Ankka-tuuli puhaltaa rapakon takaa kahden suurenmoisen opuksen merkeissä. Barksin Ankalliskirjasto saa komeasti jatkoa seitsemännellä osalla kertomasta noista urheista, ikinuorista älyniekoista, Tupusta, Hupusta ja Lupusta. Aku Ankan sivuilla olleen äänestyksen mukaan taas on valittu toisen opuksen tarinat. Sanomalta hyvää perussettiä, joka ei horju suuremmin.
 |
|
Ankalliskirjaston kansi
|
Tupu, Hupu ja Lupu on pettämätön trio, neuvokkuuden, urheuden ja oikeamielisyyden perikuva. Jos ei oma järki auta, tilanteesta kuin tilanteesta pelastaa Sudenpentujen käsikirja. Näihin kansiin on koottu Barksin 1960- luvun hedelmää ankanpojista. Albumin kokoaminen on tehty noudattaen hyviä, peruselementillisiä seikkoja. Pisin, jännittävin ja aiheeseen sopivin johtosarja on lyöty ensimmäiseksi, lyhyet tarinat arkikommelluksineen jälkimmäiseksi. Tarkalleen ottaen kirjassa esiintyy 12 tarinaa, joista suurin osa kymmensivuisia. Ensimmäinen tarina on 32 sivua pitkä.
Carl Barksin (1901-2000) pettämätön tyyli ei jätä sanan sijaa näissäkään tarinoissa. Söpöt, mutta neuvokkaat ankanpojat tasapainottavat laajakaliiberisen valikoiman ilmeissä omistavaa huoltajaansa. Roope- setäkin osaa kitcarsonmaisesti tekeytyä vanhaksi ja raihnaiseksi aina tilanteen vaatiessa, mutta tosipaikan tultua onkin täyttä terästä. Myös nämä Roopen asenteen- ja ilmeenvaihtelut on osattu kuvata loistavasti.
Ankkamestari Barksin taidetta ei tarvitse suuremmin esitellä, sen verran tuttua se jo hiukan Ankkaa lukeneelle on. Tarinoita sen sijaan voi enemmänkin jauhaa, vaikka nekin kaikessa laajuudessaan ovatkin tuttuja. Barksia verrataan usein kollegaansa, yhdysvaltalaiseen Keno Don Rosaan, jonka yksityiskohtainen tyyli ja historiallinen-, sekä insinöörimäinen taustatuntemus luovat tunnelmana pidemmät tarinat omaan loistoonsa, jopa ohi Barksin. Kuitenkaan, vaikka Rosa huumorin taitaja onkin, hänellä ei ole sitä samaa, barksmaista kykyä tehdä Ankoista laajamittaista taidetta, joka sarjakuvakirjallisuuden alan teoksia. Lyhyistä huumorisivuista pitkiin, kutkuttaviin seikkailuihin.
Oman tunnelmansa Barks on saanut aktiiviuransa aikana luotua. Lapsuudesta tutut Akun seikkailut mustien luona, sekä erityisesti Leevi Lovileuan kanssa ovat jääneet pinttyneenä mieleen. Omaa tyyliään, jota kukaan Ankkataitelija ei ole onnistunut matkimaan, joka jäi elämään kuolemansa jälkeen.
Aku Ankan sanottiin taannoisen lehtiartikkelin mukaan vaikuttaneen positiivisella tavalla lapsien lukemaan oppimiseen. Itsellä jäi erityisesti oman tavaamisyritysten mukana tällaisten, Barksille tunnusomaisten puhekuplan käytön jaoteltuna Tupulle, Hupulle ja Lupulle. Erityisen mieleenjäävänä Leevi Lovileuan tarina (Sankariteko), jossa yksi huudahduskin onnistuttiin tavuttamaan poikien kesken. “Tie-ten-kin!”
Kolme rohkeaa miestä kuvataan monelta, hiukan ristiriitaiseksi muodostuvalta kannalta. Väliin pojat pelastavat Ankkalinnan apulaisagentteina, väliin taistelevat kummitusta vastaan vanhassa linnassa. Mutta joukkoon mahtuu muutakin; poikien lintsausyrityksiä, huoltajan halventamista, oppilaitoksen arvon väheksymistä ja muuta hiukan kuritonta touhua. Barks on osannut kuvata nämäkin jokaisen pojan vallattomat puolet niin hellyttävällä tavalla, ettei poikia kohtaan pinna pala lukijalla.
