettu selitystekstein lähes jokaisessa tarinassa. Valittu keino toimii osassa hyvin, toisissa taas tahtoisi elävämpää ja moniäänisempää tapahtumakuvausta. Vaikka Laine rennosti/varmasti vaihtaa tekniikkaa ja muotoa pysyy kerronta lähes samankaltaisena. Kokoomaksi kootut tarinat samankaltaisuudellaan eivät ole uudemmalla tarkastelulla toisilleen eduksi. Välikommentit ovat kuitenkin puhekuplissa.
Vahvuutena Laineen tarinoissa näkisin kokeilevan ja rajoista välittämättömän sarjakuvallisen kerronnan. Kaikki tarinat ovat piristävän erilaisia, vaikka kertojaääni olisikin sama.
Värinkäyttäjänä hyvin vahva Laine latistuu harmaasävyissä. Mieluummin olisin nähnyt suoraan mustavalkoiseen tai harmaasävyihin tehtyä sarjakuvaa kuin harmaasävyiksi muutettuja värisivuja. Harmaasävyt luovat tukkoisen ilmapiirin ja värien tuomaa lisäinformaatiota tarinoihin ei ole. Ehkäpä tämän takia selväksi suosikikseni nousivat Beninin päiväkirjamerkinnät. Vahva mustan käyttö miellytti silmää. Värikästä Anna-Kaisa Lainetta voi ihailla Glömp 8:ssa.
Laineen albumista voi bongata myös erään toisen tamperelaisen sarjakuvateiteilijan, nauttia Beninin erilaisesta elämänmenosta ja oppia muutaman tärkeän sanan espanjaa.
Laine on julkaissut aiemmin kolme omakustannetta: Ei itketä (1999), Say Yes to No (2004) ja Not in My Name (2005).
Kirjoittanut: Warda
Julkaisusta voi keskustella Kvaakin foorumilla: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7269.0