Ankkojen maailmanhistoria 1
 |
Piirtäneet Alessandro Perina, Andrea Ferraris, Giuseppe Dalla Santa, Luigi Piras, Valerio Held, Andrea Freccero, Massimo De Vita, Ottavio Panaro, Paolo Mottura ja Sergio Asteriti
Kirjoittaneet Alessandro Sisti, Stefano Ambrosio, Giorgio Pezzin, Angelo Palmas, Claudia Salvatori, Alessandro Bencivenni ja Davide Catenazzi
Toimitus Kirsi Ahonen, Anna Kastari, Lilli Lehtonen, Riku Perälä, Elina Rusokallio, Ville Viitanen ja Mika Äärilä
Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen
Esipuhe Vesa-Pekka Herva
Suomennokset Elina Norrman, Kaisu Tupala, Mikko Vesterinen ja Aku Ankan taskukirjan toimitus
Kustantaja Sanoma Magazines Finland Oy
Painopaikka WS Bookwell Oy, Porvoo 2009
ISBN 978-951-32-2695-4
304 sivua, kovakantinen, koko 17,5 x 26,5 cm
Suositushinta 33 euroa
© DISNEY
Ankkojen maailmanhistorian ensimmäinen osa on julkaistu. Kaikkiaan julkaistaan kuusi osaa, joista viimeinen alkuvuodesta 2012. Sarjan ulkoasu on mahtava ja kansien väliin valitut tarinat kohtuullisen laadukkaita. Mutta onko kyseinen kirjasarja tarpeellinen?
Opuksen ulkoasu on kerrassaan mainio. Koko on hieman pienempi kuin näissä kovakantisissa, mm. Ankantekijöissä, on tapana ollut. Formaatti sopii mainiosti nyt julkaistuihin kolmirivisiin seikkailuihin. Taitto on laadukasta ja kekseliästä. Yllättävää on, että kyseessä on täysin suomalaisvoimin kasattu kooste. Jopa historiateksti oli suomalaisen tekemä. Teksti oli selvästi lapsille suunnattu, mutta kyllä sitä aikuinenkin mielellään lukee. Tekstiosuudet menivät siis nappiin.
Rungon opukselle antaa Alessandro Sistin vuonna 2006 kirjoittama Hessu ja hoopot esi-isät -saaga. Sitä sarjaa oli tässä teoksessa kolme osaa, ja kuvittajina oli työryhmä Perina-Ferraris-Dalla Santa-Piras-Held. Eli taskareista tuttua porukkaa. Sama saaga luonee selkärangan myös sarjan muihin osiin, sillä sitä on tehty kaikkiaan 220 sivua, kun nyt oli mukana runsas 60 sivua. Kyseessä oli aika harmiton ja osittain hauskakin juttu Hopon suvun vaiheista (miltä pohjalta kirjasarjan nimi on harhaanjohtava). Mistään mestariteoksesta ei voi kuitenkaan puhua.
 |
|
De Vitan hurja visio Atlantiksen tuhosta
|
Hopo-tarinoita on ryyditetty samaan aihepiiriin kuuluvilla muilla jutuilla, joissa vilahtaa tasaisesti sekä Mikki että Aku. Näiden muiden tarinoiden mukana kirjasarja joko menestyy tai kaatuu. Nyt oli valittu muutama kelpo tarina, joista vakuuttivat erityisesti Giorgio Pezzinin kirjoittamat Atlantis, vajonnut manner sekä Pyramidihuijaus. Valitettavasti ensin mainittu on julkaistu jo aiemmin (taskari 126). Muutama muukin seikkailu on julkaistu aiemmin. Kirjan vanhin tarina, Sergio Asteritin piirtämä Kleopatran nenä, osoittautui pettymykseksi. Tarina on sekava, rutiininomainen ja loppujen lopuksi aika huonosti kirjoitettu. Vaikka Asteriti kuuluu allekirjoittajan suosikkeihin, niin 1986 hänen tyylinsä alkoi olla jo vähän liiankin persoonallista. Kirjan heikoimmat tarinat ovat kuitenkin Stefano Ambrosion kirjoittama Pallo taivaalta ja Claudia Salvatorin laatima Ineshu, sinnikäs sihteerikkö.
Huomioitavaa on, että kovin vanhoja tarinoita ei ole valittu mukaan, mikä on hiukan pelottavaa jatko-osia ajatellen. Plussaa sen sijaan oli se, että Mikki on tasapäisesti Akun rinnalla ainakin tässä osassa. Kyseenalaista kuitenkin on, onko julkaisusarja tarpeellinen ja hintansa arvoinen. Kirja maksaa suunnilleen 30 euroa ja siinnä on noin 300 sivua. Pehmeäkantinen Aku Ankan aikakone, jonka viimeisimmässä numerossa oli hyvin samantyylisiä tarinoita, ja jossa on lähes yhtä paljon sivuja, maksaa kympin. Normaalin taskarin hinta on alle viisi euroa ja sivuja siinä on n. 250. Taskareissa kaikki tarinat ovat ennen julkaisemattomia. Taskariin verrattuna maailmanhistoria maksaa siis kuusi kertaa enemmän. Ovatko kovat kannet ja komea ulkoasua kuusinkertaisen hinnan arvoisia? Mielestäni eivät ole. Kussakin opuksessa pitäisi olla ainakin 500 sivua sarjakuvaa. Lisäksi tarinat pitäisi valita hieman huolekkaammin. Ainakaan Ineshun kaltaisia tusinatarinoita ei saisi olla mukana.
Ikävä kyllä osa tarinoista oli lievästi pikselöitynyneitä. Ei kovin häiritsevästi, mutta esim. Paolo Motturan piirtämässä Pyramidihuijauksessa pikselöitymisestä oli vaikea olla välittämättä. Osa tarinoista taas oli painojäljeltään setelitasoa. Tällaiseen vaihtelevaan tasoon sitä nykyään on kai lukijoiden tyydyttävä. Selvää on, että tarinoiden skannausten tarkkuuksissa on eroja.
Ensimmäinen osa ei siis ollut toiveiden täyttymys, mutta toivoa paremmista tarinoista on olemassa. Ja ainakin kirjasarja tulee olemaan komea kirjahyllyssä.