Mark Mallon – Petri Hytönen: Fillarijuttu
WSOY
ISBN. 951-0-31594-X
Arto Paasilinna – Hannu Lukkarinen: Karvainen Kamaripalvelija
WSOY
ISBN: 951-0-31636-9
 |
Sarjakuva on helppo media, aloituskynnys on matala: välineinvestointejaei tarvita, kynä ja paperi riittää; ilmaisun skaala on laaja jahyväksyvä, oikeastaan mikä tahansa kuvan ja sanan yhteenlittymä,paperin ajassa liikkuva viritys kelpaa sarjakuvasta, jaomakustannepuoli pitää kriteerit aika matalalla. Kunkansainvälisestikin arvostettu kuvataiteilija ja monessa sulkiahattuunsa kerännyt kirjailija tekevät sarjakuvan muodossa yhteistyötä,silloin tuloksena täytyy olla jotain taiteiden rajoja järisyttävää,jotain huikaisevaa ja häikäisevää!
Niinhän sitä voisi luulla.Olisi sopinut toivoa, että suomalaiset isot kirjankustantajat olisivatottaneet jotain opikseen Jarmo Mäkilän kalliisti painatettujen,sarjakuvana täysin epäonnistuneiden albumien jälkeen, mutta WSOY onlaittanut foliokansien väliin Fillarijutun, epämääräisesti kasatuntekeleen, josta paistaa valitun median hallitsemattomuus.Kustannustoimittaja on tainnut olla liian innoissaan Petri HytösenCarnegie Art Award- palkinnosta nähdäkseen, että Hytönen, jokaakvarellistina on persoonallinen ja taidokas tekijä, ei ole piirtäjänäkummoinen- eikä tilannetta auta se, että hän on selvästi piirtänytsarjakuvan kuvat erillisinä pikapiirroksina, jotka on hajanaisestikoottu yhteen tekstin kanssa. Kuvissa ei ole nimeksikään kerrontaa,pikemminkin ne ovat puuduttavan toisteisia tekstin antamistamotiffeista, bussin interiööristä, ylimalkaisesta kaupunkimiljööstä,polkupyöristä.
Mark Mallonin poeettisuutta tavoittelevaheppoinen tarina tukkeutuu omaan narsismiinsa. Albumissa onpaikoitellen joitain aavistuksia mitä teoksesta olisi voinut syntyä,mikäli tekijät olisivat paremmin sisäistäneet sarjakuvan kerronnallisenmuodon, ja olisivat suhtautuneet hommaansa pieteetillä. Ei sesarjakuvan tekeminen niin yksinkertaista taida ollakaan…
Siitä on osoituksena myös toinen WSOY:n täyshuti, Hannu Lukkarisensarjakuvamuotoon laitettu Paasilinna-hupailu, jota en suin surminkaanpystynyt lukemaan pariakymmentä sivua pitemmälle. Lukkarinen onansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajuahölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen ties kuinka monesalbuminsa!
Isojen kustantamojen vaatimattoman panoksensuomalaiseen sarjakuvaan toivoisi suuntautuvan sarjakuvanammattilaisten töiden esittelyyn.