Roope-sedän Parhaat
 |
|
Kansikuva: Vicar
|
Tekijät: Carl Barks, Don Rosa, L.Jensen, C.Spencer, A.Uzal, Romano Scarpa, C.Gettina, S.Ziche, J. Antrobus, T.Anderson, Vicar ja Marco Rota
Kansi: Vicar
Suomennokset: Aku Ankan ja Aku Ankan Taskukirjan toimitukset, Jukka Heiskanen ja Jukka Lindfors
Taitto: Samppa Ranta/ Folio Oy
Esipuhe ja sarjojen esittelyt: Timo Ronkainen
Toimitus: Kirsi Fugazzotto, Jenni Kovanen, Lilli Lehtonen ja Riku Perälä
Sanoma Magazines Finland Oy
ISBN: 978-951-32-2325-0
Norhaven Book A/S, Tanska 2007
4-värinen, lankasidottu kovakantinen, s. 232
Ovh. 36€
Aku Ankan sivuilla järjestettiin äänestys tarinoista tähän koottuun teokseen Roopen 60-vuotisen uran kunniaksi. Vastaavanlainen toivepainos tehtiin aikaisemminkin, nimellä Aku Ankan parhaita.
 |
|
Roopen nuoruudenvaiheita Vicarin piirtämänä vuosia ennen Rosaa.
|
Tähän koottuun, visukintun aarteisiin valittavien tarinoiden äänestyksessä oli tarkat vaihtoehdot. Piti valita Carl Barksin pitkistä Roope-sarjoista muiden italialaistekijöiden Roope-sarjoihin, mutta lopputulos oli sitäkin kirjavampi. Tarinoita saatiin Rosasta Rotaan ja Barksista Scarpaan ihan harvinaisempienkin tekijöiden, kuten C.Getina, kautta.
Kirja alkaa nostalgisella Barks- tarinalla, nimeltään Takaisin Klondikeen. Aku Ankan historian loistavimmissa seikkailuissa on usein esiintynyt kyseinen “takaisin” – sana, joka usein viittaakin Roopen menneisyyteen palaamista. Ankkaväki muistaakin tarinat “Paluu kiellettyyn laaksoon” ja “Takaisin Xanaduun”, joissa ei Roope palaakaan omaan nuoruuteensa. Tarinoina edellä mainitut ovat kuitenkin vailla vertaa.
 |
|
Kapakkatappelu oli vähällä jäädä sensuurin kynsiin 1950-luvulla.
|
Ihan odotettuun tapaan jatkaa kirja seuraavaan tarinaansa, yhteen suosituimmista Rosa- tarinoista, Mieluisimpaan lahjaan. Tässä vanha visukinttu jopa tunnustaa olevansa ylpeä suurkaupungista nimeltä Ankkalinna, hänen oman imperiuminsa tuotoksesta. Enempää en tarinavalikoimista kerro, koska lukunautinnot ja odotukset voisivat sinänsä pilaantua liiallisen spoilerien paljastamisen takia.
Kirja huipentuu monine hyvine teoksineen hupaisaan ja kevyeen loppuun ja jättää mukavan raukean olon lukemisen jälkeen. Suositeltavaa lukemista vappu-siman kera.
 |
|
Roope palaa jälleen klondikeen. Vicar.
|
Tällaisia tuulia Ankkalinnasta tällä kertaa.
Carl Barks: Ankalliskirjasto 7- Kolme rohkeaa miestä Suomennos: Aku Ankan toimitus, Saara Hyyppä, Antti Hulkkonen ja Riku Partanen
Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen
Toimitus: Jenni Kovanen, Lilli Lehtonen, Riku Perälä ja Ville Viitanen
Sanoma Magazines Finland Oy
ISBN: 978-951-32-2305-2
WS Bookwell Oy, Porvoo 2007
4-värinen, lankasidottu kovakantinen, s.168
Ovh. 36€